Miesviha on yhteiskuntamme suurin rikos

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5a378af3-b2ea-43e7-ad48-6daced6a6bb0

”Kolumni: Murha ja #metoo eivät vanhene koskaan, mies on syyllinen vaikka toisin todistetaan”

Femakkojen miesviha ja miesten syyttäminen kaikenlaisin tekosyn on yksi nyky-yhteiskunnan suurimmista rikoksista.

Mikä tahansa ”seksuaalinen” oletus riittää tuomitsemaan pysyvästi, vaikka oikeuslaitos kuinka todistaisi oletuksen vääräksi.

Femkor, wokettajat ja muut vastaavat kuvittelevat olevansa oikeutettuja syyttämään, tuomitsemaan ja lynkkaamaan seksuaalisena häirintänä mitä tahansa, millä ei sellaisen kanssa ole mitään tekemistä.

Perusteluksi näyttää riittävän se, että joku tästä sakista ei pidä henkilöstä.

18 vastausta artikkeliin “Miesviha on yhteiskuntamme suurin rikos”

  1. Sanna Ukkola jälleen kerran hyvää tekstiä.

    Oli onni, että hän irtisanoutui Yleltä ja sai vapaammat kädet journalistina.

  2. Olihan meillä myös Wille Rydman tapaus, jota puidaan nyt poliisin toimesta kunnianloukkauksensa.

  3. Eikös sitä suuremmalla syyllä feministienkin kannattaisi liittyä rajat kiinni-marssijoihin. Onhan pakolaisia varjeltava joutumasta tänne pohjolan helvettiin , jossa joutuvat oppimaan ja omaksumaan valkoisilta kantasuomalaisilta heteromiehiltä vastenmielisiä tapoja. Onhan kantasuomalainen valkoinen heteromies apinaa edeltävä muutamaa parempaa yksilöä lukuun ottamatta ja nuo muutamat yksilöt joutuvat kantamaan kaikkien muiden puolesta valtavan painavan häpeän taakan.

    1. Femakot kostavat jätkille tuomalla tänne rötösherroja ulkomailta.

      Vähän samantyyppinen taktiikka kuin kommareilla, jotka halusivat kostaa häviönsä kapinassa itäbolsheviikkien avulla.

  4. Aikanaan naisviha oli jäätävä ongelma. Ei se ole täysin poistunut. Nykyään on miesvihaa rinnalla. Toisaalta, kyllähän sitä yksi juttukin kertoi miten myös lasten haukkumatermeissä muuttuu. Kun olin pieni, haukuttiin homoksi. Nykyään haukutaan heteroksi.

    Mutta inhimillisyys, se pysyy aina poissa.

  5. Toimittaja Anne Moilanen (s.1976) on kirjoittanut kolumneja mm. Ilta-Sanomiin, Imageen, Seuraan.
    A. M. oli Naisasialiittoliitto Unionin kustantaman Tulva-lehden päätoimittaja 2008-2012.
    Vuonna 2009 Moilanen juonsi yleisradio 1:ssä feminististä Tulta Munille.

    Moilasen kirjoitukset ja puheet olivat täyttä vihapuhetta sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei ole kuulunut, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tai kukaan muukaan viranomainen olisi ollut kiinnostunut Moilasen vihapuheista.

  6. ”Aikanaan naisviha oli jäätävä ongelma. Ei se ole täysin poistunut. Nykyään on miesvihaa rinnalla.”

    Jos jätetään pois vuodet Isovihan aikana, jolloin ryssä miehitti maata useamman vuoden ajan ja suomalaisia, varsinkin lapsia ja naisia vietiin n. 30 000 orjiksi Venäjälle ja osa naisista päätyi miehittäjien bordelleihin, – milloin Suomessa on ollut naisvihaa muualla kuin femakoiden ja heitä peesaavien kulttuurimarxilaisten mielikuvituksessa?

  7. ”Me Too -kampanja (me too = minäkin) on lokakuussa 2017 maailmanlaajuiseksi someilmiöksi levinnyt liike. Kampanja muotoutui aihetunnisteeksi (engl. hashtag) yhdysvaltalaisen näyttelijän Alyssa Milanon 15. lokakuuta 2017 julkaiseman twiittauksen myötä, jossa hän kehotti seuraajiaan jakamaan kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä tunnisteella #metoo. Se on siis seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja.”- Wikipedia.

