Ainakaan Varkauden seudulla.
Kävin aamulla taas katselemassa mitä metsään kuuluu – ja söin hieman mustikoita. Keräsin yksitellen kouraani ja kaadoin sitten kourasta suuhun.
Antaa niiden vielä kasvaa ja saada lisää makua.
Monivuotisessa kantarellipaikassani oli ensimmäisiä pieniä tiedustelijoita kurkistamassa mitä siellä maan pinnalla oikein tapahtuu. Silläkään saralla ei ole vielä asiaa metsään – vaikka metsässä on tietysti mukavaa ilman saalistakin.
No eipä ne ole vielä valmiita sen verran sain että mustikka keiton sain aika isoja olivat
Muttei sieltä kerään kannata vielä mennä ei niitä niin paljon ole terv tepivaari
10 ltr on pakkasessa. Parhaat tulevat myöhemmin.
Kokeilin mustikan umpioimista. Kypsentämättä purkkeihin, tiivistys survimella, vähän sokeria pintaan, kannet puolitiiviisti kiinni, purkit kylmään uuniin, säätö sataan asteeseen, kahden tunnin päästä pieni lämmön korotus kansien kuumentamiseksi, lämmöt pois ja kansien kiristys. Annoin jäähtyä uunissa, parempi olisi ollut ottaa jäähtymään heti
Kannet hyvin painuneet, ei valumia. Säilynevät huoneen lämmössä pari vuotta.
Mustikka tarvitsee kaverikseen sokeria, minä laitan myös pakastaessa sokeria mukaan.