Jos nyt sallitaan, vaikka miksi ei sallitaisi minun hieman ruotia mitä tapahtuu ensikevään eduskuntavaalien jälkeen poliitiikkamme tähtitaivaan henkilögalleriassa.
Vaalien lopputuloshan sen sitten tulee näyttämään, että ketkä siirtyvät/siirretään syrjään päivänpolitiikan keskiöstä johonkin palkintovirkaan muistelemaan loistavaa menneisyyttään ja ketkä laittavat suomineidon kaulaan pelastusrenkaan myllynkiven asemasta.
Jos nyt lähdetään siitä, että vaalien jälkeen pääministeri on todennäköisesti Riikka Purra, niin sen seurauksena tulee osassa muita puolueita tapahtumaan vaihdoksia, sillä perussuomalaisten voitto on se mitä he viimeiseksi olivat toivoneet tapahtuvaksi. Kansaahan he lähtevät TIETENKIN vaalien tuloksesta syyttämään, kun mokoimat äänestivät väärin, kun näkivätkin heidän muille kumartelunsa kotimaalle pyllistelynä.
Ja vaikka vaalien jälkeen kokoomus nouseekin Purran hallitukseen valtiovarainministeri puolueeksi, eli hallituksen kakkospuolueeksi, niin tappioksihan Orpo tämän kokee ja hän siirtyykin eduskunnan puhemieheksi ja valtiovarainministeriksi nouseekin Valkonen….ei Valtonen, joka ulkoministerinä on itsensä pelannut ulos tulevaksi puheenjohtajaksi Israel sekoiluillaan ja vastaisuudellaan ja se onkin sitä myöden pedattu Häkkäselle.
Ja kun Purra nousee pääministeriksi, niin se pelastaa myös kepun oppositiolta ja Kaikkonen ja muutama muu kepulainen pääsee hallitukseen ajamaan siltarumpuja ja pikeä mökkiteidensä varrelle.
Oletettavasti Purra pelastaa myös kristilliset joutumasta ristille oppositioon.
No entäs sitten kolmen vasemmistopuoluetta vaalien jälkeen.
Demarit nyt kuitenkin suorittavat puhdistuksen omassa pesässään vaalitappion myötä ja kuinkas muuten, syyllinen vaalitappioon on tietenkin Kalevi Sorsa säätiön mukaan puheenjohtaja Lindtman, joka vahdetaan ennenaikaisessa puoluekokouksessa, siirtyen sinne mistä hän poliittisen uransa aloittikin, eli AY-mafiaan autokuskiksi.
No kukas siellä demareissa sitten sen nuijan saa entiseltä nuijalta, niin ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun arvi(oi) että Naz(marin) se siellä jo kuopii pilttuussaan.
Vasemmistoliitto tuskin puheenjohtajaansa lähtee vaihtamaan, sillä mistäs sitä nyt tähän hätään löytäisivät uuden puheenjohtajan, joka kykenisi totisella naamalla olemaan nauramatta omalle höttöpolitiikalleen.
Mutta melko varma olen, että vihreät vaihtavat puheenjohtajansa hiemman vihreämmäksi nykyisen puheenjohtajansa punaisesta linjasta ja oletan että Oras Tynkkynen tulee piankin tarttumaan nuijan varteen.
Uskon että jos joku on tyytyväinen joutuessaan oppositioon niin ne ovat Ruotsalaiset, kun neljän vuoden itsensä ruoskimisen jälkeen pääsevät taas omiensa joukkoon.
Liike Nyt tulee menettämään vaaleissa vain yhden kansanedustajan eduskunnasta, mutta se ikävä puoli siinä on, että se on se ainoa ja siihen tulee sitten senkin puolueen ”satu” loppumaan.
