Kokenut metsänhoitaja, luontoihminen Esko Joutsamo määrittelee Hesarissa luonnon selviämisen ihmisen hampaista vaativan, etteivät nämä tuhopuolueet pääse kajoamaan metsäpolitiikkaan ja luontopolitiikkaan yleensäkään. Niillä ei ole vastuuta mistään muusta kuin omasta rahamassistaan. Tuho odottaisi, jos persut olisivat mukana hallituksessa. Kepu ei onneksi. Ja uskon, ettei Orpollakaan pää ole niin sekaisin, että persut sinne joutaisivat. Niillä on parempaa tekemistä lapioida sontaa Suomen kuntapolitiikan tunkiolle kuin lannoittaa metsiä.
Kokoomuksessa on sentään luontosivistystä vielä jäljellä Sirpa Pietikäisen ja Pertti Salolaisen tuella. Myös edellinen hallitus sai kiitosta toimistaan luontokadon estämiseksi. Se oli ihmismäistä politiikkaa.
Metsä voi parhaiten kun vanha puu otetaan hyötykäyttöön ja laitetaan uusi taimi tilalle.
Hoitamattomia metsiä on liikaa jopa luonnonsuojelun nimissä.
Hoitamattoman metsän vastakohta on hoidettu metsä, ihmisen, vain taloudellisen valinnan mukaisesti.
Jos se on ”hoidettu” sekametsänä poimintahakkuin, niin kuin luonnon oma valinta on, se on jo hyvä asia.
Sitten on täysin luonnonvaraisia ”luontopankkeja”, joita pitää olla riittävästi ja kosketuksissa muihin luontotyyppeihin, jotta elonkehä voi hyvin monimuotoisena.
Sitten on ihmiskäsin muokattuja ja istutettuja tuotantometsiä, teollisuusmetsiä, puupeltoja, jotka ovat eri asia kuin metsä metsäluontona.
Tässä lisää: Miksi näiden tonttujen kanssa pitää enää neuvotella yhtään mistään:
Kokoomus eri mieltä lähes kaikesta, RKP kaikesta ja KD:lle ei osa sovi ollenkaan kuten kehitysavun leikkaukset ja persujen maahanmuutto.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009554249.html
… ja tässä saa vuorostaan keskusta turpiinsa vihreiden toimitusministeriön valtiosihteeriltä metsäpolitiikasta, joka laadittiin onnistuneesti Juha Sipilän hallituksessa.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009589353.html
Kerropa Karjalainen miten on mahdollista, että luonnon kasvattamassa vanhassa kuusikossa ei todellakaan kasva juuri mitään muuta puustoa?
Entä miksi tuolla pohjoisessa on tuhansia neliökilometrejä puhdasta mäntykangasta, mille ei ole puun puuta istutettu eikä niissä kasva juuri mitään muuta, vaikka tilaa olisi?
Miksi ihmisen istuttamana vastaavat metsät muka ovat väärin?
Älä minulta kysy, lue jutut ja mieti itse ja arvioi niitä asioita, mitä jutuissa kerrottiin.
No, vastaan kuitenkin: eiköhän puu osaa valita itse sille otollisen kasvupaikan, joten on turha mennä sinne tunkemaan omia näppejään.
Pimeässä kuusikossa ei juuri kasva kuin toinen kuusi.
Mänty taas valitsee itselleen valoisan kasvupaikan ja pyrkii kohti aurinkoa ravistaen rungostaan alimmat oksat pois.
Kysyn sinulta, kun vaahtoat niin pohjattomasti sekametsikön ja ”jatkuvan kasvatuksen” puolesta.
Jos kaadetaan männikkö ja istutetaan tilalle mäntyjä tai kuusikko ja tilalle istutetaan kuusia, niin mikä siinä muuttuu luonnonvastaiseksi?
Kuka tuota vastustaa, mutta mänty kyllä siementää alustansa jälkikasvulle ihan itse siemenpuista ja terveesti, kun sille sopii. Mutta avohakkuu on sille kauhistus tuulineen.
Niin tekee kuusikin. Sekametsässä taas haapa taas kloonaa itsensä juuresta. Linnut hoitaa pihlajan siemennyksen. Koivu katsoo itselleen tarkasti kostean ja valoisan paikan. Miksi siihen tarvitsee näppinsä sotkea kuin harvennuksessa ja kypsien marjojen poiminnassa ?
Juu, siementää se mänty, kuten kuusikin.
Koivikot puolestaan olivat luonnollinen seuraus kaskiviljelystä, millä saatiin sopiva pohja lehtipuille.
Sekametsäryteiköt puolestaan eivät käyttöpuuta juuri tuota.
Juu kaadatin pienen alan vanhaa kuusikkoa kun alla ei ollut uutta kasvua ja ne vanhat kuuset alkoivat jo lahoamaan pystyy. Hakkuun jälkeen korjattiin oksat ja latvatkin hyötykäyttöön,
sekä kone laikutti maapohjan johon laitoin koivun taimet. Ne koivut haukkaa innolla hiiltä ja ovat lyhyessä ajassa nostaneet päänsä kohti taivaita!
– Niin miksi metsää ei saisi hyötykäyttää?
Saa tietenkin, mutta se pitää sovittaa myös muihin tapoihin kasvattaa ja muuhun luontokokonaisuuteen.
Saas nähdä sinun koivikosi kohtalo kuusikon tilalla. Onnistuu, jos on kosteutta ja valoa ja kunnon maapohja.
Ajatelkaapa ihan omilla aivoillanne, männyllä ja kuusella on kummallakin ihan oma kasvupohjansa. Ne eivät juurikaan kasva toistensa olosuhteissa, joitakin yksittäisiä kituuttavia yksilöitä saattaa olla.
Näin se menee, kuten Pentti sanoo.
Piti vielä lisätä tuon Niilon puupeltoon, en vähääkään epäile, etteikö koivu kasvaisi kuusen jälkeen. Toivottavasti vaan ei sillä vieraile peurat ja ennenkaikkea hirvet. Hirvi vaan on semmonen piru, kun se taivuttelee pari- kolme metriä ja pidemmätkin koivut vasoille. Sillä on mahdottomat leukaluut.
Tässä oli aikanaan eräällä metsänomistajalla suuri into istuttaa koivua kuusikon keskellä olleelle hakkuulle.
Koivua sitten istutettiin ja hirvet söivät.
Istutettiin toinen kerta yhteiskunnan korvauksilla – ja hirvet söivät.
Istutettiin vielä kolmas kerta yhteiskunnan korvauksilla – ja hirvet söivät.
Metsäneuvoja sitten totesi, ettei enää korvauksilla koivua istuteta ja se istutettiin sitten kuuselle.
Tuo on yleinen istutetun koivikon kohtalo. Hirvelle pitäisi löytää koivun korvike syötäväksi.
Onnea vaan Eskolle, aika kunniotettava ikä täyttyy ylihuomenna.