Jäin jumiin pobedan ratinan keikalle oli siinä vuosikymmenten havinaa ja tosi musaa
Toiset voi olla eri mieltä ja pitävät varmaan pelkkänä meluna maailmaan no makuasiaa eikä siitä kannata nokkaansa ottaa
Mutta ei ole kun yksi popeda joka on melkoisen pitkälti Tamperelainen eikä muuksi muutu
Mutta kuten olen aina sanonut että kaikilla on oma musiikkinsa niin myös popedalla
Ja vaikka tuo solisti vaihtuu tyyli ei varmaan ne jotka ovat olleet popedan keikalla tietää asian
Annetaan uuden äänen tulla tutuksi nyt alkaa uusi lehti popedan historiassa seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Ja kun johdossa on Costello Popedan matka tulee jatkumaan vielä pitkään terv tepivaari
Minusta Popeda oli lämmin NL- auto, muuta en tuosta tunne kuin nimet.
Eikös se ollut Pobeda eli voitto ?
No ei ole autosta kysymys vaan porukasta joka soittelee milloin mitäkin ei ovikelloa kuitenkaan terv tepivaari
Enpä muista soittaneeni itselleni yhtäkään kyseisen bändin biisiä, mutta varmaan minulle on soitettu ja pystyisin jopa mölisemään mukana jotakin Popedan melodiaa/ sanoituksia.
Itse pidän Olli Hermannin liittymistä Popedan solistiksi huonona, ei vaan erittäin huonona ratkaisuna.
Parempi ratkaisu olisi ollut perustaa kokonaan uusi bändi Popedan soittajien ja Olli Hermannin kesken, tehdä uutta musaa ja soittaa sopivissa määrin Popedan biisejä.
Pate Mustajärvi ja Popeda, Popeda ja Pate Mustajärvi ne vaan ovat niin pitkälle yksi ja sama asia, että on hyvin vaikea nähdä Olli Hermannin onnistuvan ja samalla kärsii Popeda.
Tilanne olisi ollut toinen jos solistiksi olisi suostunut vaikkapa Paten tytär tai siskonpoika joka on Patea tuurannut ennenkin kun ollut vähän ” märempää” aikaa.
Pitäisikö Martti Syrjä korvata Epuista?
Popeda ei herätä minussa tunteita. Olen kyllä kuunnellut heitä uudella Areenalla. Se on kivaa musiikkia, kiva laulella mukana, semmoista kepeää hymyä herättävää.
Mutta ei se ole minulle elämän tarkoitus. Jos nimet vaihtuvat niin mikäs siinä – jos osaavat vastakin laulaa ja soittaa.
No eihän Popeda nyt mikään elämää suurempi bändi ole, mutta on se yksi Suomirockin instituutioista ajalta jolloin koko ilmiö syntyi-
Olen myös aivan 100 % varma, että kun minusta aika jättää niin juniori saa myös musakokoelman Popeda osiosta keräilyhinnan.
Itse muuten kieltäydyin vastaanottamasta perintöä, jota tarjottiin minulle idealla, että arvotavaroilla olisi kuitenkin hyvä jälleenmyyntiarvo.
Taisivat mennä Ukrainan tueksi kukaties. Ei oikein tule mukava mieli sellaisesta toisen ihmisen elämän ja hänen persoonansa lajittelusta irvokkaaksi rahalliseksi hyödyksi.
Minulla on kuitenkin ikävä vaaleanpunaista iPod Mini-musiikkisoitintani, joka minulta varastettiin, ja jolla oli mm. Bryan Adamsin sekä Robbie Willismsin kappaleita, Wheatusta jne.
Oman veljen kuolinpesän tyhjennys yhdessä äidin kanssa oli itselleni riittävä annos ihmiselämän realisoimista taloudelliseksi hyödyksi, lähinnä käytännön pakosta kun ei kenelläkään ole tilaa säilöä kokonaista omakotitalollista plus autotallillista harrastus-härpäkettä, kuten ei varastoita, joista yllättävästi löytyi jopa avaamattomissa joulupaketeissa sukulaisten veljelleni lahjoittamaa rojua.
Elämä voi yllättää vaikka luulisi olevansa 100% varma jostakin ja tuntevansa läheisensä läpikotaisin.
Popeda on silti ainoa Suomi rockn edustaja Suomessa ja Tampereella ja ollut pitkään
Kyllä tuo uusi solisti popedaan istuu en liioin usko että vuosikymmenet soittaneina olisi taito loppunut
Liisa varmaan oot kuullut popedan pitkän kuuman kesän jossain vaiheessa terv tepivaari
Kyllä tuo biisin nimi kalskahtaa tutulta — varmaan samaan tapaan mitä minun nimeni minua ja läheisiäni vainonneelle, joka vajaan vuoden (josta 4kk hän itse minua ghostasi) minuun tutustuttuaan päätti ryhtyä oikomaan mutkia luullen voivansa 100%:sti tutustua minuun/ läheisiini meitä selkiemme takana salaa cyber-vainoten, kun en/ emme estottomasti kutsuneet häntä terrorisoimaan elämiämme.
Kaikenlaisiin tulkintoihin sitä varmasti kuitenkin voi heittäytyä eri-asteisella itsevarmuudella, eri-asteisen rikollisuuden ja/ tai mielisairauden tai muun tekijän ajamana, tätä en lainkaan epäile koettuani viime vuosina jos jonkinmoiset elämän yllätykset.
Suomirockin jätän kuitenkin omalta osaltani heille, joille se on hyvän olon tai muun sentimentaalisuuden lähde.
Vaikka tuo kuoro laulu onkin ominta aluettani kuuntelen muutakin
Siinä on minulle hyvää musiikkia joka on kotoisin Suomesta
Tekijöitä myöten terv tepivaari