Tekijä: arvi.

Eihän sen nyt vittu näin pitänyt mennä, kun Gallupit näyttivät että n.90% kansasta oli Harrisin valinnan kannalla seuraavaksi presidentiksi, niin nyt sinne nousee kuitenkin mies jonka esiintymisistä joutuu häpeämään silmät päästään.

Mutta mahtoivatkohan Amerikassa äänestäjät tietää mitä Suomalaiset halusivat tapahtuvaksi, epäilen, sillä jos heille olisi kerrottu mitä Gallupit näyttivät Suomessa, niin tuskin olisivat äänestäneet taas väärin, kuten tekivät vuonna 2016.kin

Amerikassa toimi ja toimii vast´edeskin demokratia, vaikka siellä nyt yksi mies johtaa Valkoisesta talosta myös molempia kammareita kuin korkeinta oikeuttakin, ”juoksupoikiensa” toimiessa vallan kolmijako-opin toteutuksesta.

Diktatuuriahan tämä jo muistuttaa, mutta kyllä se kansa taas neljän vuoden päästä pääsee äänestämään ….väärin, ei toki enään nyt valitun ”diktaattorin”  puolesta, koska Amerikka ei ole venäjä, jossa perustulakia muutetaan aina seuraavan tsaarin toivomaan suuntaan.

Maailma pidättää tällä hetkellä ikäänkuin henkeään, kun se odottaa kylmä rinki perseen ympärillä, mitä ja ketä se maailmanpoliisi suunnittelee pamputtavansa tai kastaako tervassa ja pyörittelee höyhenissä.

Suomessakin on vallassa jonkin sortin värisuoda, mutta siinä on niin paljon eri sateenkaaren värejä mukana, että ei siitä puhdasta sinivalkoista saa vaikka kuinka sitä harjaisi kammareissaan.

Trump on vallassa ainakin seuraavat neljä vuotta, ellei sitten muuta autuaammille metsästysmaille…..syystä tai toisesta.

Mutta se on varmaa, että monet täällä Euroopassakin joutuu Amerikan vaalien seurauksena luopumaan niistä vallan kammareistaan, joita olettivat olevan kiveen hakattuja.  Mutta jos aikaisemmin hiiret hyppi pöydille kun kissa oli pois talosta, niin nyt kyllä hiiret vain vikisee kun Amerikan kolli valvoo etujaan, jotka ainakin Suomen osalta ovat yhteneväiset kollin kanssa.

Mikähän helvetti siinä on, että mediat ovat päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen täynnä niiden yksittäisten kansalaisten tarinoita, jotka kokevat oman epäonnistumisensa johtuvan Orpon hallituksesta.

Valtaosalla, tai sanoisinko lähes kaikilla väestöryhmillä menee hyvin, oletpa sitten työssä, eläkkeellä, yrittäjä tai työtön, niin kaveria ei jätetä, se on sitten itsestä kiinni kuinka kulloiseenkin tilanteeseensa sopeutuu, jos on aikaisemmin vain pirssillä ajellut, niin saattaa olla alkuunsa vaikeata sopeutua onnikan kyytiin.

Lehdistössä et kyllä näe kirjoituksia siitä, että kansalaisilla on toimeentulo parantunut Orpon hallituksen aikana, osalla väestöstä se on pysynyt samana, olipa sinun sosioekonominen asemasi mikä hyvänsä, vain muutamalla prosentilla se on jonkin verran tippunut, mutta valtaosiltaan alenema johtuu oman elämänhallinnan puutteesta, kun ei osata eikä haluta ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan annetaan mennä kun on alamäki vaan…..( sairaat on oma lukunsa )

Piehtaroidaan itsesäälissä ja voivotellaan omaa surkeutta ja toisaalla kirjoitellaan kuinka  Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, mutta kun lehden avaat, niin mitään muuta et kohtaa kuin epätoivoa ja hallituksen syyttelyä.  Vaikka tässäkin tilanteessa missä valtiontalous tällä hetkellä on, niin Suomessa syntymistä voidaan edelleen pitää Lotto voittona, täällä voi elää ilman pelkoa ja kukaan ei kuole nälkään eikä viluun jos ei sitä itse halua.  Eikä työhönkään pakoteta, ilman sitäkin voi elää säällistä elämää, se on sitten toinen juttu, jos oma moraali sen sallii ja useilla se näkyy sallivan.

