”Helsingin apulaispormestaria Paavo Arhinmäkeä (vas.) epäillään vahingonteosta ja raideliikenteen häirinnästä juhannusaattona. Arhinmäki oli toisen ihmisen kanssa perjantai-iltana tekemässä graffitia Vuosaaren satamaan vievän junaradan tunnelissa.” (MTV)
(Kuva: Twitter, minun sivuilta, julkinen)
Kun 46 vuotias Paavo poika tekee Juhannuksen aattona grafiitteja sen kaupungin seiniin jossa hän itse on apulaispormestari.
Helsingin asukkaat maksaa tälle pellelle 10 000€ kuukausi palkkaa…
Siis 46 vuotias poika joka tekee grafiitteja seinään 😅😅😅
Vasemmisto ja punaiset on kaikkea vastaan, tämä on yksi esimerkki, on muitakin…
Mun mielestä se tekee Paavon persoonasta kiehtovan, kun hän omalla tavallaan voimallisesti uskaltautui tuomaan esiin omaa konkreettista paloa katutaidetta kohtaan. Töhry voi myös olla rakkauden osoitus, kuten eräs suttu hiljattain oman taloyhtiöni hississä.
Mun mielestä se on seksikästä, jos mies vaikka työntää työtätehneen jäntevät kätensä johonkin saveen, josta sitten työstää jotakin kaunista — samoin miesten kiinnostus käsillä piirtämiseen/ maalailuun on aika kuumaa…
Itse joskus pakastemustikoilla tuhrin ja maalasin omaa nuoruuteni poikaystävää, joka tykkäsi siitä kun häntä käsiteltiin omalaatuisesti… se oli mulle myös ihanaa sotkea häntä niin.
Punaiset haluaa vain tuhota Suomea. Paavo poika on hyvä esimerkki siitä …
Mitä ”Suomen tuhoamiseen” tulee, ei betonirakentaminen itsessään edes edusta kovinkaan kestävää saati aikaa kestävää rakentamista — ja tässä kontekstissa graffitin voisi jopa nähdä betonipintaa suojaavana maalikerroksena tai aatteellisena hellimisen osoituksena rapautuvalle karuudelle…
Kalkkimaalia käytetään esimerkiksi torjumaan eroosion vaikutusta/ hometta joillakin kivipinnoilla, jotka joutuvat paljon tekemisiin kosteuden kanssa; joten vertaus sillan ”tuhoamiseen” on mielestäni vähintäänkin ontuva.
Itsekään en koe karua betonipintaa minään valmiina viimeisteltynä rakentamisen lopputuloksena, vaan se näyttäytyy minulle tekotaiteellisen ihmiskeskeisyyden ja syntetismin symbolina, jolle paras viimeistely voisi juuri olla töhryt, suttaaminen sekä luonnontilaisuuteen jättäminen, jolloin kasvillisuus sekä eroosio koristelevat sekä viimeistelevät hylätyt rakennushirvitykset ”mono no awaren” hengessä.
Varmaan Arhinmäen sisäinen palo luomiseen on aitoa, haluaa saada huomiota taiteelleen, jos olisi maalannut luvalliseen paikkaan ei niin olisi herättänyt huomiota. Ymmärrän heitä jotka eivät arvosta Arhinmäen taidetta ja heitä jotka pitävät teon laittomuutta pahana.
Milloin Paavo pitää näyttelyn….😅👍
Miksei Paavo saisi yrittää vapautua vierasmääräisyydestä vaikkapa nk. ”Mimesiksen” avulla?
Miksei sanan- tai ilmaisun vapaus yllä katutaiteelliseen itseilmaisuun, vaikka esimerkiksi kaunokirjallisuuden sekä netin virtuaalisen prostituution ”ilmaisunvapaudelle” kyllä riittää tulisieluisia kannattajia?
Mun mielestä Paavon tekeleessä on lisäksi ihanat värit ja sööttiä lapsenomaisuutta.
Sen voisi myös halutessaan nähdä kannanottona modernismia sekä suomalaisia rakennettuja kaupunki-ympäristöjä ynnä betonirakentamista kohtaan.
En pysty käsittämään, miksi Marko ja Matti asettuvat helvetin ruman neuvostohenkisen betonisillan puolelle ihmisen sijaan.
Minä mitään asetu, minulla ei ole kykyä arvioida Arhinmäen graffitin ansioita genressään.
