Kyuu Eturautti

2.11.2022

Teurastaja tavoilleen uskollisena

Esko ahoa voi perustellusti pitää Suomen itsenäisyyden ajan hirveimpänä ihmisenä. Jos kymmenien tuhansien ajaminen kuolemaan ei olisi riittänyt, hän jatkoi rahoittamalla venäjän sotakassaa ja vaatimalla julkisen terveydenhuollon alasajoa. Tämäkään ei hänelle riittänyt, vaan nyt hän rahoittaa ihmisoikeusrikoksia kiinassa.

Diktatuurista toiseen, EK:n piikkiin

Ylen juttu aiheesta on tavallaan oireellinen. Juttu sinänsä kertoo asiallisesti: kiinnostus vaihtui totalitaarisesta valtiosta toiseen – vaan muutoin jutussa ollaan varovaisia. Siinä kerrotaan miten aho jätti tehtävänsä putinin sotakassan vartijana alkuvuodesta. Muiden venäjä-diilien jatkuminen sen sijaan mainittiin vain epäsuorasti toisaalla. Aho on yhä venäjän leivissä, kuten jutun toisessa kappaleessa muistutetaan.

Niin oudolta kun se tuntuukin, yhdestä asiasta lama-Suomen teurastaja ei kenties valehtele. Hän toteaa: Olen tässä […] tekemässä töitä suomalaisen elinkeinoelämän palveluksessa – ja tämä hälyttää lisää. Todellakin, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on tässä tilaajana. Ahon kerrotaan olevan ”EK:n Kiina-tietämyksen parantaja”.

Vaikka miten riistoporvari olenkin, en ole koskaan pitänyt EK:ta minkään arvoisena laitoksena. He myrkyttävät mahdollisuudet työmarkkinapolitiikan kehittämiseen, sabotoivat pienten yritysten toimintamahdollisuuksia, tukevat aktiivisesti veronkiertäjiä ja heittävät kapuloita rattaisiin kun avoimuutta yritetään edistää. Heistä ei ole mitään hyötyä sen paremmin oikeiston kuin vasemmiston avainryhmille. Jos tämä ei riittäisi, nyt he ovat ottaneet koko demokratian tähtäimeensä. Tästä järjestöstä on vielä meille paljon haittaa, sanokaa minun sanoneeni.

Olemmeko liian kilttejä?

Väliotsikon kysymykseen sanoisin että joo. On aika lailla oireellista, että kun kansa vaatii syytteitä maanpetturuudesta, päättäjät kokoontuvat Timo Haapalan ympärille vaatimaan miehestä kuningasta. Voin kuvitella sitä ihmisten tuskaa heidän viedessään kukkia ahon tapattamien läheistensä haudoille. Paljonko yhden miehen pitää saada tuhota? Mistä kaikesta pitää antaa anteeksi? Monenko diktatuurin alaisuuteen hän saa maamme viedä?

Jokainen 1990-luvun laman vältettävissä ollut itsemurha, jokainen hoidon eväämiseen silloin kuollut. Jokainen Georgiassa ja Ukrainassa venäjän luoteihin kuollut. Jokainen kadonnut uiguuri. Tiedättekö, tuossa on aika monta uhria. Ei aho heitän omin käsin tappanut tai liipaisimesta vetänyt, mutta luodit hän kyllä osti ja aseenkäytön opasti. Minä kysyn: minkä (sensuroitu) takia me häntä niin hirveästi ymmärrämme ja suvaitsemme?

P.S. En ole esko aho, siksi en halua väkivaltaa ratkaisuksi. En hyväksy, suoraan tai epäsuoraan, välillisesti, aktiivisin toimin tai toimia välttämällä, minkäänlaista pienintäkään väkivaltaa edes tällaista teurastajaa kohtaan. Haluan, että media lopettaa hänen glorifioimisen, siinä se.

30.10.2022

Persujen kriminaalipolitiikka on höperöä

Persut julistavat Suomen Uutisissa murahtelua median suuntaan. On toki yksi asia muistuttaa Hesarin journalistisen laadun olevan heikkoa, vaan aivan toinen asia vasta-argumentoida ilman yhden yhtä argumenttia. ”Ku noikin tekee niin” on hurja rimanalitus.