Yhdysvalloissa on nyt suuri joukko niitä viihteen miljonäärejä, jotka kertoivat lähtevänsä pois Amerikasta, jos Trump nousee taas Valkoiseen taloon.

No, mikäs olisi sitten se ilmansuunta ja näiden ”venepakolaisten” mahdollinen kohde, joka enempi muistuttaisi sitä josta nyt joutuvat luopumaan, eli Harrisin näköinen tuleva koti, jossa Trumpin nimenkin ääneen lausuminen johtaa kuplasta erottamiseen.

Suomi on se maa, jossa n.90% kansasta ovat ”kamalia” ja  niin kun maahanmuuton sanotaan olevan rikkaus vastaanottavalle maalle, niin ehkäpä se sitä tällä kertaa olisikin.

Tohdinpa kuitenkin epäillä, että ei nämä maailmantähdet tänne Suomeen kyllä tule muuten kuin ehkä konsertoimaan tai katselemaan Lappiin yötöntä yötä tai revontulija, ei ne porsaat pahnueestaan mihinkään lähde roudan pelossa.

Maailma elää nyt Trumpin pelossa ja siitä kirjoittelusta ja kommenteista nähden mitä media meiltäkin ulos tuuttaa, niin Putinkin vaikuttaa jo pyhimykseltä Trumpiin nähden.

Tuli tuossa aamukahveetani  hörppiessä mieleen, että mikähän se on joka yhdistää perussuomalaisten hallitukseen nousua ja Trumpin uudelleen valintaa presidentiksi.

No,  jos en nyt poliittisiin päämääriin ja tavoitteisiin ota sen paremmin kantaa tässä vaiheessa, kun kukaan, en edes minä osaa vielä sanoa mikä on Trumpin politiikan sisältö, sillä puheet ovat puheita, teot vasta ratkaisevat.

Mutta senkin olen nyt nähnyt ja kuullut, kuinka kovan järkytyksen maamme ”hyvät ihmiset” kokivat silloin ja joka jatkuu yhä, kun perussuomalaiset nousivat hallitukseen, vaikka vasemmisto oli koko ”puna-armeijan voimallaan maalanneet perussuomalaiset ilmestyskirjan pedoksi.

Ja nyt sitten vielä tämäkin, kun Yhdysvalloissa kansalaiset valitsivat Valkoisen talon isännäksi toisenkin ilmestyskirjan pedon, niin eikö tähän ”suvaitsevaisten” nöyryyttämiseensä  löytyisi mitään sellaista troppia, joka voisi heidät vitutuskuolemalta pelastaa.

Mutta kuten nyt ollaan nähty, niin perussuomalaisten hallitukseen nousun seurauksena Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet pelastaa se hyvinvointivaltio, jota viimeiset parikymmentä vuotta ovat kolme iloista rosvoa ( kepu, sdp, kok ) olleet tuhoamassa.  Ei toki sitä pelastumista persut yksin saa aikaiseksi, mutta se kai on jo nyt tullut kaikille selväksi, että kokoomus ei olisi näihin yhteiskunnan pysähtyneisyyden markkinoihin saanut sosialisien kanssa muutosta aikaan, siihen tarvittiin/tarvitaan perussuomalaisia hallituksessa.

Ja olen vakuuttunut siitäkin, että kaikki ne Trumpin valinnasta järkensä lähes menettäneille sanon, että kyllä te voitte nukkua yönne rauhassa, ei tullut maailmanloppua silloin kun persut nousi hallitukseen, eikä tule maailmanloppua Trumpin valintakaan aiheuttamaan.

Päin vastoin, persut takaavat hyvinvointivaltion jatkumon niillä toimilla, jotka on hallitusohjelmaan kirjattu neljän puolueen sopimuksin, kovat talkoot niistä tulee, mutta kärsimys jalostaa.