Jos kirkkojen sisäseinäpintoille on vuosisatojen ajan tehty secco- ja freskomaalauksia, joita ennen ihminen tuhrusti kallioihin kuvaelmiaan — niin kuinka nyt yhtäkkiä joku betoninen siltahirvitys jossakin Pasilassa olisi niin uskomattoman pyhä ja koskematon, että sen värittely olisi niin hurjan paheksuttavaa?
Eikö karun harmaa ja ankea betonipinta suorastaan huuda itselleen viimeistelyä?
En minäkään arvioi tuot töhertämistä muuten.
Se vain kuvaa vasurianarkistin suhtautumista yhteiskuntaan ja sen sääntöihin – eli haistattaa paskat.
Virkamiehen pitää olla nuhteeton!
Ei meillä Suomessa tällaista vaatimusta käytännössä ole, vaan nuhteettomuus lienee aatteellinen koristekaapu, kun käytännössä vaatimukset ministeritasonkin nuhteettomuudessa tarkoittavat sitä, ettei tuoretta vakavaa vankeustuomiota ole plakkarissa. ☝🏼
Jos haluttaisiin, että sanat ja kieli tarkoittaisivat tosiasiallisesti sitä mitä niillä impikoidaan, tulisi varmaan koko suomenkieli uudistaa sekä tehdä tiukat lait, jotka estävät kielelliset väärinkäytökset sekä kielellisen harhaanjohtamisen ynnä korukielenkäytön sekä filosofisen ynnä muun taiteellisenkin ilmaisun poliitikon ammatissa!
*implikoidaan*
Nykysuomalaisessa yleiskielessä ”nuhteettomuus” tai ”minä rakastan sinua” eivät tarkoita yhtään mitään, vaan ovat tyhjää täynnä olevaa puhetta, jolla poliitikot rahastavat kansalaisia.
Sitten se vasta olisi ollut uutinen jos töhertäjä olisi ollut Paavo V terv tepivaari
Olisiko Paavo ottanut mallia Rovaniemen pojalta Vesalta? Vesa Puuronen (s.1957) on vasemmistoliittolainen poliitikko. Nimitetty Oulun yliopiston sosiologian professoriksi 2013.
”Sakkotuomio vahingonteosta
Syyttäjä vaati helmikuussa 2021 Lapin käräjäoikeudessa Puuroselle sakkotuomiota vahingonteosta Puurosen töhrittyä Kemijoki Oy:n voimalaitoksia kalankuvilla ja iskulauseilla. Puuronen tuomittiin 40 päiväsakon rangaistukseen ja maksamaan vahingonkorvauksia Kemijoki Oy:lle kaikkiaan 11 076 euroa.” – Wikipedia.
———————————————
Leikkimielisiä poikia nuo uuskommunismia kannattavat ”pioneerit”.
Jo nuo Vesan ja Paavon graffitit ovat postmonerdia uussoialistista realismia.😃
Missä mielessä realismia? Syntetististä naivismia ehkä tyylillisesti enemmän kuin jotkin realistisemmat seinämaalaukset…
Eikö tuommoisessa omiin lapsuusajan muistoihin perustuvassa töhertelyssä ole jopa symbolismin unenomaiseen hämäryyteen/ katoavaisuuteen assosioituvia piirteitä…
Eiväthän ihmisten muistot ole mitenkään eksakteja tai luotettavia, vaan pitkälti subjektiivisten tunteidenkin kuvittamia…
Muisto lienee enemmän puolimystinen heijastuma ihmisen persoonallisuudesta kuin jossakin ajassa tapahtuneesta ulkoisesta todenmukaisuudesta.
”Syntetismi oli maalaustyyli, jossa suosittiin vahvoja ääriviivoja, yhtenäisiä väripintoja, litteyttä, perusvärejä ja yksinkertaisia muotoja.
Syntetismi liittyy teosten muotokieleen, kun taas symbolismi viittaa taiteen aatesisältöön.
Periaatteena oli, että yksinkertaistaminen, ääriviivapiirustuksen korostus ja värien pelkistys tehosti ilmaisua. Syntetistit maalasivat muistinvaraisesti ja samalla pyrkivät tiivistämään havaintoja jäljittelyn ja todellisuusilluusion sijasta.”
