Viha rikkaita kohtaa yltyy?
Keneltä se on pois jos joku rikastuu?
Rikas eliitti päättää onko se lopulta hyväksi?
Miksi kansa äänestää rikkaat valtaan?
Miksi on köyhiä?
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009587208.html
– Tasa-arvoinen yhteiskunta olisi ihanne!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Niilolta jälleen erinomainen lukusuositus!
Ote Niilon linkin takaa:
”Vanhempi tutkija Magali Della Sudda Ranskan kansallisesta tutkimuskeskuksesta vahvistaa havainnon protestien suuntautumisesta rikkaiden arvostelemiseen. Della Sudda on tutkinut erityisesti keltaliiviliikettä, joka vastusti presidentti Emmanuel Macronia ja hänen energiapolitiikkaansa vuonna 2018.
”Mielenosoituksissa näkyy vahva epäreiluuden tunne, jota voimistavat ostovoiman heikentyminen ja eläkkeen riittävyyden ongelmat jo nykyisellään. Epäreiluuden tunnetta lisää se, että kiristystoimia ei kohdisteta yrityksiin tai korkeisiin tuloihin.”
Monelle Macronista on tullut rikkaiden presidentti. Yksi hänen arvostelluista päätöksistään on alentaa rikkaiden varallisuusverotusta ensimmäisen kautensa alussa vuonna 2018.
JOTTA voisi ymmärtää Ranskan kahtiajakoa, on käännyttävä yhden nyky-Ranskan tunnetuimman kirjailijan puoleen. 30-vuotias Édouard Louis on kirjoittanut kotimaataan sokeeranneen kirjasarjan, jossa hän kuvaa köyhyyttä omakohtaisesti.
Tuorein teoksessaan Muutos: metodi hän kuvaa omaa luokkanousuaan. Millaisia tapoja, vaatteita, hampaita ja puheenpartta uskottava elämä vaatii ylemmissä luokissa?
Louis taisteli tiensä pohjoisranskalaisesta pikkupitäjästä pariisilaiseen huippuyliopistoon. Matkalla hän esimerkiksi vaihtoi nimensä. Nyt Louis on omien sanojensa mukaan osa hallitsevaa luokkaa, mutta silti koditon.
”En enää viihdy ympäristössä, jossa kasvoin, mutta en tunne oloani kotoisaksi nytkään. Tämä tunne auttaa ymmärtämään luokkien todellisuutta.”
Olisiko tilanne kuitenkin Suomessa Ranskaa parempi? Täältä puuttuvat esimerkiksi ranskalaiset poliitikkojen eliittikoulut ja koulujärjestelmä mahdollistaa luokkanousun.
”En usko niin”, Louis tyrmää heti.
”Kun olen täällä hotellissa, joku siivoaa huoneeni. Täälläkin on ihmisiä, jotka käyttävät valtaa. Äärioikeiston nousu on yksi esimerkki siitä, ettei luokkajakoa tunnisteta. He hyötyvät siitä.”
”Haluan kuroa umpeen eletyn todellisuuden ja julkisen keskustelun eroa. Luokkien väkivalta on todellista.””
Pohdintaani avauksessa esitettyihin kysymyksiin:
Mikä pitää yllä tai mahdollistaa yhteiskunnallisen eriarvoistumisen?
Voisiko kyseessä olla yhteiskuntarakenteet sekä lait, kuten osakeyhtiölaki, joka kohtelee osakeyhtiötä ihmisen kaltaisena entiteettinä, jolla on samanarvoiset oikeudet ja arvo kuin ihmisellä? Mistä tällainen kertoo?
Miksi takerrumme järjestelmään sekä uskomuksiin sokean pelon ajamina, vahvistaen sellaisia arvoja sekä uskomuksia, joiden tiedämme tuottavan lisää eriarvoisuutta sekä pahoinvointia?
Miksi arvotamme poliittiset toimijat sekä edustajamme/ yritysjohtajat erityisasemaan, joissa heille maksetaan täysin järjenvastaisia palkkoja, joita kukaan ihminen ei tarvitse? Onko todella rahallinen yltiökorvaus ainoa tapa osoittaa arvostusta oikeusvaltiota tai parlamentaarista demokratiaa kohtaan? Onko ihmiskäsityksemme muka aidosti niin yksioikoinen, että uskomme rahan olevan ainoa motivaattori ja ajava voima kaikessa — eikö tällainen arvottaminen juuri amputoi ja tyhmistä sekä ohjaa ihmisiä välinpitämättömyyteen?