Ja Trumpin tulevat neljä vuotta Valkoisessa talossa tulevat olemaan myös Suomelle eduksi ja hyödyksi kuin myös koko maailmanrauhalle.  Mutta millä ehdoilla sitten missäkin päin maailmaa saadaan aseet laskettua, niin koskaan ei ole rauhaan päästy niin, että ne tyydyttäisivät  kaikkia osapuolia ja tuskin siihen päästään nytkään.

Niiden, jotka  Trumpin valinnasta ja persujen hallitusvastuusta ovat nyt kuin maansa myyneitä ja ovat kaulakeinua suunnitelleet itselleen, niin ensiaskel tervehtymiseen olisi todeta se, että näin se demokratia vaan toimii ja jos se ei miellytä, niin ainahan sitä voi vapaasti muuttaa sellaisiin maihin, joissa demokratiaa kijutaan minareettien torneista tai voi lähteä lomanviettoon vankileirien saaristoon venäjälle.

Niin pitkään kun Suomi on yhtenä sodan osapuolena Ukrainassa, ei rintamavastuussa, vaan kaikessa muussa avussa jota Ukraina tarvitsee ja pyytää, maksoi mitä maksoi, tämä on eduskunnan yksimielinen kanta.

Joten lopetetaan se jatkuva ruikutus omasta köyhyydestä, sillä niin pitkään kun maamme voi ja saa elää rauhassa, niin kyllä kansalaisten tulisi arvostaa vapauden puolesta tehtäviää työtä rikkautena, johon osana myös Ukrainan auttaminen liittyy.  Niin kyllä siinä tulisi jostakin myös luopua, eikä itkeä ilmaisten lounaiden ja lihavina vuosina hankittujen saavutettujen etujen perään ja kyetä priorisoimaan myös asioita tärkeys järjestykseen omassa taloudessaan.

Ne ajat ovat ohitse, olipa Ukrainan tilanne mikä hyvänsä, että meillä ei enään ole paluuta entiseen, jossa valtio kantoi päävastuun kansalaisten hyvinvoinnista kehdosta hautaan, vaikkei olisi tikkua ristiin laittanut ”muurahaiskeon” rakentamisessa.  Tulevaisuudessa vastuu nousee kaikenkattavien oikeuksien tilalle, muuten saamme jättää ainaiset hyvästit ns.hyvinvointion statukselle.

Minulle tulee kuva tästä jatkuvasta marinasta mitä kuulee kansalaisten suusta, että kun kolulaiset eivät enään osaa lukea, laskea eikä kirjoittaa, niin aikuisväestö vastaavasti elää ikäänkuin kädettöminä pienten ongelmien edessä ja vaatii valtiota kyydin maksuun, koska huomenna sirkus saapuu kaupunkiin.

Nyt tulisi ottaa omassa taloudessa mallia Laihialta, jossa nuukuudesta tehdään hyve.  Sillä ilman nuukuutta tästä ei nousta.

 

Minä olen tottunut vaimoni kanssa elämään sillä periaatteella, että ei ole päätöksiä tehdessämme  katsoneet mikä vaikutus niillä on huomenna tai ylihuomenna tai edes tulevana vuonna, vaan olemme  suunnannut katseemme  aina pidemmälle 5-10 vuoden periodille.

Ja aina, siis aina tulee elää sillä asenteella, että vaikka tänään olisi asiat kuinka hyvällä mallilla tahansa, niin silti pitää aina varautua siihenkin skenaarioon, että kaikki ei menekkään kuin Strömsössä.

Nyt tosin näin eläkeläisenä voi jo unohtaa pidemmälle suunnittelun, kun taloudelliset puskurit ja muutkin ovat juuri sen vuoksi vahvat mitä yllä kerroinkin, niin onnellinen voi olla jokaisesta uudesta päivästä minkä saa elää rakkaansa kanssa rakkaassa suomenmaassa.

Tästä pääsenkin vähän kuin aasinsiltaa pitkin lempiaiheeseeni eli politiikkaan näin yhtenä katsomosta huutelevana persuna.

Sitä minä en voi käsittää, että nyt kun istuva oikeistohallituksemme toimii päätöksissään katsomalla tulevaisuuteen, tavoitteena jättää yhteiskuntamme tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin mitä se nyt vallitsevassa tilanteessa maassamme on, niin tämäpäs ei käy kaikille.