/wikipedia
Nyt kun eletään orwellilaisten uudissanojen luvattua aikaa, esim. tätiselittäminen, esihenkilö, jokaisenoikeudet…
– Impikoiko Liisa tasapuolisesti kaikkia blogeja, vai onko hänellä suosikkeja?
Tulkitsen Lassen vastauksen niin, ettei hän pysty/ osaa/ halua keskustella asiatasolla kanssani, vaan joka kerta minun yrittäessä mistä hyvänsä asiasta jutella, suhtautuu Lasse negatiivisen hyökkäävästi. Ikävää.
Leikkiähän minä laskin, hyvänen aika sentään.
Minua ei kiinnosta keskustella ”tätiselittämisestä”, vaan blogin aihe eli graffiti sekä sellaisen sovittelu taiteen tutkimuksen käsitteistöön kiinnosti puhtaasti politisoimatta asiaa. Mutta antaapi olla.
Kyllä nauratti tuo, apulaispormestari jäi kiinni graffitin teosta! Sen sijaan minua ei huvita yhtään se, että tuo anarkisti tilasi vaalimainoksensa Teemu Mäeltä. Teemu Mäkihän tunnetaan ”taideteoksestaan” jossa hän hakkaa eläinsuojelijoilta huijaamansa kissan kirveellä hengiltä ja masturboi sen päälle. Kertoo jotain moraalista jos suosii tuollaisen teon tehnyttä.
Toivottavasti Helsingin jauounginvaltuustolla on ryhtiä äänestää Arhinmäelle epäluottamusta. Etsiköön uuden työn vaikka Mäen alastonmallina.
Enpä näe että olisi taiteen sen enempää kuin tieteenkään tehtävä toimia moraalisuuden kompassina.
Mutta jos eläinrääkkäysteema kiehtoo, niin vaihtelun vuoksi voisin vaikka suositella Netflixistä semmoista dokkaria kuin ”Kloonikuningas”. Siinä mm. eräs tärähtänyt äijä kloonatuttaa oman mongoloidiksi ja kaikin puolin sairaaksi ylijalostetun edesmenneen ranskanbulldoginsa, jonka klooneista suurin osa menehtyy jo pentuina.
Toinen eläinten ihmiskunnan vuoksi kokemaan hirveyteen liittyvä suositus on niin ikään Netflixistä löytyvä Our planet/ uskomaton planeettamme-sarjan toisen kauden ensimmäinen jakso ”maailma liikkeessä”, jossa näytetään mm. Hawaijin albatrossinpoikasten nykytilaa, jossa linnut ihmisen muoviroskan keskellä yrittävät elää elämäänsä poikasten nääntyessä nälkään kun niiden emot ja isät syöttävät jälkikasvulleen merestä löytämäänsä muovia.
Yksi suomalaistaiteilijan tappama kissa on aika pieni murunen siitä eläinkunnan kokemasta kärsimyksestä, jota elämän suuressa kuvassa ihmiskunta muunlajisille sekä myös itselleen aiheuttaa.
Tuollainen whataboutismi ei minuun tehoa. Kertoo paljon ihmisestä jos on valmis olemaan julma eläintä kohtaan. Ehkä se on sinusta sanantekevää eikä haittaa.
Whataboutismi? Mäkihän on itse ilmoittanut olevansa/ olleensa moraalirelativisti; ja kyseinen videoteos oli hänen ensimmäisensä, vieläpä itseoppineena, kun hän ei edes opiskellut kyseistä taiteen haaraa, vaan lainasi taidekorkeakoululla olevia välineitä uutta mediaa kokeillakseen. Ja tuo teos ”Sex snd death” kertoi väkivallasta ja piti sisällään kuuden sekunninko(?) mittaisen kissantappokohtauksen ohella kuvamateriaalia ihmisten ihmisiin kohdistamasta väkivallasta, kansanmurhista ynnä muusta, mihin yleisö ei aikanaan edes reagoinut, mitä Mäki kuvasi ”tekopyhyydeksi”.
Ymmärrän hyvin sen pointin, että kissan tappajasta saa kätevän syntipukin, josta meuhkata ja jota moralisoida sitä isommin mitä enemmän tahtoo sulkea silmänsä kaikelta muulta.
Se on yksi helvetin hailee muka taide.
Tappaminen ”taiteen” nimissä on rikos joka suhteessa ja tuo mäki ei millään tavalla ole osoittanut olevansa todellinen taiteilija – pelkkä julkisuushakuinen m****u.
