Tutkimustietoa punavankien kuolinsyistä

Verkkouutisissa on julkaistu kolme hyvää artikkelia punavankien kuolinsyistä. Esimerkiksi Tammisaaren vankileiri.

Espanjantauti tappoi hirmuisen määrän suomalaisia valikoimatta olivatko vankileirillä vaiko vapaina. Toisintokuume ja Isorokko ovat myös selviä syitä – ei suinkaan mikään tahallinen nälkään näännyttäminen kuten propagandistisesti on väitetty.

Myös punainen lehdistö oli osasyyllinen kuolemiin kun propagoi rokotuksia vastaan.

Lukekaa:

https://www.verkkouutiset.fi/rankka-tutkimus-1918-vankileireista-sivuutettu-nain-oikeasti-kuoltiin/

https://www.verkkouutiset.fi/kuolleisuus-ylitti-kaiken-ennustetun/

https://www.verkkouutiset.fi/vankien-pikasiirrolla-katastrofi-oli-valmis/

Viron presidentti tukee Ukrainassa Ukrainaa

Viron presidentti Kersti Kaljulaid vierailee parhaillaan Ukrainassa tukien Ukrainaa Venäjän aggressiota vastaan. Hän on ensimmäinen länsimaiden presidentti joka on vieraillut Itä-Ukrainan alueella, jossa käydään taisteluja. Hän vieraili alueella, jonka Venäjän joukot aiemmin valtasivat, mutta jonka Ukrainan joukot myöhemmin valtasivat takaisin. Siellä hän vieraili Ukrainan joukkojen komentopaikalla, josta sitä sotaa johdetaan.

Presidentti Kaljulaid pahoitteli, etteivät länsimaat tukeneet Georgiaa kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 ja sitä, etteivät länsimaat ole kunnolla tukeneet Ukrainaa kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan alkaen vuonna 2014 ja se hyökkäys jatkuu edelleen.

Samalla reissulla Viron presidentti Kaljulaid on myös sanonut suorat sanat Ukrainan presidentti Poroshenkolle siitä, ettei hän ole tehnyt riittävästi Ukrainan korruption kitkemiseksi ja oikeuslaitoksen saattamiseksi vastaamaan läntisiä normeja.

Minun mielestäni presidentti Kaljulaid on menetellyt esimerkillisesti. Venäjän hyökkäyksen kohteena olevaa Ukrainaa pitää tukea, mutta samalla Ukrainalta pitää vaatia toimenpiteitä Ukrainan saamiseksi vastaamaan läntisiä normeja – kun Ukraina kerran haluaa EUn ja NATOn jäseneksi.

Presidentti Kaljulaid on vieraillut myös Georgiassa ja sielläkin konfliktialueella osoittamassa tukensa Georgialle – Venäjän aggressiota vastaan.

Toivon Suomen presidentti Sauli Niinistön seuraavan Viron presidentti Kaljulaidin esimerkkiä ja käyvän osoittamassa Suomen tuen Ukrainalle – ja samalla muistuttamassa reformien tärkeydestä Ukrainan tulevaisuuden kannalta.

Suomen puolustusmäärärahoista

Aamulehden uutisen mukaan Suomen puolustusmäärärahat ovat nousseet kahdessa vuodessa 157 miljoonaa euroa.

Puolustusbudjetit vuosittain puolustusministeriön mukaan (miljoonia euroja):
2013 2852
2014 2670
2015 2691
2016 2886
2017 2869
2018 2872

Puolustusmenojen osuus valtion kokonaismenoista” taulukossa.

On jännää, miten samasta asiasta voi löytää monenlaisia lukuja uutisten aiheeksi.

Matkakatiska

”INNOKAS kalamies kapteeni Haka on Itä-Karjalan hyviä kalavesiä muistaen tuonut kotoaan pitkäsiimalaatikon. Äänislinnan aseman tungoksessa tarttuu siitä esille tullut vallaton koukku asemalaiturilla kiirehtivän lotan manttelin liepeeseen. Siimaa on ulkona jo useita metrejä, ennenkuin perässä juokseva kapteeni saa lotan pysähtymään. Kun kapteeni on kontällaan irroittamassa koukkua, seuraa kiinnostunut matkaseurue tilannebta. Luutnantti Ollila vilkaisee sievään, kasvoiltaan punaiseksi karahtaneeseen lottaan ja tokaisee: ”Millainen kala! Minäkin taidan hankkia matkakatiskan.”-”

(Kansa Taisteli; 2/1967; sivu 65)

Punakapinasta vuonna 1918

On täysin ymmärrettävää, että se punakapina on yleisesti esillä tänä vuonna kun kapinasta on kulunut pyöreät 100 vuotta – se EI ole ymmärrettävää, että kirjoitetaan ”sisällissodasta”. Kyseessä ei ole ”neutraali ilmaisu”, vaan törkeä valehtelu Suomen historiasta.

Se ei myöskään ole ymmärrettävää, että samalla yleensä ”unohdetaan” kokonaan samaan aikaan 100 vuotta sitten tapahtunut Suomen Vapaussota Venäjää vastaan – jonka Vapaussodan rauhansopimus solmittiin pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän valtioiden välillä.

Yle-verolla rahoitetun Ylen mielestä edes Jääkäreiden Suomeen paluun 100-vuotisjuhla (melkoinen spektaakkeli), ei ollut siitä tehtävän uutisen veroinen. Eipä ole taidettu suuremmin uutisoida koko Vapaussodan 100-vuotisjuhlaakaan.

Sitäkin kummallisempaa on, että jatkuvasti hehkutetaan miten punaisia (rikollisia maanpettureita) muka kohdeltiin kaltoin, jopa teloitettiin. Se on jostakin käsittämättömästä syystä uutisten ja artikkeleiden painopiste.

Siitä, että Suomen armeija pelasti Suomen itsenäisyyden voittamalla Suomen Vapaussodan Venäjää vastaan ja kukistamalla punakapinan ei yleensä mainita sanaakaan.

Jotakin on ihan perusteellisesti pielessä. Tämä tie on turmion tie. Kansalla joka ei tunne historiaansa, ei ole myöskään tulevaisuutta.


Jos tämä meno jatkuu, niin kun tulee Talvisodan alkamisen vuosipäivä 30.11.1939, niin Suomen kansalle taas valehdellaan silmät ja suu täyteen sen sijaan, että kerrottaisiin kylmät historialliset tosiasiat:

Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen Suomen ja Venäjän välillä voimassa olleita hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä – esittämättä minkäänlaista uhkavaatimusta ja julistamatta sotaa.

Tämän Venäjän rikoksen johdosta YK:n edeltäjä Kansainliitto erotti Venäjän jäsenyydestään ja kehotti jäsenmaitaan avustamaan Suomea kaikin mahdollisin tavoin puolustustaistelussaan.

Marsalkka Mannerheim Vapaussodasta

”Jos vapaussotaa katsellaan niiden kahden sodan muodostamaa taustaa vasten, jotka Suomi joutui käymään viime maailmanpalon yhteydessä, ei kukaan voi olla näkemättä vuoden 1918 taistelua oikeassa valossaan: kolmen sotamme päämäärä on ollut sama! Niin paljon kun on tehtykin vapaussodan alentamiseksi pelkäksi sisällissodaksi, josta syy on haluttu vierittää maan laillisen hallituksen ja armeijan niskoille, se ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että me sekä v. 1918 että myöhemmin suojelimme valtakunnan koskemattomuutta ja olemassaoloamme itsenäisenä valtakuntana. Jollemme olisi nousseet v. 1918, Suomesta olisi parhaassa tapauksessa tullut laajan Neuvostoliiton autonominen alue, vailla kansalaisvapautta, vailla todellista valtiollista olemassaoloa ja vailla paikkaa vapaiden kansakuntien joukossa. Vaikka myöhemmin olemmekin joutuneet maksamaan vapaudestamme verrattomasti kalliimman hinnan, älköön vapaussodan uhreja ja ponnistuksia unohdettako. Harvoin lienee sotaa viety voittoon niin vähäisin aineellisin voimavaroin, harvoin niin vaativia sotatoimia suoritettu improvisoiduin joukoin.

Minulle henkilökohtaisesti ei suinkaan ollut helppoa palveltuani kolme vuosikymmentä suurvallan armeijassa ja totuttuani sen erikoislaatuun ja vakiintuneisiin muotoihin sopeutua vuoden 1918 olosuhteisiin, kun vielä olin vailla sitä tukea, jonka ylipäällikölle antaa toisaalta hänen hallituksensa, toisaalta sotilaallinen kuri, yhtenäinen koulutus ja katkeamattomat perinteet. Uskolliset työtoverit auttoivat minua selviytymään, ja suojeluskuntien sekä värvättyjen ja asevelvollisten joukkojen urhoolliset upseerit ja sotamiehet toivat meille voiton. Sen vuoksi mieleni on liikuttunut, kun olen antanut ajatusteni viipyä vapaussodassa. Suomen armeija, jota omassa maassa monet vihasivat ja parjasivat ja jota muuallakin väärin arvosteltiin, pelasti maan perikadosta ja laski perustuksen, lujemman kuin mikään julistus, Suomen tulevaisuudelle itsenäisenä valtiona.”[i]

——

[i] G. Mannerheim – Muistelmat, 1. osa; 1951; sivut 356-358

16.5.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota

Ylipäällikön, kenraali Mannerheimin päiväkäsky 16.5.1918

”Suomen Armeijalle

Teitä oli kourallinen huonosti aseistettuja miehiä, jotka pelkäämättä lukuisaa vihollista aloitte vapaustaistelun Pohjanmaalla ja Karjalassa. Lumivyöryn tavoin on Suomen armeija sitten kasvanut voittokulkunsa aikana etelää kohti.

Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa. Lapin tuntureilta, Ahvenanmaan ulommaisilta luodoilta aina Siestarjokeen asti liehuu leijonalippu. Suomen kansa on pudistanut päältään satavuotiset kahleet ja seisoo valmiina ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu.

Minä kiitän sydämellisesti Teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa näiden kuukausien väsymättömään työhön. Kukin on kantanut taakkansa, ja kaikki olemme iloinneet saavutetusta menestyksestä. Minä kiitän Teitä kestävyydestänne ja minulle osoittamastanne luottamuksesta silloin, kun toivomme oli synkimmillään. Kiitän Teitä urhoollisuudestanne taistelukentällä, unettomista öistä, raskaista marsseista ja yli-inhimillisistä ponnistuksista. Kiitän lähimpiä tovereitani, armeijan kenraaleja ja upseereja, alipäällystöä, miehistöä, lääkärejä, sairaanhoitajattaria ja –hoitajia, sotapappeja ja niitä naisia, jotka ovat seuranneet armeijaa ja hoitaneet sen muonitusta, sekä kaikkia, jotka ovat avustaneet vapautustyötä. Minä kiitän niitä urhoollisia Ruotsin ja pohjoismaiden miehiä, jotka ovat kuulleet sydämen ja kunnian vaatimusta ja kiiruhtaneet avuksemme silloin, kun taistelumme oli vaikein, jotka niin runsaasti ovat vuodattaneet vertansa meidän oikean asiamme puolesta ja herättäneet meissä henkiin menneitten vuosisatojen muistot. Mutta ennen kaikkea kohdistuvat ajatukset sekä kiitollisuuden ja ihailun tunteet niihin, jotka kovien vaivojen ja täytettyjen velvollisuuksiensa jälkeen nyt makaavat maan povessa.

Nyt, yli sadan vuoden jälkeen kuulemme ensi kerran suomalaisten tykkien jyskeen Viaporin linnasta. Se on tervehdys kaatuneille urhoille, mutta myöskin viesti uuden päivän noususta.

