Kirjoitan nyt havainnoistani joita kohtaan päivittäin lukiessani median politiikkaa käsitteleviä julkaisuja, joihin lukijat ovat voineet ottaa kantaa joko nimensä tai nimimerkin suojassa.
Erityisesti se ilmenere silloin, kun perussuomalaiset ministerit, Purra, Rantanen, Meri, Tavio mm.antavat lausuntoja jostaki päätöksestä jonka ovat tehneet hallintonsa alueelta ja myös yleisemminkin yhteiskunnasta.
Eli, kun kansalaiset nimellään ottavat kantaa esim. edellämainittujen ministereiden päätöksiin, niin ensimmäinen minkä he tekevät sanovat, että hän ei ole persu, vaikka nyt kyllä olen ministerin kanssa samaa mieltä kyseisestä asiasta. Miksi siis näin toimivat, no, se on pelko siitä, että luullaan persujen äänestäjäksi jos ei siitä heti kommenttinsa aluksi irti sanoudu.
Ymmärrän että oman nimen takaa pelätään rinnastettavan persuihin kuten edellä esitin, mutta en olisi voinut uskoa jos en sitä olisi selvästi havainnut, että myös nimimerkin takaa kirjoittavat ovat niin aivopestyjä persupelolle, että hekin ilmoittavat kuten myös omalla nimellään kirjoittavatkin, että en ole persu mutta kuitenkin, olen ministerin kanssa samaa mieltä.
Mutta sen tiedän varmasti kun olen puhetuttu erään taiteilijan kanssa, joka vielä joitakin vuosia sitten oli hyvinkin tunnettu lava,-ja näyttämötaiteen ammattilainen julkisine esiintymisineen….mutta…..nyt sitten, onkin joutunut leipänsä tienaamaan kaupan kassana, kun työt loppuivat kuin seinään muutamia vuosia sitten, kun puhui julkisuudessa persujen maahanmuuttopolitiikan puolesta. Sehän oli myrkkyä vasemmiston kulttuurisen ylivallan edustajille, kun joku uskaltaa asettua salonkikelvottomaksi salonkikelpoisten kokoontumisajoissa.
Eduskunnassakin lienee jo enemmistö puolueista, jotka pelkäävät persutartuntaa ja siksi siitä sanoudutaan irti kovaan ääneen, mutta luulempa että tämä persujen jatkuva demonisointi kääntyy, tai on jo kääntynytkin heitä, persupelkoisia itseään vastaan.