Millaista näköalattomuutta se on, ettei anneta edes mahdollisuutta ihmisille toteuttaa jotakin toisenlaisia arvoja ja uskomuksia, joissa muut asiat kuin talous asettuvatkin etu-alalle?
Jos argumentti on vaikkapa se, että hoitajille täytyy maksaa suurempaa palkkaa, jotta he ovat tyytyväisempiä työhönsä, niin eikö tällaiseen liity myös syvempi irvokas näkökulma: rahalla yritetään kannustaa tai korvata ihmisten välittämistä, toisin sanoen yritetään lahjoa ja ostaa kansakuntaa välittämään hevon lerssiä omista isovanhemmistaan tai niistä kanssaihmisistä, jotka ovat hoidon tarpeessa?
Eikö todella ole muuta tapaa leipoa muutosta sekä puuttua sairaisiin arvoihin ja totalistiseen yhteiskunnalliseen välinpitämättömyyteen tässä individualistisen yksilökeskeisyyden arvotyhjiössä?
”Kun saan kymppitonnin, niin suostun koskemaan isoisän kakkavaippaan”. Amen.
Jos ego on niin heikko, että tarvitsee pilleriksi Louis Vuittonin tai jonkun muun logon vaatteisiinsa, niin voi meitä heikkoja !
Simon Vaatehuoneita ennen ja nyt HH( Helly Hanseneita ) on puolet egoriipuvaisista.
Toista on mun on aidot Jamekset piilotetulla persnahkalätkällä ja messinkinapeilla. Tai ehjällä 40-v vanhalla patinoituneella ruotsalaisella ikityylikkäällä, nahkapaikatulla puuvillapusakalla tai PartioAitan retkitakilla tai …. berberillä, jossa ei lätkää näy, vaan tyyli.
Heikki, onkos ne farkut tarpeeksi rikki, vähintään polvien pitää näkyä? Muutama päivä sitten katselin televisiosta yhtä itseeni parempaa arvoihmistä, jos sellaista yleensä on, hänellä ne paitaongelmat oli melkein pahempia. Meinasin lähettää avustusta.
Länsimaiselle ihmiselle ilmeisesti ”onni” merkitsee kaikesta etääntymistä, itsensä muusta todellisuudesta ja epämukavilta tuntuvista tai hankalista tai vaikeista asioista etäännyttämistä.
Luis Vuitton on etäisyyden tuoman luksuksen symboli. Yuval Harari on kirjassaan huomauttanut, kuinka rahaan vaihdannan välineenä olennaisesti liittyy nimenomaan ihmisen välinpitämättömyyttä tukeva vaikutus: se mahdollistaa kaupanteon vaikka verivihollistemme kanssa, kun meidän ei tarvitse välittää eikä murehtia ihmisten välisen luottamuksen olemassaolosta kauppaa tehdessämme.
Kapitalismi on oodi eskapismille.
Sitten jälkikäteen pinnallisesti inistään ja kauhistellaan: kauheaa kauheaa kuka meni ostamaan venäläistä öljyä tai tekemään ryssän kanssa kiinteistökauppoja, ketä me saamme osoittaa sormella Uniper-sotkun johdosta, joka mitä? Se vei meiltä niin monet pennoset! Amen.
Kun osoitamme rahan kautta arvostusta/ välittämistä tai käytämme rahaa motivaattorina, niin sehän myöskin tarkoittaa sitä, että meidän ei itse tarvitse miettiä toisiamme tai välittää toisesta.
Kun annamme rahalahjan vastavalmistuneelle, ei meidän tarvitse hevonkaan kukun vertaa investoida yhtäkään ajatusta edes sille, mistä toinen ihminen saattaisi aidosti välittää tai millainen ihminen hän ylipäätään on tai ovatko välimme läheiset. Annamme rahaa, toinen tehkööt mitä lystää.
Ja kun tällaista arvomaailmaa jälkipolville opetamme ja kylvämme, oppivat hekin jatkossa etäännyttämään itsensä inhimillisistä epämukavuuksista tai niistä haasteista, että joutuisi uhraamaan omaa energiaa toisesta ihmisestä aitoa kiinnostumista kohtaan. Riittää kun käy juhlassa kääntymässä ja suorittaa välttämättömimmät muodollisuudet sekä osallistumisen mahdollisimman helposti.
Onhan elämä hyvää, kun se on helppoa ja vaivatonta.
Siksikö äänestämme eliittiä että haluaisimme olla eliittiä tai ainakin eliitin suosiossa?
Eipä ole pitkä aika kun persut eivät kelvänneet kokoomukselle ja vielä tekee tiukkaa RKPlle mahtua samaan pöytään.