    Tapahtui niin että Hollywodin rikkaat akat ja Amerikan media panivat Me Toon liikkeelle, koska sosiaalisen median toiminnan seurauksena uhkasi paljastua liian tehokkaasti länsimaihin muuttaneiden islaminuskoisten miesten omien naisten ja länsimaalaisten naisten kaltoin kohtelu, noin nätisti sanottuna.
    (Minulla on muistikuva, että Me Too oli alunperin mustan naisen alulle laittama, mutta jostain syystä femakot halusivat olla siitä hissukseen.)

  8. Laajasti tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja islamin kriitikko somalialaissyntyinen Ayaan Hirsi Ali (s. 1969) pakeni kotimaastaan ja eri vaiheiden kautta hän sai turvapaikan Alankomaista.
    ”Hän opetteli hollantia, tulkkasi mm. aborttiklinikoilla ja turvakodeissa sekä opiskeli valtiotiedettä. – – Hän herätti huomiota islamin ja islamilaisen yhteisön purevana kriitikkona. – – Tappouhkausten vuoksi hän joutui piiloutumaan ulkomaille. – – Vuonna 2002 Hirsi Ali loikkasi työväenpuolue PvDA:n leiristä liberaaliin oikeistopuolueeseen VVD:hen, mikä hämmästytti monia.”
    Hirsi Alia itseään se ei hämmästyttänyt, koska hän oli älykäs, rohkea ja nopea oppimaan. Hän oli saanut tarpeekseen siitä, että vasemmisto hyysää islamia, hyssyttelee islamin kritiikkiä ja toivoo, että hän, Hirsi Ali, joka on itse tuntenut nahoissaan islamin naista alistavan kulttuuriperinteen naisten ympärileikkausta (lue silpomista) myöten, olisi hiljaa.

    ”Emansipaatio on taistelua. Minä olen valinnut sen taistelun ja aion nyt käydä sitä VVD:n riveissä. Loikkasin siksi, että PvdA:n välttelevyys sai minut voimaan pahoin. Työväenpuolue on sulkenut silmänsä yhteiskunnan pahoinvoinnilta. Naisten alistamisesta tuskin puhutaan. Minä kaipaan kantaaottavuutta.”
    Lainaukset ovat Ayaan Hirsi Alin kirjasta ”Neitsythäkki”(2005).
    Jk. Ayaan Hirsi Ali on ollut vuodesta 2013 lähtien Amerikan (USA) kansalainen.
    —————————————————————
    Parissakymmenessä (Hirsi Alin kirjan julkaisemisen jälkeen) vuodessa länsimaihin muuttaneiden islamilaisten naisten asema ei ole muuttunut ainakaan paremmaksi.
    Kun Totuusmedia kaivoi 2023 kesällä esiin Riikka Purran v. 2019 kirjoituksen ”Mustista säkeistä”, jossa Purra arvosteli länsimaihin muuttaneiden islaminuskoisten naisten tasa-arvon puutetta, Totuusmedia käänsi asian siten, että islaminuskoisilla naisilla on oikeus pukeutua patriarkaattinsa määräämällä tavalla, ja ilmeisesti myös oikeus joutua alapäästään silvotuksi, jos islamin perinne niin tarpeelliseksi katsoo (vaikka tätä ei sanottukaan ääneen), sekä oikeus pysytellä poissa länsifemakoiden dominoimilta parittelumarkkinoilta.

  9. Lasten vieraannuttamista isästään voidaan myös perustellusti pitää eräänä miesvihan ilmenemismuotona ja eräs SDP:n moninkertainen ministeri ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja on kunnostautunut tällä sektorilla ihan huolella.

      1. ’Sehän miesviha ja lapsen perheestä erottaminen on tietenkin puolueesta kiinni, eikö niin ?
        Anna mun kaikki kusipäisyys kestää !”

