Kyllähän politiikassa yleensä aika heikot lähtökohdat on sellaisilla kansanedustajilla, jotka vaihtavat puoluetta kesken eduskuntakauden.
Paras esimerkki on varmasti Siniset, jotka kaikki putosivat seuraavissa vaaleissa eduskunnasta ( mm. viisi ministeriä ) jätettyään perussuomalaiset.
Par´aikaakin eduskunnassa tapahtuu, kun perussuomalaisista kepuun loikkasi Polvinen ja ei tarvitse olla suurikaan ennustaja niin tietää, että ei tule valtakirjaansa uusimaan ensikevään eduskuntavaaleissa, jos nyt ehdokasseulaa läpäiseekään kepussa.
Mutta on kaksi ehdokasta joilla on hyvä tulevaisuus eduskunnassa, toinen vaihtoi poliittisen kotinsa kokoomuksesta perussuomalaisiin ja toinen jätti puolueen jonka sanotaan pettävän aina.
Kysymyksessä on siis Rydman ja Aittakumpu. Rydmanista veikkailaan jopa median taholta puheenjohtajaa Purran jälkeen ja jos perussuomalaiset seuraavassa hallituksessa ovat, niin molemmat ovat persuarvoiltaan parasta A-luokkaa ministereiksi.
Rydmankin on sanonut kuten myös Aittakumpukin, että he ovat olleet sydämmeltään aina enempi perussuomalaisia kuin kokoomus/kepulaisia ja nyt he voivat olla puolueessa jossa katsotaan mies eikä nuttu.
Purra kyllä johtaa puoluetta vielä vuoden 27 eduskuntavaaleihin, jossa hän tavoittelee pääministerin salkkua. Mutta kävi nyt vaaleissa hyvin tai huonosti perussuomalaisten osalta, niin yksi asia minulla saa hymynkareen nousemaan suupieleeni kun ajattelen, että minkähänlainen irvistys löytyy kokoomuslaisten suupielestä sen jälkeen, jos Rydman nouseekin johtamaan Purran jälkeen perussuomalaista puoluetta.
Yksi asia minua on vähän ketuttanut kun mietin, että miksi Halla-aho ei lähtenyt hallitukseen ministeriksi, vaan siirtyi politiikan ulkokehälle puhemieheksi.
Siinä voi käydä niin, että Halla-aholta jää valtakirja uusimatta vuoden päästä pidettävissä vaaleissa, kun äänestäjät kokevat että hän väisti vastuuta, vaikka on sitä aina ollut kaksin käsin hamuamassa.
Minä en pidä puhemiehen virkaa tärkeänä oman puolueen kannalta ja ehkäpä siihen pyrkivillä onkin tavoitteena kasvatta omaa varallisuuttaan poliittisen varallisuuden kustannuksella.
Toivotaan että tulevien vaalien jälkeen perussuomalaisista ei tule eduskunnan puhemiestä, sillä se lankeaa toiseksi suuremmalle puolueelle. Toivottavasti perussuomalaisista tulee ensimmäin varapuhemies, sen saa suurin eduskuntaryhmä.
Halla-ahoon vielä palatakseni, niin Helsingistä tulevissa vaaleissa on ehdolla kaksi nykyisen hallituksen loistavaa persuministeriä Rantanen ja Rydman, jotka äänimäärillään varmasti ohittavat Halla-ahon ja soon sitten korkeemmas käres, että vieläkö Jussi pääsee mukaan Arkadianmäen muonavahvuuteen.
Joo, kyllä Willen blogeista huomasin jo vuosia sitten, että meikäläisiä on, samoin Keskisarjasta. Keskustan Hoskonen olisi samaa sarjaa.
PS on oikeastaan demarien ja keskustan korjaussarja samalla kertaa. Mutta parannusta tekeviä ei nyt heti tule mieleen.
Halla-ahon luonnehti, että PS ei ole tavanomainen puolue, vaan kansanliike.
( ehkä IKL:n vastine nykyisessä poliittisessa tilanteessa, mutta ei kannata korporatismia, vaan parlamentarismia )
————-
PS ei ole eturyhmiin sidoksissa, joten rahallista tukea eturyhmiltä ei juuri tule
PS:n vaalibudjetti taisi viime eduskuntavaaleissa jäädä alle kolmannekseen
parlamentaarista demokratiaa vastustavista demareita ja yritysmaailman tulemasta kokoomuksesta.
Enempi mainostaminen olisi saattanut tehdä PS:sitä PM-puolueen
———–
– RKP on hurrien puolue
– KD on kansanliike
– vihreät on avantgardeliike
– keskusta on vähän niin eksyksissä
– sinimustat on IKL -vivahteinen vasemmistopuolue, tasapainoisempi kuin vasemmisto, mutta ilman eturyhmätukea
Onneksi persuilla on kokoomuksesta loikannut/potkittu Wille.
Kansallismielinen Wille ei täysin sopinut kansallisen kokoomuksen kuvioihin.
Kokoomuksesta löytyy Pietikäisen tapaisia ei-kansallismielisiä tapauksia ehkä paljonkin.
Pietikäinen piereskelee PS:n ”öyhöttäjien” suuntaan:
Keinoäly:
”Kritiikki populismia vastaan: Pietikäinen on ilmaissut, että Euroopan tulisi välttää populismia. Hän on kritisoinut ”öyhötystä” ja puolustanut järkiperäistä politiikkaa.”
Populismi on parlamentarismia.
Pietikäinen haluaa alistaa maamme parlamentin palvelemaan unionin tarkoitusperiä ja virtauksia suomalaisten ajatuksia kunnioittamatta.
Populismin määrittelyssä keinoäly mielestäni takertelee.
”Aatteellinen ero: Siinä missä parlamentarismi perustuu moniarvoisuuteen (pluralismiin), keskusteluun ja kompromisseihin, populismi pyrkii usein esittämään kansan tahtona yhden yhtenäisen mielipiteen, joka ohittaa puolueiden välisen väittelyn.”
Jos populistinen ”puolue” tai useampikin on mukana parlamentissa, ei siinä parlamentin moniarvioisuus mihinkään häviä.
Kyllä siinä kommunistitkin ja kummankin laidan liberaalit voivat esittää mielipiteensä maailman menosta.
Mutta selkeimmin populistit ovat parlamentarismin kannattajia, koska heillä ei ole sidoksia muihin valtaryhmiin, kuten korporaatioihin, vieraisiin valtioihin tai eeuuhun.
Jos ei löydä omasta puolueestaan mitään vikaa, on typerys.
Jos kuvittelee ongelmien poistuvan loikkarina kesken eduskuntakauden, on totaalinen idiootti vailla toivoa paranemisesta.