🙈🙉🙊🐵
”Olen miehille joko vitsi tai huumorintajuton ”feminatsi” – Miksi sovinistisia vitsejä pitäisi sietää?
Tällainen otsikko Helsingin Sanomissa 16.8.2017.
Juttu oli maksumuurin takana, mutta otsikko itsessään kertoo kaiken oleellisen.
Huomatkaamme, että tuo HS:n sinänsä tärkeä artikkeli on julkaistu ennen kuin feminismin 4. vai oliko se 5. aalto oli rantautunut Suomeen.
Se rantautui hallintotasolla 16.8.2020, kun hepsankeikkahallituksen sisäministeri Maria Ohisalo julisti intersektionaalisen feminismin kuuluvan tästä lähtien hallitusohjelmaan.
Koska feminismi pyrkii (oman ilmoituksensa mukaan) edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvoa myös yleisellä tasolla, mitä hyvää tämä ministeri Ohisalon tiedotus lupaa meille miehille (Anne Moilasen mukaan yksiavoisille gorilloille, Tulva-lehden mukaan mies on biologinen onnettomuus, epätäydellinen nainen, täysin kykenemätön empatiaan, antimarxilainen surkimus jne.)
Jos olen ymmärtänyt oikein ministeri Ohisalon julistuksen, julistus lupaa, että miehet saavat jatkossakin toimia radikaalifemmojen vihapuheiden ja maalittamisen kohteina, jotta radikaalifemmojen uhriutumiskiintiö pysyisi balanssissa. Naisilla kun on valta ja voima, mitä miehillä ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan (vaikka marxilaislähtöinen woketushöpsötys muuta valehteleekin)- Naisilla on elämän valta.
Sain eilen vinkin miksi minun on turha etsiä huumorintajuista radikaalifeministiä. Sellaista ei löydy, koska kyseinen olento on jo itsessään vitsi.😉
Huumori edellyttäisi suhteellisuudentajua. Ilman sitä ei voi leikitellä.