Koska haluan olla positiivinen, kerron nyt puhtaasti plussapuolia, miksi voisin tiettyjä puolueita äänestää. Kyllä miinuspuoliakin on, mutta haukkuja on jo 99% Internetin sisällöstä. Lähestyn asiaa tällä kertaa puolueiden, ei ehdokkaiden suunnalta. Haastan myös kommentoijat yrittämään parhaansa että löytäisivät jotain hyvää. Haaste on kova: pystyttekö siihen?
…persuja
Pystyisin äänestämään perussuomalaisia, koska heidän osaamislinjauksessa on paljon itselle tuttua. He eivät ole yliopistoja pistämässä nurin, mutta he ymmärtävät että osaamista tarvitaan monenlaista. He eivät sylje päin naamaa itseoppineita, työssäoppineita tai ammatilliset opinnot käyneitä, jotka elämässä pärjäävät. Itse, vailla akateemisia opintoja ja koko aikuisiän töitä tehneenä ja veroja maksaneena näen tässä asenteessa jotain hyvin lohdullista.
…demareita
Pystyisin äänestämään demareita, sillä ymmärrän perheeni historiasta sen suuren työn, mitä he ovat tehneet duunarien puolesta. Tätä maata ei olisi rakennettu ilman duunareita ja monet heille tänä päivänä itsestäänselvät asiat olisivat jääneet kenties saamatta ilman demareita. He ovat onnistuneet tasapainoilemaan työnantajien ja -tekijöiden välillä ja heillä ansaittua historiaa vastuullisena toimijana vuosikymmenten varrelta.
…kokkareita
Yrittäjänä on mukava joskus kuulla, että yrittäjät ovat muutakin kuin vihollinen, jonka tuhoaminen johtaa maan autuaaseen paratiisiin. On mukava nähdä ymmärrystä sille, että yrittäminen kasvattaa yhteistä hyvinvointia ja kakkua. On hyvä kuulla puhetta siitä, että työ on työikäisen ja -kykyisen ihmisen ensisijainen suunta, jota pitää tukea ja rohkaista. On myös positiivista nähdä kunnioitus yhteistyölle rajojen yli ja ymmärrykselle siitä, että vientivetoinen maa kaipaa sillanrakentajia.
…liberaaleja
On piristävää huomata jonkun puhuvan keisarin uusista vaatteista ja vieläpä todella selväsanaisesti. Perinteinen liberalismi on aate, jota Suomessa ei ole nähty pariin vuosikymmeneen, mutta sille voisi olla taas tilausta. Selkeä sanoma, avoin keskustelu ja leikkauslistojen katsominen positiivisen lopputuloksen kautta saavat hymyilemään. On niin paljon mukavampi, kun ei kerrota vain MITÄ tehdään vaan MIKSI, ja jälkimmäisessä osuudessa muistutetaan positiivisen kautta miksi vaivannäkö kannattaa.
…vihreitä
Kun metsään vaellan ja itseäni luonnon keskeltä etsin, muistaa nopeasti että meillä on vain yksi luonto – ilman sitä ei ole elämää. Vihreistä moni ymmärtää tämän. He ymmärtävät paitsi sen tieteen ja tutkimuksen, mutta myös sen tunteen, sen kokemuksen. He ymmärtävät että hyvinvoiva Suomi edellyttää hyvinvoivaa suomalaista luontoa, saasteettomuutta ja rohkeaa katsetta eteenpäin.
Niin sinäkin!
Hei, sinä! Olen melko valmis väittämään, että sinullakin on useampi kuin yksi puolue, jota voisit kuvitella äänestäväsi. Ehkä siihen on jotain esteitä, poikkeuksia, syitä miksi juuri nyt et aio, mutta ei se ole täysin mahdotonta. Se on hyvä keskustelu käytäväksi itsensä kanssa. Kun ymmärtää ketä voisi äänestää, ymmärtää myös itsestään. Osaa laittaa omaa elämäänsä suurennuslasin alle.
Toki voit myös olla äänestämättä. Jos siitä tulee sinulle paras mieli, älköön sitä sinulta kukaan viekö pois.
Enpä ole asiaa miettinyt muusta kohtaa kun uuden ehdokkaan haulla puolue tuskinpa tulee muuttumaan
Ehdokkaan valinta tuli ajankohtaiseksi kun vanha ehdokas ei asetu ehdolle terv tepivaari
Kyllä tykkäsin Kyuun avauksesta, minua niin korpeaa keskusteluissa tämä mustavalkoisuus, oma puolue on hyvä ja paras ihan kaikessa ja muut ei edes säkällä pienintäkään detaljia sano oikein.
Arvostan myös kohteliaisuutta kun ei ottanut mukaan Vasemmistoliittoa koska sen kehuminen olisi saattanut vaikuttaa falskilta.
