Kotimaista historiaa hyvin tuntevat muistavat,kuinka suuri joukko saattoväkeä oli kokoontunut Helsingin rautatieasemalla laulamaan virttä Jumala ompi linnamme, kun Paasikivi lähti neuvottelemaan Moskovaan heidän aluevaatimuksistaan sodan välttämiseksi.
Sotahan siitä silti tuli, sillä tutkimattomat ovat Herran tiet.
Mutta nykyisen Presidenttimme lähtiessä ulkomaille, niin itselleni nousee kylmä rinki sen paikan ympärille jolle ei sanota auringonkaan paistavan, sillä kun en aikanaan luottanut häneen sen paremmin ulko/raha enkä pääministerinä, niin miksi häneen luottaisin presidenttinäkään.
Orpokin on pääministrerinä voimaton tämä tuuliviirin tekemisistä ja nyt olisikin maamme turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää äänestää ensikevään eduskuntavaaleissa perussuomalaiset pääministeripuolueeksi ja sen puheenjohtaja Riikka Purra virkaa hoitamaan.
Pahin skenaario on, että Stubbi saisi rinnalleen pääministeriksi Lindtmanin ja ulkoministeriksi Tuppuraiskan, se olisi vielä nykyistäkin värisuoraa huonompi vaihtoehto, kun sokeat taluttaa mykkää.
Orponkin aika on tupannut menemään täällä kotimassa omien sidonnaisuuksiensa setvimiseen ja vihervasemmiston kanssa etsimään rasismineulaa persujen heinäsuovasta.
Kyllä ne neuvottelut joita EU johtajat käyvät Ukrainan niin sodan kuin rauhankin kysymyksistä niin tulisi olla Orpon kuuluvalla tontilla, ei EU asioilla ole Stubbille tilaa majatalossa, sillä vaikka ulkopolitiikkaamme johtaakin presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, niin kyllä sen viimeisen sanan maamme ulko,-ja turvallisuuspolitiikasta sanoo valtioneuvosto eduskunnan enemmistön tuella.
Se nähdään nyt siinäkin, kun Orpo heikkona pääministerinä ei saa presidenttiä kuriin Israel / Palestiina lausunnoistaan.