Suomelle on ensikevään vaalit lähes elämän ja kuoleman kysymys, että kuka nousee vaaleissa ykköseksi ja sitä kautta pääministeripuolueeksi.
Sisäpoliittisesti se on tärkeää, mutta vieläkin tärkeämpää se olisi ulkopoliittisesti, sillä pelkään että jos, siis sanon JOS Lindtmanista pääministeri tulisi, niin hän olisi yhtä heikko ja pelokas pääministeri kuin Orpokin on ollut estämään Stubin mopon karkailuja.
Kun Riikka Purrasta tulee pääministeri ja kun perustuslaissa sanotaan, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa joten olkoon niin teoriassa, mutta Riikkan tulee käytäntö muuttaa siten mopon karkailujen estämiseksi, että ulkopolitiikkaa johtaa pääministeri ja Utva jossa presidentilläkin on puhe ja läsnäolo oikeus.
Presidentti voidaan ulko,-ja turvallisuuspolitiikan keskiöstä siirtää toimimaan vain hyvän tahdon lähettiläänä maamme ulkomaankauppaa tekeville konserneille EU.n ulkopuolisiin maihin. Ja kotimaassa tietenkin toimimaan kaikenlaisten urheilu,-ja kissanristijäisten suojelijana.
Stubb on keskittynyt monikeskeisten kansainvälisten sopimusten orjalliseksi puolestapuhujaksi myös silloin, kun ne ovat ristiriidassa meidän omien turvallisuupoliittisten intressien kanssa.
Presidentti Stubb on johtaja paikallaan (ainakin tähän asti). Hänellä on kansainvälistä poliittista kokemusta, hän on kielitaitoinen ja esiintyskykyinen, hän on varma otteissaan ja hänellä on kanttia ilmaista varmasti ja oikealla nuotilla: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia ja eurooppalaisia!”