En pidä todennäköisenä sitä, että Purrasta tulisi pääministeri toiseksi suurimpana eduskuntapuolueena demareiden ollessa ykkösenä, sillä niin kepu kuin kokoomuskin ovat hivuttautuneet niin lähelle sosiaalidemokratiaa, että heistä ei ole antamaan tukea Purran pääministeriydelle, joten pareet on äänestää perussuomalaiset ykköseksi, kaikissa muissa vaihtoehdoissa sosialistit ovat hallituksessa, Herra meitä siitä varjelkoon.

Kiitän tässä nyt kun tilaisuus on niin samalla ulkomaankauppa ja kehitysyhteistyöministeri Ville Taviota ( ps ) kun palautit mopon takaisin talliinsa Valtosen ohjailtua sen historian vasemmalle puolelle.
Purrhan johtaa hallituksen politiikkaa jo nyt, etenkin Orvon jouduttua pissiin sen Gardenin ja valehtelunsa takia.
Mutta se, että Persut saavat lisää kannatusta on, vaikka todennäköistä, merkillistä, sillä puolueen keskeinen tavoite (”agenda”) on ollut maahanmuuton raju rajoittaminen, ja nimenomaan tämä vaalilupauksen he ovat pettäneet – ihan kuten kaikki ”vanhat puolueet” ovat pettäneet omansa.
Mutta aloiotuksessa ihmetyttää eniten tuo Virheitten määritteleminen vasemmistopuolueeksi – mitä kirjoittaja mahtaa ”vasemmistolla” ylipäätään tarkoittaa?
Esitän sinulle Jouko vastakysymyksen, että mikä on se erottava tekijä jolla vihreät eroaa kahden muun ja erityisesti vasemmistoliiton politiikasta, itse en ole sellaista havainnut, vaikka toki heilläkin joitakin eroavaisuuksia on pienissä merkityksettömissä lillukanvarsissa, mutta ne eivät suuressa kuvassa tee heistä eri tien kulkijoita.
Persut ei sitten ole hoitaneet maahanmuuttoa eikä pakkoruotsiakaan eikä velan taittamista vaan lisänneet velkaa…
Mikko Paunio (synt. 1961) on suomalainen terveudenhuollon erikoislääkäri ja epidemiologi, joka on kirjoittanut vihreästä ideologiasta kolme painavaa kirjaa sekä kosolti artikkeleita: Paunio on julkaissut kirjat Vihreä valhe (Weilin+Göös, 1991, Vihreä valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Kustannusosakeyhtiö Auditorium, 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (omakustanne, 2019). – Wikippedia.
Yleistietoutta kunnioittava ihminen on lukenut/lukee mainitut kirjat, vaikka olisi kirjoittajan kanssa eri mieltä.
Ensimmäisen vihreän puolueen perustivat v.1979 Saksassa vanhat natsit ja vasemmiston pehmoiluun pettyneet äärivasemistolaiset.
Johdanto – Tiedollisen relativismin aatto
Kirjoitin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) aatteellispoliittiseen julkaisuun Sosialistisen Aikakauslehti vuonna 1989 artikkelin otsikolla: ”Eikö historia opeta meille mitään – Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin”.
Artikkelin perusajatus oli, että vihreä ympäristökritiikki ammentaa perimmältään tieteen ja valistusaatteen vastaisista virtauksista kuten saksalaisesta romantiikasta ja kansallissosialismista. Samana vuonna Oxfordin yliopiston ammattihistorijoitsija Anna Bramwell kirjassa ”Ecolocy in the 20th Century – A history” kertoo saman tarinan.
Erkki Tuomioja punavihreänä toimijana arvioi 12.10.1989 Bramwellin kirjan lähes koko sivuisella artikkelilla Helsingin Sanomissa ja leimaa Bramwellin väitteet ja analyysin virheelliseksi. Kirjassani ”Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset” (Auditorium 2015) ruodin Erkki Tuomiojan läpeensä poliittista tarkoituksenhakuista epätieteellistä kirja-arvostelua kovin sanoin.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/tiedolliseen-relativismiin-perustuva-identiteetti-ideologia-uhkaa-lansimaita/