Olisipa meillä ehdokkaana todellinen fasistinen puolue ja patasynkeä kommunistiryhmä niin voisivat herkkänahkaiset ”arvojen” perään julistavat löytää heistä puolueen jolle sanoa, teidän kanssamme emme hallitukseen lähde
Kiitos Matti. Eikös meillä ole tuo sinimusta liike, jonka ainakin yksi ehdokas tarjoaa, sanasta sanaan ”nyt olisi sitä fasismia”, tjsp. Eikä ole kovin liioitteluakaan…
Jokaisessa puolueessa on useakin plussa ja yhtä monta miinusta.
Mutta, kun en elä maailmassa yksin, vaan ryhmässä, jossa olisi hyvä elää tai sitten vastenmielisesti.
Entä, miten ne arvot ja arvostukset muuhun elinympäristöön ja laajaan kirjoon kiinnostavia asioita.
Onko se negatiivislatautunut vai poisiivislatautunut uuteen-vanhaan.
Millaisia ihmisiä siellä on saada aikaan itselle ja kaikille tärkeitä asioita.
Kehtaisinko sanoa kavereille, että tuo ryhmä on minun arvojeni mukainen.
Raha on arvojen paskakasa, mutta itsehän sitäkin läjää tekee, mutta onko se ravitseva kasvun alusta vai vain haisee paskalle.
Minä en voisi kuvitellakaan äänestäväni eduskuntavaaleissa mitään muuta puoluetta kuin Kokoomusta – mutta otan haasteen vastaan, yritän keksiä jotakin hyvää muista puolueista kuin Kokoomus.
Persut vastustavat haittamaahanmuuttoa, kuten myös Kokoomus nykyisin.
Persut kannattavat aitaa itärajalle, kuten myös Kokoomus.
Kristilliset ovat melkoisen lähellä Kokoomuksen alkuperäisiä arvoja ja heidän puheenjohtajansa on varsin fiksu. Minusta Kristilliset ja Kokoomus voisivat hyvin lyödä ”hynttyyt yhteen”.
Vaikka kuinka pinnistäisin, niin enempää plussaa ei taida muista puolueista löytyä. Talouspolitiikka ratkaisee lopulta hyvinvoinnin, tarvitaan paljon leikkauksia tarpeettomimpiin julkisiin menoihin ja yritystoiminnan helpottamista – myös AY-mafian suitsimista. Eipä taida niihin talkoisiin olla tungosta juuri muualta kuin Kokoomuksesta.
Sari Essayh kävisi paremmin Kokoomukseen tai PS puolueeseen, saisi varmasti ison kannatuksen. Sillä on harvinaisen hyviä ideoita ja tuntuu pysyvän sanojensa takana. Pienpuolue KD:n ehdoton ääniharava varmasti.
Voisin äänestää persuja ja kristillisiä siitä syystä, että niiden ehdokkaat ovat aina parhaiten menestyneet vaalikonetesteissäni.
Ideologiapuolueiden ehdokkaat eivät ole menestyneet Rydmania lukuun ottamatta.
Ei kenenkään toki tarvitse äänestää ketään mitä ei halua – mutta on tervettä demokratiaa ja inhimillisyyttä nähdä hyvää eri suunnissa. Yhdessä tätä maata kuitenkin hallitaan.
Ja hyvät ihmiset, olette onnistuneet tässä loistavasti.
Hyvä kevennys tosikoille ja veitikoille. Itse puolueista riippumattomana en ole vielä päättänyt edes puoluetta saati henkilöä.
No, mulla on vielä muutama mielessä joista sitten valitsen. Ja äänestän näillä näkymin ennakkoon.
Tusinan verran nimiä pyörii mielessäni, eri puolueista.
Tässä paljolti riippuu se äänestääkö:
– Kyuu, minä itte
– Kyuu, Suomen kansalainen
Eli äänestänkö ehdokasta joka on MINULLE paras vai YHTEISKUNNALLE paras. Ja edelleen, mitä tarkoittaa paras? Onko minulle paras hän joka on lähellä arvojani, vai hän joka on kenties eri arvoista mutta päätökset fiksuja.
”Arvoja” on monenlaisia, nekin pitää mielestäni osata laittaa tärkeysjärjestykseen.
Jos joku vastustaa puolustusmäärärahojen korottamista, niin sitä en ainakaan äänestä.
Jos joku vastustaa vähiten tärkeitten julkisten menojen leikkaamista, niin sitä en ainakaan äänestä.
Jos joku vastustaa ydinvoiman lisärakentamista, niin sitä en ainakaan äänestä.
Jne.
Voisin äänestää…
Vilma Järvisaloa vihreistä:
”Olen kaupunginvaltuutettu, rauhan- ja konfliktintutkimuksen opiskelija ja tinkimätön feministi. Elämme päällekkäisten kriisien aikaa: luonto köyhtyy, planeetta lämpenee, mielenterveyskriisi koettelee etenkin nuoria ja opiskelijoita ja eriarvoisuus lisääntyy. Epävakaassa ajassa tarvitaan ennen kaikkea rauhantyötä – panostuksia osallisuuteen, yhdenvertaisuuteen, koulutukseen, kulttuuriin ja hyvinvointiin. Tätä työtä haluan olla tekemässä kaikella palollani ja osaamisellani eduskunnassa.”
Tai Selmi Holopaista vasemmistoliitosta:
”Moi! Olen Selmi, Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja ja toisesta asteesta vastaava opetusministerin erityisavustaja. Olen viidennen vuoden valtiotieteiden opiskelija. Tärkeimmät vaaliteemani ovat moderni koulutuspolitiikka, kunnianhimoinen ilmasto- ja luontopolitiikka Suomessa ja maailmalla sekä feministinen sosiaaliturva, johon kuuluu perustulo ja jonka rahoitusta on uudistettava suomalaista verotusjärjestelmää korjaamalla. Hyvinvointi syntyy näistä kolmesta – yhdenvertaiset kouluttautumismahdollisuudet, turvattu toimeentulo ja ympäristöstämme huolehtiminen.”
Mutta ehkä kaikista osuvin ehdokas voisi itselleni olla Sofia Julin SDP:lta:
”Olen Sofia Julin, 24-vuotias tamperelainen nuori ja yksinasuva. Nuoresta iästä huolimatta olen jo kokenut politiikan ammattilainen ja kerennyt työskentelemään esimerkiksi pääministerin ja kansanedustajien poliittisena avustajana. Olen Tampereen nuorin kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen. SDP:ssä puheenjohdan yksinasuvat-työryhmää. Opiskelen hallintotieteitä Tampereen yliopistossa. Politiikassa haluan edistää erityisesti yksinasuvien ja sinkkujen asioita. Sen lisäksi lähellä sydäntäni ovat myös koulutus- ja nuorisopolitiikka sekä tulevaisuuden kysymykset. Olen maltillinen, arvoliberaali ja moderni demari, jolle tärkeimmät arvot ovat tasa-arvo ja vapaus. Vapaa-ajallani liikun paljon sekä nautin kulttuurista.
Nyt on yksinasuvien vuoro! Äänestä uutta energiaa eduskuntaan!”
🙂
Ihan hyvät vaihtoehdot ja perusteet äänestykselle.
Juu, kyllä ydinperheen instituution vastustaminen on ollut itselleni koko aikuisen elämäni tärkeä asia, ja on hienoa, kun on ehdokas, joka ajaa yksin asuvien asioita:
”Hallitus unohti yksinasuvat budjettiriihessä. Tämä ei toki yllätä hallitukselta, jonka hallitusohjelmassa yksinasuvat sekä sinkut mainitaan pyöreät nolla kertaa. Vertailuna, että sana perhe esiintyy hallitusohjelmassa 82 kertaa. Hallituksen arvovalinta oli tukea perheitä eikä siinä ole mitään väärää, mutta samalla taisi olla arvovalinta unohtaa yksinasuvat tyystin.
Yksinasuvien unohtaminen tarkoittaa joka viidennen suomalaisen ja joka toisen tamperelaisen unohtamista. Yksinasuvia, kun suomalaisista on jo noin 1,2 miljoonaa ja tamperelaisista yli puolet. Myös me yksinasuvat ja sinkut ansaitsemme osamme politiikalta.
On omituista, että juuri tässä maailmanajassa yksinasuvat unohdetaan. Yksinasuvilla on perheellisiin verrattuna suurempi köyhyys- ja syrjäytymisriski. Sen lisäksi suurin osa perustoimeentulotukea saavista kotitalouksista on yksinasuvien kotitalouksia. Yksi keino tukea yksinasuvien suhteessa korkeampia asumismenoja olisi ollut sinkkulisän käyttöönotto. Sen lisäksi tarvitsisimme uudistuksia esimerkiksi sosiaaliturvaan sekä sote-palveluihin, jotta yksinasuvien tilanne tunnistettaisiin ja huomioitaisiin paremmin.
Yksi asia on selvää: seuraavaan hallitukseen tarvitaan yksinasuvien ja sinkkujen asioista vastaava ministeri. Nykymaailmassa ei riitä, että meillä on perheiden asioista vastaava ministeri, vaan myös yksinasuvat ja sinkut ansaitsevat tulla näkyvämmin osaksi politiikkaa. Ministeri muun muassa siksi, ettei viidennestä suomalaisista unohdettaisi jatkossa.”
(https://sofiajulin.fi/blogi/yksinasuvat-unohdettiin-taas/)