Tulevasta hallituksesta käydään nyt valtakuntamme Pravdassa eli Ylessä ja kaikissa muissakin Raatikaisen tuuteissa kovaa polemiikkia siitä, että minkä värinen tuleva hallituksemme tulee olemaan ja että kenenkähän suun mukaista politiikkaa se lähtee ajamaan.
Ja vaikka nyt kaikki puolueet laitavasemmistoa lukuunottamatta seisovatkin sillä jarrupolkimella joka yhteisesti on sovittu, niin ei nämä puolueiden julkitulot kyllä osoita pienintäkään konsensuksen henkeä keskenään, vaan puukkolittaa käydään ihan tosissaan, jossa hipaisuja ei lasketa.
Mutta jos nyt minä sanon ainakin kaksi varmaa asiaa jotka toteutuvat ensikevään vaalien jälkeen, taikka oikeastaan niitä on käänteisesti vain yksi. Eli, perussuomalaisten pääministeriys tietää varmuudella kolmen vasemmistopuolueen opposition jatkumista ja käänteisesti demarien voittaessa perussuomalaisia oppositio kutsuu. Muita varmoja asioita ei sitten olekkaan.
Demarreiden voittaessa molemmat, eli kokoomus ja kepu kilvoittelevat siitä, että kumpi pääsee sosialistijohtoisen hallituksen valtiovarainministeriksi, sillä ei ole mitään merkitystä tässä kilvoittelussa, että onko puolue kokenut tappion tai torjuntavoiton vaaleissa, mukaan menisivät/menevät kiljuen. Jos nyt tähän kokoomuksen ja kepun kilvoitteluun sanon mielipiteeni, niin kyllä sinne demareiden kynnysmatoksi valikoituu kepu, sillä heillä on jo CV.sään meriitit edellisestä neljästä vuodesta
No entäs sitten kokoomuksen voittaessa vaalit. Siinäkin on useampi liikkuva osa. Ykkösvalinta kokoomukselle on varmasti demarit, mutta se tekee siitä ongelman kokoomukselle, sillä demarit eivät hallitukseen lähde ilman vasemmistoliiton mukanaoiloa. Toisena vaihtoehtona kokoomukselle on sitten kepu ja vaikka se pettääkin tunnetusti aina, niin toista kertaa kokoomus ei vaalien voittajana lähde persujen kanssa marjaan.
Toisin on perussuomalaisissa, sillä he eivät hallitusta saa koottua ilman kokoomusta ja vaikka kepulle perussuomalaiset ovatkin punainen vaate, niin eivät he Purran kutsulle tule valkoista tyhjää paperia heiluttelemaan kuten tekivä Orpon soidinhuudon kuullessaan.
Joten, nyt tullaan Suomessa ensikeväänä käymään listavaalit, eli Purran hallitus ilman sosialisteja ja toisena vaihtoehtona on sosialistit ilman persuja.
Kuvittelisin nyt kansalaistenkin vihdoin ymmärtävän, että sosialistien johdolla tai sosialistien mukanaolo hallituksessa tulisi merkitsemään paluuta vanhaan, eli Marinin hallituksen aikaiseen politiikkaan jossa tavoitteena oli, että Suomessa kaikki olisivat tasavertaisesti yhtä köyhiä.
Lopuksi vielä ihmettelen Kristillisdemokraattien esiintymistä, kun äänestivät perussuomalaisia vastaan tässä järjestöavustus geississä, siinä vähän kuin purivat ruokkivaa kättä, sillä ainoastaan perussuomalaisten voitto vaaleissa antaisi heillekin jatkon hallituspuolueena, muissa hallitusvaihtoehdoissa kristilliset ovat armotta oppositiossa. Mutta todennäköisesti käy vaaleissa kristillisille niin, että pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä
Lienen ainoa täällä Pirkassa joka on julkipersu, kukaan muu ei sellaiseksi tunnustaudu, vaikka sen tulisi olla tässä Woketuksen luvatussa maassa ylpeyden aihe.