Uusi aika uusine velvollisuuksineen!  Ja kuitenkin ratkaistaan nyt kuten ennenkin suuret kysymykset raudalla ja verellä. Suojellakseen vapauttamme täytyy armeijan seistä valmiina. Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana. Muistakoot Suomen miehet, että ilman yksimielisyyttä ei luoda vahvaa armeijaa, ja ainoastaan voimakas kansa voi turvallisena käydä kohti tulevaisuuttaan.

Sotilaat! Liehukoon sentähden korkealla ja tahratonna Teidän lippunne, meidän kaunis, valkoinen lippumme, joka meidät kaikki on yhdistänyt ja vienyt voittoon!

Kenraali Mannerheim.”[i]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; 1927; sivut 440-442

Yle valehteli taas Vapaussodasta

Tänään 15.5.2018 Yle uutisoi ”valkoisten valloittaneen Inon linnoituksen” ja ”sisällissodan” päättyneen siihen.

Todellisuudessa Venäjän valtiovalta ja Venäjän armeija yrittivät ryöstää Suomelta Inon linnoituksen. Linnoituksessa oli nimenomaan Venäjän joukkoja suuri määrä ja Venäjä vei vielä toukokuun puolellakin  lisää joukkojaan linnoitukseen meritse laivastonsa laivoilla. Linnoituksesta ammuttiin linnoitusta piirittäviä Suomen armeijan joukkoja.

Toukokuun 13. päivänä 1918 kapteeni Kai Donner esitti Inon linnoituksessa uhkavaatimuksen Venäjän asevoimien edustajille (mm. komendantti Artamonov ja yleisesikunnan kenraalimajuri Fedotov), että jos linnoituksesta vielä ammutaan yksikin laukaus, niin suomalaiset avaavat tulen linnoitusta vastaan mm. raskaalla tykistöllä. Venäläiset yrittivät selittää, että rannikkotykistölinnoitus ”on Suomelle arvoton, mutta erinomaisen suuriarvoinen Venäjälle.

Ennen kuin suomalaiset upseerit (myös majuri Österman, joka oli saartojoukkojen päällikkö) ”erosivat venäläisistä toistettiin vielä aivan peittelemättä, että pienimmänkin aiheen sattuessa linnoitusta hetimiten ryhdyttäisiin pommittamaan.”

Tästä seurasi, että Venäjä rupesi evakuoimaan joukkojaan ja materiaalia Inosta meritse 14.5.1918. Komendantti lupasi (valehteli), että linnoitus jätetään vahingoittumattomana Suomen armeijalle. Venäläiset kuitenkin räjäyttivät linnoituksen poistuttuaan sieltä. Toukokuun 15. 1918 suomalaiset joukot tunkeutuivat varovaisesti venäläisten joukkojen hylkäämään linnoitukseen. Sotasaalis oli tavattoman runsas.

(Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 434-436)

Siten kyseessä ei ollut mikään ”sisällissota”, vaan sota Suomen ja Venäjän välillä.

Virossa myös liikekannallepanoharjoitus

Virossa on menossa yli 15 000 miestä käsittävä sotaharjoitus SIIL 2018. Yleisesti ottaen kutsut harjoitukseen saatiin hyvissä ajoin.

Nyt kuitenkin Viron hallitus päätti taas Viron puolustusvoimain komentajan esityksestä kutsua ilmatorjuntaporukkaa harjoitukseen tyyliin heti. Ilman mitään ennakkovaroitusta.

Testataan Siilin yhteydessä samoilla lämpimillä miten tällaisten nopean reagoinnin joukkojen palvelukseensaanti onnistuu Puolustusvoimain komentajan esityksestä hallitukselle, siihen kun miehet ovat aseissa. Käsky oli olla tänään 3.5.2018  aseissa – ja päätös tehtiin tänään. En tiedä miten suuri osa joukosta on jo paikalla.