Mitä Juhak meuhkaa taiteesta 😃😡 ärrärräärr!
”Sex and Death was a very crude first step. I don’t show it any more, because I used all of its good material again in My Way, a Work in Progress, many years later.”
(Teemu Mäen kotisivuilta)
https://www.kansallisgalleria.fi/en/object/598356
/ My Way – Work in Progress, 1988 – 1994
Kesto: 35 min 7 s
purchase, 25.2.1994
Owner: Suomen valtio
Tässä toinen Mäen omalla opiskellulla medialla toteutettu, tähänkin maailmanaikaan ihan kivasti kantaaottava kollaasityö:
https://www.kansallisgalleria.fi/en/object/814523
/ Untitled number 95, 1988 – 1990
95,1 × 70,6 × 3 cm, analog photograph, mixed media.
Minun täytyy sanoa, että itse kyllä ihan pidän Mäen tavasta kuvata pohjoisen postmodernia kulttuuritodellisuutta:
https://www.kansallisgalleria.fi/en/object/596364
/ Painting, 1992
310 × 200 cm, oil, oil on canvas
👹
Maaginen realismi meets fotorealismi meets libertaristinen kulutushysteria — me likey likey 👌🏼
Julman ihmisen teokset eivät minua kiinnosta, turhaan niitä luettelet.
Kenties ihmisen tappamisesta saisi vielä raflaavamman ”manifestin maailman epäoikeudenmukaisuudesta”, sitten voisi vedota siihen että ”entäs kun muut ovat tappaneet paljon enemmän”.
”Julma ihminen” — siinä osuu Norppa asian ytimeen, enkä hänen kanssaan enempää voisi olla samaa mieltä siinä, että ihminen on julma eläin.
Ja vaatii kanttia uskaltaa näyttää se muille, mitä olemme.
Arhinmäen pitäisi työväenliikkeen ja vasemmiston edun vuoksi tämän tekonsa jälkeen ymmärtää jättää apulaiskaupunginjohtajan pesti. Näin hän ei kuitenkaan tulle tekemään. Hän elää vahvasti siinä kuvitelmassaan (sinisilmäisyyttään tai kyynisyyttään) että julkista kiellettyä kaupunkirakennetta töhriessään antoi tukea sille nuorison osalle joka tällaista töhrimistä vakituisesti harrastaa koska, kuten meille jatkuvasti kerrotaan, voi ns. pahoin yhteiskunnan takia.
Arhinmäki toimi tässä kuten ne kaksi valtiollisen poliisin virkailijaa jotka 1920-luvulla saivat tehtäväkseen mennä Vallilan työväentalolle tarkkailemaan ja katsomaan siellä esitettävää teatterinäytelmää, jonka Pitkänsillan paremmalla puolella huhuttiin olevan peräti vallankumouksellisuutta sisältävä.
Sivistynyt porvarispoika Arhinmäki viivästyneessä isäkapinassaan halusi samastua töhrimistä harrastavaan alempaan luokkaan ja yritti olla kuin yksi heistä heittämällä luokkaviitan yltään. Samaan vaikutelmaan hän on pyrkinyt myös julkisella ”sammumisellaan” valtiollisessa edustustehtävässä
Näin yrittivät toimia ne 20-luvun Etsivän poliisin miehetkin jalkautuessaan punaiseen Vallilaan heille aivan vieraaseen ympäristöön. Herrat pukivat ylleen kuvittelemansa työmiehen vaateparren jotta eivät erottuisi muusta teatteriyleisöstä. Kun näytäntö alkoi he erottuivat kuin yö ja päivä muusta yleisöstä. Kaikilla muilla oli yllään moitteeton ykköspuku, jollainen aina siihen aikaan oli Pitkänsillan takaisen työmiehenkin garderoobissa arvokkaiksi koettuja tilanteita varten. Etsivät luikkivat korvat punaisina ulos teatterista.
Tämän on kertonut ammattiyhdistysmies ja poliitikko Emil Skog muistellessan nuoruuttaan jolloin hän samoin kuin monet myöhemmin johtoasemiin nousseet työväenliikkeen ihmiset harrasti aktiivisesti työväen kulttuuririentoja, mm. näyttelemistä työväenteatterissa.
Analyysi oli hyvä ja poikkeava koska siinä ruodittiin Arhinmäen motiiveja tekoonsa. Yleensä kommentoijat vai moittivat tai puolustelevat Arhinmäkeä. Arvelisin että myös oltiin oikeilla jäljillä.
