Suomessa taitaa nykyään olla työtä vailla jo lähes puoli miljoonaa ihmistä, että monasti sitä tulee ajatteleeksi että miksi ei nykyään lähdetä leivän perässä maailmalle, kuten tehtiin vuosisadan vaihteen molemmin puolin Amerikkaan ja sittemmin 50-60 ja vielä 70 luvuillakin Ruotsiin. Taitaa näihin kyseisiin maihin muuttaneiden määrä huidella yhteensä jo reilussa miljoonassa.
Mutta sitten se että miksi ei enään tarvitse kotimaataan jättää leivän tai sen puutteen takia. No tänä päivänä leipää riittää jaettavaksi kyllä kaikille, oletpa sitten työssä tai työtön, sillä perustuslakimmekin jo vaatii yhteiskuntaa takaamaan kaikille kansalaisilleen säällisen toimeentulon, olipa sosioekonominen asema sitten juomari, tuomari tai syömäri. Ja vaikka et yhteiskunnan puolesta laittaisi tikkua ristiin koko elinikäsi aikana, niin silti sinulle on tarvittava piikki auki elellä melko mukavastikkin. Toki se yhteiskunnan tarjoama toimeentulo ei silloin suuren suuri ole, jos elämäntapasi muistuttavat Huittislaisen miehen oppia, jossa syödään, juodaan ja sirkustellaan enempi kuin toimeentulo antaisi myöden.
Nykyään kun seuraa niiden taustoja joita tänne Suomeen saapuu/haetaan lähi-idän ja Afrikan maista, niin sanotaan että sotaa ovat paossa, mutta Suomesta ei koskaan ole lähdetty sotaa eikä työtä pakoon, vaan silloin kun on tarvittu niin on taottu aurat aseiksi isänmaan pelastamiseksi ryssältä.
Nyt kun kuvitellaan että hyvinvointivaltiomme ainut pelastusrengas olisi vain yhä suurempien ihmismassojen ottaminen kehitysmaista, niin se on pitkä lista minkä voisin tässä esittää tämän väitteen kumoamiseksi, mutta jotta tämä blogi ei nyt muodostuisi pidemmäksi kuin laki sallii niin sanon vain että… ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Hyvää itsepäisyyspäivää vaan kaikille niin että mätkähti.