Kamalan ihanan Ruotsi

Persujen peruste rangaistusten koventamiseen ja vankiloiden täyttämiseen on siis se, että Ruotsikin tekee samoin. Ruotsi. Se sama maa, josta persujen argumentti on ollut vuosien ajan ”älkää nyt ainakaan tehkö niinkuin ne tekevät”. Se maa joka on ollut heille lähinnä varoittava esimerkki, joskus mustan huumorin lähde. Okei; fiksu on ihminen joka uskaltaa muuttaa mieltään, mutta kyllä tässä jotain huvittavaa on.

Väitän, että persujen syy kriminaalipolitiikalla kampanjointiin on yksinkertainen ja joka puolueesta tuttu, nimittäin pölhöpopulismi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mallia haetaan erityisesti USA:n kahdelta puolueelta, joiden kampanjointi perustuu lähes yksinomaan pelotteluun. Meille halutaan myydä ideaa siitä, että joka nurkan takana on joukkomurhaaja-pikavippimyyjä ja että valtio vapauttaa vaarallisia vankeja kaduille hurjaa vauhtia. Juttu kylvää pelon mielikuvia minkä ehtii. Vaikka persut ei taatusti ole ainoa pelolla markkinoiva puolue, ilmiö vee-tuttaa minua aika reilusti.

Se mikä minua ehkä eniten ihmetyttää on, että koko jutussa ei mainita maahanmuuttoa sanallakaan.

Turvallisuutta, ei tunteilla tunarointia

On tietenkin pers- ja siis persutuntumallakin ymmärrettävää ajatella että äkkiä vain kaikki loppuiäksi vankiloihin jokaisesta roskan kadulle heittämisestä niin maailma pelastuu. Tämä tarina on helppo myydä ja on toki persuiltakin tarkkaa pelisilmän käyttöä kaupitella pikaratkaisua.

Ongelma vaan on, että minä haluan tähän maahan vähemmän väkivaltaa, murhia, raiskauksia ja muutakin rikollisuutta – en enemmän. Toki jos persut ottaisivat käyttöön sääntöpohjaisen maahanmuuttojärjestelmän, se voisi vähentää tiettyjen rikollisten määrää, mutta sitähän he eivät enää ratkaisuksi tarjoakaan. Rikosseuraamusten osalta suunta on absoluuttisen väärä. Poliisivaltio maksaa tähtitieteellisiä summia ja tuottaa hurjasti lisää rikollisuutta.

Ei mene läpi. Aion vastakin uskoa tutkimuksiin, tieteeseen ja faktoihin – en pelkovetoiseen populismiin. Persut saa varmaan tällä jutulla paljon hurraahuutoja, mutta minulta vain kansallisromanttisen kirosanan. Yrittäkää uudestaan.

30.10.2022

Ehdotus sääntömuutoksiin – asiaa linkeistä

Palautteen perusteella avaan keskustelun pienestä muutosehdotuksesta sääntöihin. Kyse on linkeistä tahoihin, joita voi pitää vihamielisinä tai haitallisina. Aihe vaatii vähän keskustelua, pohdiskelua ja tarkennusta.

Ongelmatonta ja ongelmallista

En missään nimessä halua laittaa minkään asteen moraalitason säännöstöä. Väärät mielipiteet eivät ole kiellettyjä myöskään linkin perässä. Fiksu blogaaja toki muistaa muistuttaa puolueellisuusvaroituksista sun muista, mutta lopulta mediakritiikki on ainoa lääke ikäviin mietteisiin. Toisin sanoen, ehdotan että subjektiivisesti haitallinen mielipide olkoon sallittu linkeissä. Jos joku kertoo mihin puolueeseen tai heidän mediaan ei saa linkata, moderoin moiset kommentit ketjusta saman tien. Demokratiaa ei ole täälläkään kielletty.

