Ehkä karkeasti kuukausi sitten nautiskelin vuosikertaa 2018 kotiviiniäni ja se ei ollut ollenkaan hassumpaa.
Tätä kommenttia kirjoittaessani lasissani on vuosikertaa 2019 kotiviiniäni. Se on kerta kaikkiaan upea viini. Tuskin yhdenkään Alkosta ostettavana olevan viinin tuoksu on niin upea kuin on tämän viinin tuoksu. Maku on tietysti makuasia, mutta sekään ei ole ollenkaan hassumpi. ”Oktaaneja” on oletettavasti enemmän kuin Alkon viineissä.
Viinin varsinaiset raaka-aineet ovat peräisin omasta puutarhastani, minulla on ne gramman tarkkuudella kirjattu paperille. Ei ole käytetty kemikaaleja valmistuksessa. Niitä erilaisia kemikaaleja käytetään lähinnä tuotantoprosessin nopeuttamiseksi, että tekijä pääsee nopeasti juopottelemaan. Minulle hyvä viini on nautinto, ei juopumistarkoituksessa juotu.
Eri valmistusvaiheissa ei ole pidetty kiirettä, vaan hyvät raaka-aineet ovat saaneet vaikuttaa pitkän aikaa lopputulokseen. Marjoja ei ole murskattu. Viinissä ei ole minkäänlaista sakkaa.
Kateeksi käy…
Siinä on se tekemisen ilo ja lopputuloksen maistelu.
Vaimoni oli taannoin innostunut parin ystävänsä kanssa viininteosta, eivätkä ne ollenkaan hullumpia olleet.
Itse en vaan ole viinien ystävä oikeastaan ollenkaan, mutta oluiden kyllä ja kyllä hyvä vodka tai whisky myös nielusta alas menee.
Minä tein kerran madeiraa ja haluaisin tehdä vieläkin , mutta nykyisessä osoitteessani ei ole kylmälellaria.
kylmäkellaria
Lapsuudesta muistan kaapissa olleen ison muovipullon ja vesilukon pulputuksen sekä valmiin omenaviinin tujakan aromin, sen verran silloin annettiin lastenkin maistaa. Pihassa kasvoi paljon omenapuita ja marjapensaat ja ne hyödynnettiin. Viiniä ei kylläkään isä tehnyt enää myöhemmin vaan mehua. Oma kokemus rajoittuu oluen tekoon kaupan valmiista pakkauksesta. Juotua se tuli mutta oliko se hyvää? En osaa arvioida. Tuskin mitään erikoista. Nykyisin ei juuri kumpaakaan kulu paitsi alkoholitonta olutta joten ei olisi järkeä alkaa niitä itselle valmistaa eikä olisi kyllä kellariakaan.