Urpo ja Ulla eivät ole ihan tavallisia suomalaisia. Heillä on kahdeksan lasta ja hulppea omakotitalo. Talossa on kaksi kerrosta ja kolme vessaa. Isoimmilla lapsilla on omat huoneet. Suuri talo on kuitenkin velalla ostettu ja kun rahaa on muutenkin perheessä käytetty esimerkiksi matkailuun niin nyt budjetti on vedetty tiukalle. Isä Urpo pelottelee perhettä sillä että pankki voi laittaa koko talon pakkohuutokauppaan jos velkaa ei pystytä lyhentämään. ”Haluatteko muuttaa Hervantaan vuokra-asuntoon?” Urpo usein huutaa kun lapset vaativat kaupasta esimerkiksi muroja joihin ovat tottuneet tai jos he haluaisivat vaikka käydä elokuvissa.
Äiti Ulla on myös sisäistänyt sen ettei rahaa ole. Kun perheen vanhin poika Antti halusi kesäksi uudet punaiset shortsit koska vanhat olivat jääneet pieneksi niin Ulla, sen sijaan että olisi antanut shortseihin rahaa, tarjoutui leikkaamaan ne Urpon vanhoista pyjamanhousuista. Antti oli näreissään, ”eivät nämä ole punaiset ja persuksissa on reikä” hän motkotti. Ulla oli kuitenkin päättänyt olla tiukka. Tee se itse – naisena hän leikkasi yhden jos toisenkin asun lapsille omista ja Urpon vanhoista vetimistä. Lapset toivoivat että Ulla olisi ollut äitimäisempi ja huolehtinut paremmin lapsistaan mutta hän oli hyvin kylmäkiskoinen ja valitti rahanmenosta jopa enemmän kuin isä Urpo.
Juhannusaattona perheen pihaan oli ilmestynyt uusi moottoripyörä, Harley Davidsson 1000cc Dynamic Effect. Lapset ihmettelivät joukolla pyörää kun Ulla saapui paikalle. ”Onko meillä joku vieras?” Antti kysyi raidalliset pyjamashortsit tuulessa lepattaen. ” Ei ole, miten niin?” äiti Ulla puolestaan ihmetteli. ”No miten meidän pihassa sitten voi olla jonkun moottoripyörä?” lapset ihmettelivät. ”Se on isin uusi pyörä”, Ulla vastasi. ”Isin? Miten isillä on ollut rahaa ostaa se kun meillä on rahasta niin tiukkaa?” Antti kysyi. ”No, otimme pankista lisää lainaa” Ulla tokaisi närkästyneenä Antille . ”Katsokaas lapset, kun isi sai uuden moottoripyörän niin nyt hän jaksaa tehdä töitäkin paremmin, ei saa olla isille kateellinen” Ulla jatkoi.,”Isin uusi moottoripyörä on teidänkin etu!” ” Viekö isi sillä meitä sitten ajelulle?” lapset kysyivät. ”Tuskin, sillä silloin pyörä veisi enemmän bensaa eikä meillä ole siihen varaa, vai haluatteko että talo myydään ja joudumme vuokra-asuntoon Hervantaan?” Ulla kiihtyi lasten utelusta. ”Mutta saatte katsoa kun isi ajaa jos hän sattuu menemään meidän talon ohi”, Ulla äiti jatkoi hieman liikuttuneena kuvitellessaan lasten iloisia ilmeitä kun isä Urpo kiitäisi talon ohi ja heilauttaisi rennosti kättään lapsille.
”Vielä yksi asia”, Ulla jatkoi. ”Tiedättehän, että meillä on vähän rahaa ja paljon velkaa pankille. Nyt kun meillä on vielä tuo moottoripyöräkin niin rahaa on entistä vähemmän. Siksi haluan, että sitoudumme kaikki tulevina vuosina säästöihin. Esimerkiksi juustoa ja jugurttia ei enää ole varaa ostaa. Ja joululahjaksi annamme niitä tavaroita joita meillä jo on.”
Lapset alkoivat itkeä. Äiti Ulla näytti nyrpeältä. ”Olen tehnyt parhaani ja tässäkö nyt on kiitos? Miksi ette ymmärrä ettei meillä ole rahaa? Kannattaa opetella iloitsemaan pienistä asioista. Esimerkiksi isin moottoripyörän äänet ovat tosi kivan kuuloiset”, Ulla yritti mutta lasten huuto vain yltyi. Kiittämättömyys on maailman palkka, Ulla ajatteli.
Jos Norppa tavoitteli satiiria, niin hyvin hän onnistui.