Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Keskustelin yhden Suomen / Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavan henkilön kanssa kauppareissullani, hän on asunut ja työskennellyt vakituiseen Suomessa  vuodesta 99 lähtien, mutta vierailee kuukausittain Venäjällä sukunsa luona ( Viron kautta ) Karjalassa sillä alueella, joka sodassa jäi Venäjän puolelle.

Mutta se hänen taustastaan. Ihmettelin hänelle ja olen ihmetellyt monelle muullekkin sitä, että mihin ja miksi on lintulaudoiltani hävinnyt kaikki niin hömö/kuusi kuin töyhtötiaisetkin, ainoastaan talitiaiset ja sinitiaiset ovat runsaslukuisina edustettuina. Töyhtötiaisia en ole nähnyt useampaan vuoteen ja nyt hömö ja kuusitiaisetkin loistavat poissaolollaan.

Tätäkös tämä keskustelukumppanini kovasti ihmetteli ja sanoi, että hän ei ole huomannut niiden vähentyneen, päin vastoin hänestä tuntuu että ovat lisääntyneet viimevuoteen verratessa.  Me pidämme kortteeria muutaman kymmenen kilometrin päästä itä-rajasta ja hänen kotinsa suvun maat ovat n.140 kilometrin päässä rajasta.

Hän mainitsi, että hänen lähialueillaan on laajat alueet  koskematonta metsään, siis metsää jota ei ole hakattu ”talouskuntoon” eikä muutenkaan kirves ole vieraillut muuten kuin pienimuotoiseen poltto,-ja rakennuspuun hakuun.

Tässähän se taisi olla vastaus kyselyyni lintulajien puuttumiselle omissa ruokintapaikoissani, kun rajan Suomen puolella on pääasiassa pelkkiä puupeltoja.

Tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä on yksi Pentti Linkolan ostama 20ha metsätila joka on luonnonsäätiön omistama, mutta se on kuitenkin niin mitätön pläntti, että sillä ei ole vaikutusta lintujen esiintymiselle puoleen eikä toiseen.

Jos Venäjä on asukkailleen sellainen ”vankileirien saaristo”, niin linnuille ja varmasti kaikille metsien asukeille se on luonnon monimuotoisuudessaan paratiisi.

5 vastausta artikkeliin “Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.”

  1. Sanoi sotien taistelualueen kelottuneista ikihongista löytyvän yhä sirpaleita sahattaessa.

  2. Siepaleita löytyy varmaan molemmin puolin rajaa puissa ne puut jotka ei kaatuneet tai muutoin kuolleet
    Ja kyllä ne sirpaleet on tuttuja rajan lähellä oleville sahanomistajille onneksi ne ei pääse sahan teriin asti
    Ne tukit kun menee metallin ilmaiseman läpi ja ne puut voi poistaa sivuun ennen sahaamista terv tepivaari

    1. Tuskinpa itä-rajalta Suomen puolelta enään löytyy pystyssä yli 80 vuotiaita honkia….edes keloina.

  3. No rajan toisella puolella sitäkin enemmän
    Mutta sattuu oleen perhetuttu jolla itärajalla on saha ja hän on sirpaleista kertonut ja puut on kaadettu vuosi kaksi sitten Suomen puolelta
    Mutta ei se ole suuri onkelma ja ne sirpaleet saa pois laite tekee sen poiston eikä ne joudu sahan teriin Ja jopa sellasen se laite ilmaisee jos on ollut puussa mm piikkilanka
    Nuot määlyt saa aikaan koko puun poiston
    No hän osti ennen sulkua puuta itärajan toiselta puolen ja niissä oli sadassa puussa n puolessa rautaa sisällä
    Mutta eihän siellä ole kaadettu puuta rajan läheltä kovinkaan pitkää aikaa
    Mutta kun menee itärjaa Suomessa ylöspäin löytyy niistäkin rautaa terv tepivaari

  4. Ainakin meitin kesämökin läheisyydessä Isojärven kansallispuiston metsissä ja saarissa on komeaa pystykeloa.

Vastaa käyttäjälle Timo Lennart Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *