Norjalaiset tietokonekehityksen uranuurtajat

Fredrik Bull ja Kenneth Olsen 

Helmikuun 5. päivä oli norjalaisen viulisti Ole Bullin syntymäpäivä. Hän syntyi v. 1810 Bergenissä. Bull sävelsi kauniin ja rakastetun ’Paimentytön sunnuntai’ -viulukonserton. Tästä ajatuksenkulkuni lähti ensin Pariisiin ja sitten Maynardin kaupunkiin USA:n Massachusettsissa.

Ole Bullin kaukainen sukulainen, Fredrik Bull, syntyi v. 1882 15-lapsiseen perheeseen Norjan Kristianiassa. Insinööritutkinnon suoritettuaan Bull palkattiin tekniseen tehtävään vakuutusyhtiöön, missä hän kiinnostui reikäkorttikoneista ja alkoi kehittää omaa versiotaan, jolle hän sai patentin vuonna 1919. Sitä pidettiin ylivoimaisena verrattuna amerikkalaisen Herman Hollerithin laitteeseen, josta kehittyi myöhemmin IBM:n reikäkorttikone. Fredrik Bull kuoli 42-vuotiaana syöpään, mutta hänen patenttinsa myytiin 1931, mistä muodostui ranskalainen tietokoneyhtiö Groupe Bull, joka toimi yli 100 maassa. 1960-luvulla Groupe Bull joutui taloudellisiin vaikutuksiin, ja General Electric osti sen 1964, muodostaen tietokoneyhtiön GE-Bull. Suomessa sitä edusti ja toi maahan Nokia.

No sitten 1970-luvulla alkoi tapahtua, ja minunkin urakehitykseni joutui tapahtumien pyörteisiin:

Honeywell Bull
Valmistuin TKK:n Sähköosastolta (elektroniikka) 1969, mutta tein diplomityöni prof. Olli Lokille liittyen sovellettuun matematiikkaan. Lokin kontakteilla päädyin ensimmäiseen työpaikkaani Outokummun Fysiikan laitokselle matemaatiikkona. Tehtävänäni oli Outokummun rikastamoille kehittämän Courier-röntgenanalysaattorin matemaattinen mallinnus ja myöhemmin sen ohjelmointi Honeywellin H316-minikoneelle.
Vuonna 1970 amerikkalainen Honeywell, Inc. osti ranskalaisamerikkalaisen GE-Bullin, jonka Suomen maahantuoja, Nokia, ei kuitenkaan ottanut ohjelmistoonsa Honeywellin 16-sarjan minitietokoneita. Niinpä perustettiin Honeywell Bull Oy myymään niitä Suomessa. Minulla oli siellä tuttuja, entisiä outokumpulaisia, jotka pitkään houkuttelivat minua siirtymään sinne. 1973 alussa viimein hyväksyin tarjouksen myynnin asiantuntijan tehtävään. Merkittävänä houkuttimena oli kansainvälisen yhtiön tarjoama johtamiskoulutus ja -seminaarit.
1973 loppupuolella Nokia päätti kuitenkin, ehkä päämiehen painostamana, ottaa Honeywellin 16-sarjan minikoneet edustukseensa ja osti Honeywell Bull Oy:n. Oli aika dramaattinen näytelmä, kun mustat limusiinit ajoivat yhtiön Kulosaaren toimipaikan edustalle. Suomessa pitkään toiminut automaatioalan Honeywell Oy piti kuitenkin oikeuden käyttää Honeywellin minikoneita osana automaatiosovelluksissaan. Minulle tarjottiin paikkaa Nokialla, mutta samaan aikaan Honeywell Oy sai suuren automaatioprojektin ja teki minulle tarjouksen, joka merkittävästi ylitti Nokian vastaavan. Niinpä hylkäsin siirtymisen Nokialle.

Digital Equipment Corporation

Projektini Honeywellillä toteutettiin vuodessa eikä näkyvillä ollut enää uusia tietokoneprojekteja. Minulle ehdotettiin palovaroittimiin liittyvää asiantuntijatehtävää, mutta samaan aikaan tietokoneyhtiö Digital Equipment Corporation Oy (DEC) haki myynti-insinööriä. Minulla oli jo Outokummun ajoilta kokemusta DEC:n PDP-11-koneista, joten rohkaistuin hakemaan paikkaa, jonka myös helposti sain.

Miten sitten norjalaiset? DEC:in perustaja Kenneth Olsen oli amerikannorjalainen, MIT:ssä koulunsa käynyt insinööri. Hän ja v. 1957 perustamansa yhtiö, Digital Equipment Corporation, ovat legendoja tietokoneliiketoiminnan historiassa. Vaatimattomasta alusta Massachusettsin Maynardin kaupungissa hän kehitti yhtiön, joka työllisti parhaimmillaan 140 000 työntekijää maailmanlaajuisesti. Ken Olsen oli Business Weekin kannessa jossain vaiheessa menestyneimpänä bisnesmiehenä.

Toimin DEC:in Suomen tytäryhtiössä 1974–77 ja sitten sain siirron pääkonttoriin Maynardiin, missä olin 1977–86 eri tehtävissä. Ken Olsenin vaimo Aulikki oli Suomesta, ja minulla oli tilaisuus tutustua heihin molempiin Bostonin Finlandia Foundationin tilaisuuksissa.