Sen sijaan puheeseen tulevat tahot, joita voidaan pitää objektiivisesti haitallisina, eli sellaisia joista ei voi olla hyötyä kenellekään. Sanoisin että tähän kategoriaan voisi laskea ainakin pikavipit ja uhkapelit. Mitä muita tällaisia voi olla? Korostan, että kyse ei ole etteikö aiheista saisi keskustella, vaan että aiheen vahingollisiin toimijoihin ei voi linkata.

Lisäksi teknisesti ongelmallisia linkkejä suodatetaan automaattisesti jo nytkin, mutta joskus sitä on tehtävä myös käsin. Tässä on puhe linkeistä, joista saa haittaohjelmia tai muita teknisiä vaaroja koneille. Hyvä tietoturvaohjelma toki auttaa näissä, sillä joskus haittaohjelmia pesiytyy täysin laillisille ja asiallisille sivuillekin.

23.10.2022

Oikeassa oleminen on ikävää

Moni asia yhdistää maailmanhistorian ikäviä aatteita, puhuimme sitten kommunismista, fasismista, äärimielisistä uskonnoista tai monista muista. Yksi yhdistävä tekijä on tarve korostaa oman aatteensa oikeellisuutta. Vahva aate ei tarvitse moista propagandaa.

Tämä blogaus on vahvasti tajunnan virtaa, älkää herran tähden ottako tätä julistuksena.

Elämä elää, totuus ei

Jos oikein kovasti haluaisi kärjistää, totuuden ongelma on että se on ajassa pysähtynyt. Maailma sen sijaan ei ole. Ihmiskunta kehittyy, kosmos laajenee, lähikaupan valikoima paranee. Se, mikä on totta eilen, painetaan kivitauluun tänään ja paljastetaan ihmisille huomenna, jolloin se on jo valetta. Monet – noh, sanotaan vaikka suoraan että paskamaiset aatteet ovat rakentaneet tarinansa tällaisten kivitaulujen varaan.

Kun totuus on ehdoton, on kaiken muun joustettava. Tämä johtaa hyvin helposti siihen, että kaikki totuuden vastainen on ehdottoman pahaa. Kun se on ehdottoman pahaa, siitä poistuu inhimillinen. Kun se ei ole inhimillistä, se on vain kohde. Kun se on vain kohde, väkivalta sitä vastaan on ongelmatonta, ellei jopa välttämätöntä. Totuutta rakastavat aatteet murhaavat silmittömästi ja turtuvat sille. Omia tai vihollisia, tokkopa sillä väliä, ajattelivat niin Mao kuin Putin. He uskoivat olevansa totuus. Kun totuus pysyy, muu joustakoon.

Ihminen hakee vakautta

Ihminen hakee elämässään vakautta, vastauksia. Se on luonnollista itsesuojeluvaistoa. Kaipaamme juuri sitä mikä meitä eniten rajoittaa ja myös rauhoittaa. Tähän ei onneksi ole helppoa tai yksiselitteistä vastausta. Vuorikiipeilijä haastaa itsensä, pyrkii ylemmäs, korkeammalle, uuteen paikkaan. Samaan aikaan hän hakee tukea vuoresta joka on ja pysyy koko kiipeilyn ajan ja pari miljoonaa vuotta päälle. Pitkän uran samassa firmassa tehnyt voi ehkä tyytyä tylsempään elämään kuin työpaikasta ja haasteesta toiseen pomppinut. Kumpi on oikeassa? Millä mittarilla? Miksikö sitä kenenkään ulkopuolisen edes pitäisi mitata?

Tuore Ylen podcast Afrikan aiheista kertoi, miten Afrikassa vastustetaan hyvin perustellusti Eurooppalaisten kolonialismia sekä uuskolonialismia. Samaan aikaan he ovat valmiita heittäytymään vähintään yhtä surkeiksi orjiksi Venäjän ja Kiinan edessä, kahliten itse itsensä uusien ystävien heittämiin ketjuihin. Onko tarina peräti niin traaginen että sukupolvien ajan alistettu kansa kaipaa alistusta, koska se on ainoa rooli mikä lähimuistista löytyy? Onko alistuksen uhrina oleminen se paras vakaus ja turva mitä vaan toivoa voisi?