Nimittäin vasemmisto, johon kepunkin lasken kuuluvaksi, niin haluaa vain edelleen jatkaa sitä kädestä suuhun elämisen politiikkaansa tai pahimmassa tapauksessa hullun Huittislaisen miehen oppia seuraten,  jossa katsotaan vaan että oma massi ja maha on tänään täynnä, mitäs sitä tulevaisuutta murehtimaan, kyllä valtio kyydin maksaa ja kuittaa.  Sosialisti katsoo asiat vain oman Pinokkionensä mitan päähän, siihen loppuu heidän pitkän tähtäimen realipolitiikkansa.

MYÖS valtionhallintoa päätöksineen tulisi aina hoitaa katsomalla ensiksi tulevaisuuteen, sillä jos niin olisi toimittu viimeiset parikymmentä vuottakin, niin nyt ei tarvitsisi sitten melskata,  että lapset huutaa leipää, vaikka talossa ei ole viinan tippaa ( viimeinen kommentti oli satiiria )

Päätökset tulee tehdä AINA tulevaisuutta silmällä pitäen, että sitä leipää jos on tänään, että sitä on myös kymmenen vuoden kulutta, sillä viinalla nyt ei ole niin väliä, lääkkeeksi korkeintaan ”hinkuyskään”

Toki kaikkeen ei voi ihminen varautua vaikka kuinka varautuisikin, sen osoittaa tämä nykyinen ”aurat aseiksi” päättäjien hulluus.

 

Ei oikeistohallitus pelkää eduskunnan opposition ja heidän haarakonttorinsa (AY ) esittämää, suoranaisiin valheisiin perustuvaa poliittista populismiaan eikä heidän äänivallit rikkovaa kiljuntaansa siitä, kuinka demokratia on rikki sen vuoksi, koska kansa äänesti väärin.

Mutta se että media suoltaa kaikista ”Reporadioistaan” näitä vasemmiston valheita totuutena ja levittelee saatanallisia säkeitään hallituksen vääräuskoisuudesta, niin siitä minä olisin huolissani.

Valtavat yksittäisten kansalaisten valitukset täyttävät lehtien sivut ja ”töllöttimien” kuvaruudut siitä, kuinka  oikeistohallitus vie leivänkin köyhän suusta, joka johtaa pahimmassa tapauksessa oikosääristen pataljoonaan.

Mutta se jää vähemmälle, tai suorastaan loistaa poissaolollaan, että näillä toimilla mitä hallitus nyt tekee on tarkoitus ja tavoite pelastaa koko yhteiskunnan joutuminen ”lahtipenkiin”. Mutta jos nyt ihan suoraan sanon näistä ruikuttajista jotka poraavat oikeistohallituksen ihmisvastaisuutta, niin olipa sitten vallassa minkä värinen, hajuinen tai makuinen hallitus hyvänsä päätöksiä tekemässä, niin ruikuttajien määrä on vakio, vähän kuin pintaa raapaistaisiin, niin ruikuttajien hätään syyllinen löytyy omasta peilistä.

Nyt kun viimeaikaisia Galluppeja analysoi, niin itse katson hallituksen alenevan kannatuksen johtuvan kansalaisten heikosta medialukutaidosta, koska tämä median levittämä vasemmistopopulismi niellään sellaisenaan  ainoana totuutena ja jos nyt joskus jokin positiivinen kannanotto löytyy mediasta hallituksen tekemisistä, niin se piilotetaan kirjoituksien loppuun pienellä präntillä tietäen, että suurin osa lukijoista perustaa kantansa vain mediaseksikkyyteen, jossa kissankokoiset pääotsakkeet ja kuvat riittävät oman poliittisen kannan lukkoon lyömiseen.

Koin lähes samanlaista mielihyvää politiikasta nyt kun Trump valittiin Valkoiseen taloon kuin silloin, kun Purra johdatti puolueensa veretseisauttavaan vaalivoittoon ja sitä lukua Orpon hallitukseen toiseksi päähallituspuolueeksi.

En minä nyt Orpon hallitusohjelmasta hypi riemusta kaikilta osin, mutta sen vuoksi hypin riemusta, että sosialistit ovat katsomossa huutamassa tuuleen.