Kun vanhaa puutaloa remontoi…

Aleksanterinkatu 6

Tuossa oli eilen Tepivaarin ansiokas avaus asiasta. Teen uudena avuksen liittääkseni muutaman kuvan ja linkin.

Esimerkkinä olkoon Juhannuskylässä, Aleksanterinkadulla sijaitseva puurakenteinen rivitalo 1920-luvulta. Saara Hildenkin on siinä aikoinaan asunut.

Aleksanterinkatu 6
Aleksanterinkatu 6

Kun talon perusta ja rakenteet ovat kestäviä ja hyvin hoidettuja, kannattaa tehdä rahakkaampikin remonntti. Ko. yhtiössä on se jo tehty jo useampaan asuntoon ja samalla otettu aiemmin ullakkovarastona tominut tila asumiskäyttöön. Pari kuvaa viimeismmästä remontista:

kattoikkunat
kattoikkunat
Hirsiseinä keittiö
Hirsiseinä keittiö

Kiertokäynti asunnossa

Merkel, Macron ja Purra

Saksa ja Ranska haluavat välttää vuoden 2015 kokemukset: Afganistanin pakolaisia pyrittävä auttamaan lähellä lähtö­maata, sanovat Merkel ja Macron tämän päivän Hesarissa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008198245.html

Miten musta tuntuu, että joku Seinäjoella valittu naispoliitikko sanoi jo eilen saman asian. Mutta siitä nousi kamala älämölö niiden keskuudessa, joiden intresseissä on  rahdata lisää reippaita nuoria miehiä Suomeen.
Kabul lentokenttäJotkut matkustavat säästöluokassa – Kabul

Putinin trollit – Päivitys

Russian troll factory
Jessikka Aro: Putinin trollit.
Jessikka Aro: Putinin trollit.

Nyt, kun olen kirjaa hyvän matkaa lukenut, niin täytyy sanoa, että se on ennakkokäsitystäni parempi. Suomen Kuvalehden mainitsema Aron itsekorostus on kyllä vahvasti läsnä, mutta sehän tuttua myös Soinin ja Väyrysen kirjoissa.

Julkaistuaan YLE:llä reportaasin Pietarin trollitehtaasta, Jessikka Aro joutui vakavan trollauksen ja vainoamisen kohteeksi. Odotin, että kirja on 450 sivua itsesääliä. Mutta kyllä Aro on pätevästi kirjoittanut myös muista journalisteista maailmalla, jotka ovat kokeneet saman kohtalon idästä päin kuin hänkin.


Alkup. artikkeli, julkaistu 18.10.2019 
Kovasti on kohkattu viime vuosina uudenlaisesta sodankäynnin muodosta, hybridisodankäynnistä.  Teknologian kehitys sallii mm. verkon kautta tapahtuvat vihollisuudet.

Tähän on myös liitetty ns. trollaus. Onhan propagandaa aina ollut, mutta tietenkin sen laajuus ja muodot ovat lisääntyneet uuden teknologian myötä.

Kohutoimittaja Jessikka Aro on nyt julkaissut kirjan Putinin trollit, minkä Suomen Kuvalehti on napakasti arvostellut:

Trolliarmeijan kynsissä

Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.

Yhdyn täysin SK:n näkemykseen. Aro teki yhden tv-jutun YLE:lle ns. Pietarin trollitehtaasta. Jutussa ei itse asiassa ollut mitään sellaista, jota muualla ei ollut julkaistu aikaisemmin. Tästä nousi Suomen putinistien parissa ns. sontataifuuni, josta J. Aro taitavasti uhriutui, aina oikeusastetta myöten. Sittemmin hän on taitavasti markkinoinut itseään ulkomaita myöten Putinin trollien uhrina.
Lisää Suomen Kuvalehti:

Kirjaa leimaa tarpeeton itsekorostus ja oman roolin suurentelu. Palkinnoillaan, konferenssiesiintymisillään ja haastatteluillaan kehuskeleva Aro puhuu toistuvasti ”tutkimuksistaan”, vaikka kyse on normaalista journalistisesta työstä.

USAn seuraava presidentti

Haaste kaikille englannin taitoisille. Koettakaa tästä Bidenin lausumasta selvittää, onko hänellä kaikki muumit Naantalissa. Kuva

Muuten, Paasikivi oli 80-vuotias, kun hänet 1950 valittiin 2. kerran presidentiksi.  Ainakin Juho Kustin lauseenmuodostus oli selkeää.

Paalupaikka ei kelpaa oppositiolle? — Uutisia Hauskasti ja Kiinnostavasti

Koska oikeistolla ja vasemmistolla ei ole enää eroa, emme tiedä onko Valtionvarainministeriön Martti Hetemäen suunnitelma eläköitymistä odottavien kyykyttämiseksi jompaa-kumpaa mainituista, vaiko ääri-jotakin? Valtiosihteeri Hetemäen sanoista kaikuu uuninluukkujen kolina, jollaista ei Suomessa ole sukupolviin kuultu. “Oppositiojohtaja” Petteri Orpo kiirehtikin heti tukemaan aatetoveriaan Hetemäkeä, sillä jos taloutta ei saada kuntoon, saadaan ainakin köyhät kyykkyyn: VM osoitti taas […]

via Paalupaikka ei kelpaa oppositiolle? — Uutisia Hauskasti ja Kiinnostavasti