En tunne Afrikkaa tarpeeksi sanoakseni edelliseen juuta tai jaata, mutta tätä samaa hakee moni länsimaalainen liittyessään ääriliikkeisiin. Hän vapaaehtoisesti kahlitsee itsensä ja juhlii vapautensa menettämistä hienona osana elämäänsä. Hän riemuitsee menettäessään kaiken sen, mikä erottaa ihmisen apinasta. Aikamme ilmentymä on Hesarin artikkeli joka nostaa hänet jalustalle. Katsokaa, juhlistakaa ja palvokaa häntä, joka syntyi vapaana naisena vapaassa yhteiskunnassa, nousten kolmantena päivänä ylös orjuuteen, pakkoavioliittoon, raiskatuksi, kotiin kahlituksi, kaavutetuksi ja onnen kuoliaaksi syleilemäksi.

Kysy.

Vaalit lähestyvät taas kohta. En taatusti kerro ketä sinun pitäisi äänestää, mutta haluan tehdä kokemuksesta sinulle vaikeamman. Helpot asiat ovat tylsiä ja niiden saavuttamisesta ei tule hyvää oloa. Haasta ehdokkaat. Haasta puolueet. Älä niele purematta yhtään totuutta. Älä lue vastausta, lue vain perustelut. Älä juhlista ehdokasta, joka ei ole koskaan muuttunut, vaan häntä joka on osannut elää muutoksessa. Älä juhlista kaiken voittanutta, vaan häviöistään oppinutta. Älä juhlista korupuheita osaavaa valehtelijaa, vaan sietämätöntä totuutta puhuvaa paskiaista.

Kysy, kyseenalaista, haasta, huomaa muutos ja muutu mukana. Älä ole huomenna se mitä olet tänään. Ole huomenna parempi, ylihuomenna huonompi ja sitten taas parempi. Kompastu ja opi ensi kerralla väistämään kivi. Nauti siitä kipeästä polvesta, sillä et taatusti tee sitä virhettä enää. Eilinen totuus sai sinut kompastumaan, mutta huomisen totuus on parempi.

Jätän loppukaneetin eräälle fiktiiviselle pelihahmolle Cave Johnsonille, jonka asenne vastoinkäymisiin saattaa inspiroida ja/tai herättää kauhua. Valitse itse kumpi, tai valitse joku muu.

“All right, I’ve been thinking, when life gives you lemons, don’t make lemonade! Make life take the lemons back! Get mad! I don’t want your damn lemons! What am I supposed to do with these? Demand to see life’s manager! Make life rue the day it thought it could give Cave Johnson lemons! Do you know who I am? I’m the man whose gonna burn your house down – with the lemons!”

16.10.2022

Ajattele tietotekniikka ilman tietotekniikkaa

Huijareita, varkaita, ohjelmavirheitä, tietoturva-aukkoja ja informaatiovaikuttamista. Joillekin meistä nämä ovat jokapäivästä työtä, mutta pääosalle lähinnä pelottavia otsikkoja ja kilometrin mittaisia, sekavia ja ristiriitaisia neuvoja. Valppaus on aina hyvä lääke, mutta tarjoan helpompaa tapaa hahmottaa tietotekniikan turvallisuushaasteita: unohda, että puhe on tietotekniikasta.

Käyttäjätunnukset, eli avaimet

Käyttäjätunnuksista on syytä pitää huolta. Tässä ei ole mitään tietotekniikalle erityisen ominaista, vaan kyse on asiallisten pääsystä sisään, asiattomien pitämisestä ulkona. Olet ehkä kuullut avaimista? Hahmota siis asia niin. Kenelle luovuttaisit kotisi avaimen? Jättäisitkö ovesi lukitsematta? Samaa logiikkaa jatkaen, kaksivaiheinen tunnistaminen on kuin turvalukko. Vaikka joku murtaisi yhden lukon tai ryöstäisi yhden avaimen, toinen yhä toimisi. Kyse on ajattomien, yksinkertaisten asioiden soveltamisesta tietotekniikan maailmassa. Periaatteet ovat samat.

Rakkaushuijareita verkossa ja verkotta

Haluatteko että tiivistän? Okei: Ruben Oskar Auervaara (tunnetko tarinan?). Ihmisiä on huijattu jos jonkinlaisilla rakkaus- ja huolitarinoilla iät ja ajat. Verkossa tapahtuva huijaus on täysin saman rikoksen hieman päivitetty muoto. Entäpä ne komeat kuvat mitä hän lähetti itsestään? Valokuvia on lavastettu sekä leikelty aikakauslehdistä, nyt niitä vain haetaan Internetistä eikä Seurasta. Voit aina pistää kuvatekstiksi mitä vaan, verkossa tai ilman. Psykologiset temput ovat täysin samoja. Häpeä on myös täysin sama ja aina tuntee itsensä idiootiksi kun meni huijarin lankaan. Uhri ei kuitenkaan ole syyllinen, joten apua kannattaa hakea nopeasti.

Shekkivihko, pankkikortti, nettipankki

Rahaa on ryöstetty niin kauan kun rahaa on ollut olemassa. Viimeisen vuosisadan aikana huijarit ovat löytäneet monia tapoja päästä käsiksi uhrin omaisuuteen koskematta suoraan seteleihin saati kultaan. Ensin varastettiin shekkivihko, sitten pankkikortti ja nyt nettipankkioikeudet. Kaikkiin niihin pätee sama asia: valppaus. Nettipankkitunnusten käyttöä tunnistautumiseen jos jonkinlaiseen paikkaan voi taas verrata itsensä tunnistamiseen jos jonkinlaisilla palvelutiskeillä passilla tai ajokortilla. Jos joku pyytää papereitasi, nosta aina tuntosarvet pystyyn, oli se sitten muoviläpyskä tai verkkotunnus. Periaate on sama.

Väärennetty kirje, väärennetty verkkosivu

Monia nettihuijauksia on tehty väärentämällä pankin tai viranomaisen verkkosivu. Väärennökset ovat ajaton rikollisuuden muoto nekin. Aiemmin väärennettiin pankin kirje tai lasku, nyttemmin pankin kotisivu. Periaate on täysin sama, kuten on apukin. Jos et ole varma, soita väitetylle lähettäjälle ja tarkista yhteystiedot muualta kuin edessäsi olevasta kirjeestä tai kotisivusta. Vanhaan aikaan saatoit verrata aiemmin pankista saamaa kirjettä uuteen, epäiltyyn huijaukseen. Nykyään voit avata toisen selainohjelman ja hakukoneen, etsien palvelua sitä kautta ja vertaillen kahta kotisivua keskenään. Periaate sama, työkalu eri.

Päivää, täällä poliisi

Verkossa liikkuu ajoin sähköposteja, joissa esiinnytään poliisina, teknisenä tukena tai ties minä. Saatat todeta, että onpa aitoa, tuossahan lukee lähettäjän osoitteena poliisi. Niin lukee. Mietipä nyt miten vaikeaa on laittaa kirjeeseen tai postikorttiin väärä lähettäjän nimi ja osoite. Sähköpostilla on postikortin tietoturva, joten jos asian voi huijata postikortilla, sen voi huijata sähköpostilla. Sama pätee puhelimen kautta tehtyihin huijauksiin, sillä soittavan numeron väärentäminen on helppoa. Ainoa ero vanhan ajan puhelinhuijauksiin on, että huijari saattaa istua toisella puolen maailmaa ja huijauksen aihe on uusi. Kysy itseltäsi: jos kerran numeron voi väärentää, miten voit tietää että henkilö on kuka väittää olevansa?

Ajattomat kysymykset

Huijareiden yksi tehokkaimpia keinoja on keinotekoinen kiire. Kiire luo paniikkia ja paniikissa tulee tehtyä tyhmiä asioita. On helpommin sanottu kun tehty neuvoa että älä panikoi, mutta voit opettaa itsesi valppaaksi. Hengitä edes hetki. Jos ei muuta, keksi tekosyy ”ootas, joku on ovella”, ”hetki vaan, siirrän kiehuvan kattilan liedeltä”. Anna itsellesi hetki asettaa palaset kasaan. Edelleen, unohda tietotekniikka, keskity ihmiseen, tapahtumiin, asioihin mitä tiedät. Onko kaikki okei? Onko pyyntö asiallinen? Voiko kyse olla huijauksesta? Voisinko kysyä joltakulta apua?

Tai vielä yksinkertaisemmin:

1. Kaatuuko maailma jos otan viisi minuuttia aikaa ja varmistan asian?

2. Mitä vihamielinen taho voisi tehdä näillä tiedoilla joita olen nyt antamassa?

P.S. Tiedän, että avaimista ei tulisi julkaista valokuvia, koska huijari voi käyttää niitä väärennösten tekoon. Siitä vaan! Muista väärentämisen jälkeen etsiä metalliromun seasta näihin kuuluneet riippulukot.

8.10.2022

Tylsisty! Se tekee hyvää.

Keskivertokansalainen tänä päivänä – teini tai isoäiti – ratkaisee hetken odottelun kaivamalla kännykän. Bussipysäkki, ruoan odottaminen tai jonotusnumeroiden hiljainen matelu, aina löytyy tekemistä luurista. Itsekin tuppasin aina pläräämään uutisia odotellessa, kunnes kokeilin tätä uutta, vallankumouksellista tuotetta!

Ei kosketa siihen kännykkään!

Menin yksi kaunis päivä mäkkäriin. Tilasin uskontoni vaatimusten mukaisesti kaksi kanawrappia, sillä uskontoni sanoo että auton ratissa tulee syödä vain ruokaa jotai voi syödä yhdellä kädellä. Niiden teossa menee aika hiukan aikaa, joten istuin alas.

Sitten jatkoin istumista.

Keittiöstä kuului laitteiden piippauksia. Ravintolasalista puheensorinaa. Kas, yksi piippaus oli erilainen kuin muut.

Yksi työntekijä tuntui olevan paniikissa ohjaten muita. Muut tuntuivat keskittyvän työntekoon.

Oven saranoita voisi rasvata jossain kohtaa.

Oikeesti, koska ne wrapit saadaan valmiiksi? Ja herran tähden, tuossa on tahra lattialla. Ja colahanassa on selkeästi suurempi paine kuin fantahanassa.

Hih, onpa hassuja kattovaloja. On taas joku täysi idiootti suunnitellut, tuossa valossa on selkeästi noin 4000 kelvinin lämpötila ja tuo toinen on alle kolmen tonnin. Enpä haluaisi olla TUO idiootti.

Pikkulapsi juoksee ympyrää vaikka ruokaa olisi pöydässä. Hitto, minäkin haluan juosta ympyrää kuin päätön kana. Tuo näyttää tosi hauskalta.

Numero 98, 98! – ja niin hihkuu neiti tiskin takaa että ruoka olisi valmista. Hittolainen, tässä olisi voinut eksyä ajatuksissa vielä toisenkin vartin verran. Noh, ensi kerralla sitten.

P.S. Tylsistyminen on ihan oikeasti myös hyväksi.

6.10.2022

Kiitos Valtonen, Hautala ja moni muu

Olemme muistaneet – onneksi – miten nimet kuten Lipponen (sdp), Aho (kepu), Sipilä (kepu), Vanhanen (kepu) ja Stubb (kok) tukivat venäjän tekemää Krimin valloitusta ja muuta vihanpitoa. Nyt haluaisin, että muistamme myös nimiä kuten Elina Valtonen (kok) ja Heidi Hautala (vihr), jotka näkivät venäjän toimet kirkkaasti jo pitkän, pitkän aikaa sitten. Luonnollisesti etelänaapurimme suuntaan on myös kumarrettava nöyrästi.

Onnistujia on harvassa ja matalalla

Kertasin mielessäni useita tapauksia, joissa hallitus on tehnyt typeryyksiä joista annettiin ennalta asiallisesti perusteltuja varoituksia. Tuija Brax (vihr) ajoi jo ennalta rikkinäiseksi tiedetyn sähköisen äänestyksen, vaikka puoluekollegansa Jyrki Kasvi siitä seikkaperäisesti varoitti. Entäpä Lex Nokia? Entäpä verkkosensuurilaki? Taksiuudistus? Maamiinat? Sähköverkkojen myynti? Uniperin osto? Mitä yhteistä näille löytyy?