Trumpin valinta presidentiksi niin siitä ei kukaan vielä tiedä mitä siitä seuraa maailmanpoliittisesti, en edes minä ja tietääkö sitä vielä Trump ja hänen tuleva valtakoneistonsa itsekkään.

Arvailuja tietenkin voidaan esittää, mutta itse olen sitä mieltä, että ei se nyt ainakaan tästä nykyisestä maailmanpoliittiseta tilanteesta voi enään paljon huonommaksi mennä ja jos menisi, niin silloin voitaisiinkin sitten puhua jo kolmannesta maailmanpalosta.

Minä haluan uskoa, että Trump tekee minkä lupaa, eli tuo rauhan tai ainakin aselevon nyt alkuunsa Ukrainaan, sillä vain hänellä on sellaiset muskelit jotka sen mahdollistaa.

Kuten ollaan nyt nähty näiden vuosien aikana jona Venäjä on jatkanut hyökkäämistään Ukrainassa, että Länsimaat vain paheksuvat ja tuomitsevat venäjän toimet, mutta siihen se sitten jääkin pieniä aseapuja lukuunottamatta.

Uskon että Trump on mies joka lyö kyllä nyrkkiä pöytään tarvittaessa, sillä vain hänellä on kykyä ja uskallusta pakottaa sotivat osapuolet rauhaan, sitä en sitten tiedä että ketä ne rauhanehdot tyydyttää vai tyydyttääkö ketään, mutta ehkäpä se löysäkin rauha on aina parempi kuin suuri ja eskaloituva rähinä.

Mutta kaikesta sanomisistani ja aprikoinnistani huolimatta totean lopuksi, että soon kuitenkin kaikki korkeemman käres mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi se myös tapahtuu, olipa maallinen valta sitten kenen kädessä hyvänsä.

Kirjoitin eilen rajoista ja rakkaudesta blogin  ja jatkan nyt vähän samalla teemalla.

Eli mikä neuvoksi, että miten lasten ja nuorten elämänarvot ja asenteet saataisiin palautettua niinsanoakseni lähemmäksi sitä henkis/kulttuuris/taloudellis/uskonnollista elämänkatsomus filosofiaa, jossa me sodanjälkeisinä ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyneet olimme kasvaneet ja ”kehittyneet” oppimaan kantapään kautta sen, että kun kirjaviisailta neuvot loppuvat, niin sen tyhjän tilan ottaa ja täyttää maalaisjärkeen perustuva ylisukupolvinen kansanviisaus.

Olen päätelmissäni tullut yhteen ja vain yhteen tulokseen kuinka lapset ja nuoret oppisivat elämään edes vähän niiden arvojen mukaan, mitkä meidän suurten ikäluokkien edustajille olivat kotien, yhteisöjen ja yhteiskunnan koossapitävä voima.

Eli puutteen, niukkuuden ja kärsimyksen kautta se kadotettu elämänasenne ja moraalittomuus vasta saadaan palautumaan takaisin yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen henkiseen hyvinvointiin, sillä ilman henkistä hyvinvointia ihminen kuolee vaikka fyysisesti eläisikin.

Kyllä siinä arvot ja asenteet muuttuvat, kun sirkushuvien tilalle nousee Raamatullinen lause, että otsasi hiessä  sinun pitää leipäsi hankkiman…..

En tietenkään toivo kenellekkään, en yksilöille enkä yhteskunnalle Sorommon ja Comorran kohtaloa, mutta se on vääjäämättömästi edessä, jos kristilliset oppimme ja opetuksemme, joihin koko länsimainen oikeusvaltio rakentuu, niin vaihdetaan maallisen Jumalan palvontaan.

Kun näin viisikymmentä luvulla syntyneenä vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani nykypäivän vastaaviin, niin kyllä täytyy sanoa, että jos yksinkertaisuuden  sanotaan olevan kaunista, niin ainakin 50-60 ja vielä 70 luvuillakin se sitä oli kaikesta vaatimattomuudestaan huolimatta, tai sanoisinko että juuri siksi.

Ei ollut huolta huomisesta ja vaikka ei ollutkaan aina ”päätä” tai varallisuutta, että olisi voinut käydä muuta kuin kansakoulun, niin silti lähtökohdat olivat toisenlaiset  kuin nykynuorilla, sillä olipa nyt kansakoulun todistus minkälainen hyvänsä, niin töihinpääsyyn se ei ollut esteenä työn yksinkertaisuudesta johtuen, jolloin kulloinenkin työ opittiin työtä tehdessä vanhemman työntekijän katsoessa vähän perään ja neuvomassa alkuun.

Liikunta kaikenlaisine lajeineen ja kisailuineen oli lähes ainoa harrastusmuoto mitä tehtiin pienten kolttosten lisäksi ja kun rippikolun jälkeen saatiin vanhemmilta lupa lähteä iltamiin, niin joillakin oli sitten ”rohkaisua” puvun taskussa, että uskalsivat vastakkaiselle sukupuolelle ehdotella, josko saisi luvan ja voisko vielä päästä saatille.

En nyt kyllä muista että lapset ja nuoret olisivat kärsineet mielen ongelmista ja luultavammin vain puristettiin entistäkin kovemmin käsi nyrkkiin ja piilotettiin se taskun pohjalle ja itku tuli vasta illalla maata mentäessä, jolloin silmät kuivattiin pranellipaidan helmoihin…..oletan.

Ei ollut suuria vaateita, kunhan leipää ja lämmintä riitti ja joskus varallisuus riitti hakemaan pitkäripaisesta sitä sisäistäkin villapaitaa ujouden voittamiseksi lavatansseissa……oletan.

Elämä soljui turvallisissa merkeissä Herran nuhteessa ja pelossa, eikä varmasti kenellekkään ollut epäselvää erottaa oikeata väärästä ja jos joskus teki teon vanhempien ohjeden vastaisesti, niin koivumäen herra kyllä opasti oppimaan ja kouluissa opettaja oli auktoriteetti, eikä silloiseen maailmanaikaan kukaan vanhempi sotkeutunut siihen mitä, miten ja miksi jotakin ainetta opiskellaan tai jätetään opiskelematta.

Kyllä se nykyisillä lapsilla ja nuorilla on jokapäiväistä taistelua ja kilvoittelua lähes kaikesta ja ei sitä kyllä kannata ihmetellä, että ns.pudokkaiden jonot pitenee ja mielentervespalvelujen kynnystä vaaditaa madellettavaksi tässä jatkuvassa kilpajuoksussa, tai sanoisinko kilpalaulannassa, jossa raha ja materia on ainoa onnelliseksi tekevä voima.

Kun mikään ei enään tunnu miltään ja tulevaisuus on maailmanlopun odottelua ilmastoineen ja sotineen ja tavallinen arki koetaan epäonnistumiseksi, kun elämä ei aina olekkaan yhtä kivaa ja hauskaa mitä mediat tuuttaa eetteriin 24/7

Taitaa olla niin, että omassa lapsuudessani koettiin rajojen olevan rakkautta kun vanhemmat ja myös opettajat ja myös koko yhteiskunta asetti lapsilleen ja nuorilleen.  Nykyään rajojen asettaminen koetaan rangaistuksena, kun vapaan kasvatuksen tulokset ovat karmeudessaan nähtävissä ja kun niin kotona kuin kouluissakin vanhemmat ja opettajat ovat menettäneet auktoriteettinsa lapsille ja nuorille, koska heiltä on viety mahdollisuudet toteuttaa rajat on rakkautta metodeja….pelosta joutua opetushallituksen ja viranomaisten ruoskittavaksi.

En toki puhu mistään ruumiillisesta väkivallasta, vaikka silloin kun itse koulutiellä olin, niin useasti kyllä opettaja ojensi myös muuten kuin sanallisesti ja näin jälkeenpäin kun arvioin, niin hyvä että opetti, ne ojennukset ja opetukset  ovat aikuisenakin olleet vielä muisissa, kun on tehty ero hyväksyttävän ja hyväksymättömän välillä.

Mutta saatan olla väärässäkin, sillä maailma muuttuu eskoseni……silti väitän, että joissakin keskeisissä arvoissa ja asenteissa ollaan menty pahasti metsään, kun muna on otettu neuvojaksi kanalle.