        Uskon, että sinulla on vaikea kestää kusipäisyyttäsi, mutta yritä tulla sen kanssa jotenkin toimeen.

        Sinun lisäksesi kukaan ei ole edes viitannut miesvihan ja lapsen perheestä erottamisen olevan kiinni puolueesta kiinni.

        On kuitenkin ihan julkista tietoa, että SDP: moninkertainen ministeri on kunnostanut lapsen vieraannuttamisessa lapsen isästä.

      2. Ottaahan se koville, kun Oulun lahja Suomen politiikalle on istunut käräjillä useampaan kertaan pyrkiessään torpeedoimaan lasten oikeutta tavata isäänsä.

        Oulun lahja Suomen politiikalle, joka hyvin kerkeästi on ollut antamassa itsestään kuvaa lasten oikeuksien puolustajana.

  10. ”Hannu T. Sepponen kritisoi (2007, kirjassa Mies ilman tasa-arvoa) feministisesti orientoituneita väkivaltatutkimuksia keskittymisestä vain naisuhrien tutkimiseen ja pyrkimyksestä naisuhrien määrän liioittelemiseen. Sepposen mukaan Suomessa suurta huomiota saanut ”Usko, toivo ja hakkaus” -tutkimus (1998) oli metodologialtaan, perusteorialtaan ja johtopäätösten paisuttelemisessa julkisuudessa ainutlaatuinen skandaali yhteiskunnallisen tutkimuksemme historiassa. Tutkimuksen tuloksia yleistettiin niin, että joka viidennen parisuhde olisi väkivaltainen ja että vuosittain altistuisi lyömisen kaltaiselle väkivallalle 90 000 naista. Tästä Suomen Amnesty sai aiheen kampanjalleen ”250 päivittäisestä mustasta silmästä”. Tutkimuksen lähtökohtana oli naisten uhriasema ja miesten syyllisyys, eikä asetelmaa testattu millään tavalla itse tutkimuksessa. Oma lukunsa oli se, miten kritiikittömästi tutkimus otettiin vastaan mediassa. Edelleen vuonna 2007 oikeusministeri ja peruspalveluministeri toistelivat lukuja esimerkkeinä naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä. Suuret luvut saatiin käyttämällä mahdollisimman laveaa väkivallan määritelmää.” Henry Laasasen blogi Uusi Suomi 18.3.2010
    ——————————————————————Feministinen erilaisuusteoria, radikaalifeminismi, polki alleen tasa-arvofeminismin noin viisikymmentä vuotta sitten. Tämä Atlantin takaa Suomeenkin rantautunut radikaalifeminismi pyrki alun alkaenkin, ei suinkaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon, vaan naisten ylivaltaan.
    Tämän radikaalifeminismin ”hyviä töitä” oli myös 1988 julkaistu totuutta vääristelevä UTH-tutkimus Usko, Toivo, Hakkaus) mistä Henry Laasanen puhuu. Nämä radikaalifeminismiä toteuttavat femakot ”soveltavat tutkimuksissaan yleensä niin sanottua stand-point- epistomologiaa. Tämän mukaan naisilla ja ja muilla ”sorretuilla” kansanryhmillä on aivan erityinen kyky nähdä aito ja väärentämätön todellisuus, joka muuten jää vallanpitäjien pönkittämän virallisen totuuden varjoon.” (Kirja ”Mies vailla tasa-arvoa” sivu 10.)

    Eli nämä radikaalifemakoiden tutkimukset ovat pääsääntöisesti deduktiivisia: tutkimuksen lopputulema ei ole objektiivinen (kaukana siitä), vaan sellainen kuin tutkimuksen tekijät haluavat sen olevan.

  11. Heikki Karjalainen:”Sehän miesviha ja lapsen perheestä erottaminen on tietenkin puolueesta kiinni, eikö niin ?
    Anna mun kaikki kusipäisyys kestää !”

    Tuskin se sentään puolueesta on kiinni.
    Tervehenkistä nationalismia vihaava henkilö kokee harhoja. No eipä yllätä ei.

  12. Kappas vain. SDP:n naiskansanedustajan huoltajuuskiistaa käsittelevä sivu on kadonnut.
    Sattuuhan sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *