Onks tietoo kysyttiin ennen porttikongissa, ei eletty tietoyhteiskunnassa, mutta kaikki kyllä tiesivät mistä lähteestä hyvinvointia ammennat.
Toinen asia putkahti mieleen aamikahveeta ryystäessäni, nimittäin siitä paljon puhutusta onnellisuudesta, jota meidän Suomalaisten sanotaan geeneissään kantavan. Oma neuvoni on onneaan etsiville se, että kun unohtaa sen mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
…..Onni ei tule etsien vaan eläen, sanoi joku toinenkin ”viisas” jo ennen minua.
Raha ei onnea tuo mutta elämistä se kyllä helpottaa
Jos ei saa ruokaansa rahalla se varastetaan tosi asiaa nykyään
Ei ole yksi kerta kun olen euron pari antanut äidille jolta se puuttui ostoksiinsa
Ja hän on saanut ostoksensa kotiin terv tepivaari
Antajan ilo on saajan iloa suurempi.
Onni on hetkessä jos sen oikein oivaltaa.
Ei minun keksimäni vaan ikivanha viisaus:
Onnellinen on hän joka on tyytyväinen siitä mitä hänellä on
– onni ei liity määrään vaan laatuun
– onnellisuutta voi lisätä jakamalla sitä
Onnellisuus:
Mene metsään ja istu alas.