Aika paljon keskustelen ja kyselen ihmisiltä turuilla ja toreilla, että mitä mieltä he ovat tästä Suomen Ukrainan sotaan osallistumisesta, että ovatko kansalaiset kuten ovat kaikki eduskuntapuolueetkin niin yksituumaisia kuin annetaan ymmärtää.
Ja aika pitkälle näissä kenttätutkimuksissani olen päätynyt siihen mitä jo vähän ole ennakoinutkin mielessäni, että Ukrainaa ollaan kyllä valmiita auttamaan jatkossakin, mutta varsinkin tässä tilanteessa missä maamme tällä hetkellä makaa, että olisikon aika jo vähän hillitä auttamista määrällisesti, koska yhteiskunnassa on yhä enemmän niitä, joiden leipä vähenee ja kapenee osaltaan siksi, koska Ukraina syö heidän pöydästään, jos nyt näin pelkistäen ilmaisen kuulemaani.
Ei kansalaisia kaikkia kiinnosta tuleeko maahamme ydinaseita vai ei, eivätkä he koe venäjäpelkoa, vaikka kaikki poliittiset puolueet sitä kuinka jatkuvasti hokevat.
Kansalaisilla tuntuu olevan sitä tiukimmin jalat maassa, mitä korkeammalla ilmassa ne ovat päättäjillämme.
Kovin varovaisesti kuitenkin sain kansalaisilta lausuntoja kyseisiin teemoihin ja jos ja kun he niitä rohkaistuivat antamaan, niin silloinkin vielä varmistivat että heidän puheensa ei mene muiden korville.
Ja kysyessäni keskustelijoiltani mielipidettä siitä, että pitäisikö Ukrainan tukea mieluimmin lisätä vielä nykyisestäänkin, vain tulisiko ja painaa jarrua tässäkin.
Tulos ei itseäni yllätä, mutta se minua yllättää, että jarrun painajia oli niinkin paljon kuin n.35% vastauksen antaneista ja loput 65% kannatti tuen lisäämistä.
Joten ei taida kansalaiset kuitenkaan niin yksituumaisia olla kuin ollaan pääkallopaikalla.