Joku aika on Paavosta jättänyt enkä yhtään ihmettelisi, että jotain verta ”vahvistavas” muutenkin sekavaa mieltä hän olisi piristäntyt. Ei tuo ole mitenkään normaalin korkeassa poliittisessa asemassa olevan vastuullisen poliitikon hommia. Eikä tämä mitenkään johonkin puolueeseen liity tai jos, niin vihreisiin, tai luonto-kaupunkiagitaattoreihin yhtä hyvin.
Äijällä ei ole kaikki ”kotona” !
Pidän aika tekopyhänä tällaista julkiseen tuomitsemiseen nojaavaa kansankulttuuria.
Itsehän Paavo kansatuomioistuimen eteen marssi.
Meinat siis, ettei tavallisella kansalaisella ole oikeutta ottaa kantaa ja halutessaan tuomita?
Alkaa olla diktatuuriuskoa itäaapurin tapaan.
Det menade jag inte. Sen sijaan mitä tekopyyhydellä tarkoitan on hyvesignalointi, jota kun kuorrutetaan sanahelinänä niin muulla ei väliä, kunhan joka väliin vaan heittää sen mitä kanssaihmiset odottavat että tässä tai tuossa kuuluu sanoa. Se on helvetin tekopyhää.
”Paavo Arhinmäen laittoman graffitin puhdistus vantaalaisen tunnelin seinästä maksaa 3 500 euroa” (YLE)
Eiköhän Paavolla ole heittää tuo summa taskurahoistaan; samalla puhdistunee nuorten aiemmat töhryt, joiden päälle Paavo taideterapoi itseään. Auttaa köyhäläistä samalla kun maksaa oman sekä vähävaraisemman töhryjen siivouksen; ehkä siinä joku yhdyskuntapalveluksessa oleva saa samalla sopivan pedagogisen urakan Paavon töhryjä puhdistaessa kukaties…
Kun sillan alus on siivottu, voi joku lahjakkaampi käydä toteuttamassa oikeasti hienon, suuremman kuvan tai ehkäpä värittää koko sillanalus porukalla. 🥳
Sanoisin lisäksi nuorille, että älkää ihmisten koteihin/ taloihin eikä talonyhtiöiden hissiin tuhruja/ sytkällä maalailuja, vaan nähkää oikeasti vähän vaivaa taiteen eteen; suunnitelkaa kotona etukäteen kokonaisuus sekä tehkää sapluunoita ja maalatkaa jotakin aidosti hienoa jonnekin mikä ei ole mitään elukkamaista reviirin merkkailua, vaan kuvia!
Kannabis ja kortsut sun muu paska sivuun ja vähän taitoja ja keskittymistä kuvien tekemiseen Hyvänen aika lapset: pystytte parempaan kuin pappa Arhinmäki!
Ja muistakaa: piirtäminen on opeteltavissa oleva asia siinä missä matikan laskut tai mikä tahansa! Jo edesmennyt fotorealistiseen tatuoimiseen erikoistunut Petri Syrjälä aikanaan minulle hänen kotonaan jutskatessamme paljasti opetelleensa piirtämään vasta 21-vuotiaana. Ja hänellä oli uransa huipulla asiakkaita jonoksi asti niin, että itse sai valita asiakkaansa ja mitä töitä toteutti! 🙂
Mutta hän näytti minulle piirroksiaan ajalta ennen kuin oli opetellut piirtämisen: olivat kuin pikkulapsen töherryksiä. Mutta todella lämminhenkinen ja ihana ihminen oli Petri, jonka studio oli samassa repussa hänen omaa asuntoa vastapäätä, että aamusta vaan marssi reinot jalassa studioon huoltamaan orkideoita sekä valmistautumaan päivän ekaan asiakkaaseen.
Salaisuus on, Lapset, siinä, että kun ihminen käyttää vain aikaansa jonkun (minkä tahansa) asian parissa, niin hän oppii sen 🙂 ainoa mitä oppiminen vaatii on satoja ja satoja tunteja harjoittelua ja ajan laittamista johonkin asiaan minkä haluaa oppia.
Tästä johtuen jotkut menestyvät ja toiset eivät. Ei johdu lahjakkuudesta, vaan ajan laittamisesta opetteluun.