Yhteistä näille kaikille on ainakin se, että asiaa on ajanut ministeri, jonka taustavoimat ovat suuren rahan puolella. Näitä ajanut ministeri on aina ollut keskimääräistä päättäjää paljon varakkaampi. Lisäsi asiaa on ajettu hyvin kovalla voimalla, ministeri on käyttänyt voimakasta ja jopa herjaavaa kielenkäyttöä kriitikoita kohtaan. Tietenkin ministeri tai muu päättäjä aina puolustaa linjaansa, mutta hyvin harvoin kritiikki vastapuolta kohtaan menee vyötärön alle, kuten näissä tapauksissa. Toinen yhteinen asia on, että kritiikkiä antaneet käytännössä eliminoidaan aina tulevista ministerin ja muista merkittävistä tehtävistä. Ylimmät päättäjät kostavat kriitikoille ankarasti. Kriitikot ovat taas usein kansanedustajia joilla on merkittävä kunnioitus kansan parissa, yleensä juuri tietyllä osaamisalueella, mutta samaan aikaan heitä katsotaan hallinnon kärjessä nokanvartta pitkin.

Ikävintä on, että asiallisista kriitikoista leivotaan ministerien toimesta eduskunnan häiriköitä ja joskus lööppimedia jopa ostaa tämän mustamaalauksen. Tämä ei onneksi ole ihan yksiselitteistä, vaan joskus media on myös antanut molemmille osapuolille mikrofonin.

Jaetaan välillä kehuja

Minä haluan antaa pisteitä niille, jotka ovat fiksumpia olleet, puolueeseen katsomatta. Pyydän siis teidän apua, arvon kanssablogistit. Yhdeksän blogia kymmenestä on tulta, tulikiveä ja perkelettä. Mitäpä jos välillä kehutaan?

Eli kerrohan: kuka oli oikeassa silloin kun se ei ollu muodissa?

3.10.20223.10.2022

Tiina Alakärppä tekee tärkeää työtä

Yle on tänään tehnyt tekstijutun sekä kattavan haastattelun seksuaaliterapeutti Tiina Alakärpästä. Hän työskentelee ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisten parissa ja on osana laaja-alaista työtään hankkinut paljon taustatietoja. Useampikin kissa on nostettu pöydälle ja se on kaikin puolin hyvä juttu.

Katkaistaan putki

Mielipiteeni vankiloista pysyy: se on oikea paikka henkilöille, jotka ovat vaaraksi toisten ihmisten hengelle ja terveydelle. Seksuaalirikolliset ovat ehdottomasti osa tätä ryhmää. Toisekseen koen vankilan tehtäväksi varmistaa, että sieltä vapautuu henkilö joka ei palaa rikoksen polulle. Tältä osin Tiinan työ on äärimmäisen arvokasta, vaikka moni hänen asiakkaistaan päätyykin vankilan jälkeen maasta karkotettavaksi. Aivan kuin hänen perustyönsä ei itsessään olisi tarpeeksi arvokasta, hänen keräämänsä tiedot, taustat ja havainnot voivat olla kriittisen tärkeitä tulevien tragedioiden välttämiseksi.

Tiina on terapiaosaamisen lisäksi opiskellut myös uskontoja, kuten islamia, sekä myös arabian kieltä. Islam onkin yksi hänen esiin nostamia aiheita, vaikka hän onkin kiitettävän tarkka varoakseen leimakirveen käyttöä. Silti hän kertoo saaneensa tutkijakollegoilta kritiikkiä siitä, että aiheesta ei saisi puhua. Onneksemme hän on tästä eri mieltä. Uskonnon ja myös sen ympärillä olevan kulttuuriperinnön ongelmat ovat moninaisia. Moni rikollinen vetoaa siihen, että uskonnollisessa laissa häntä ei olisi tuomittu, tai että väkivalta on oikein koska uskonto siihen opettaa. Toki uskonto voi olla myös osa ongelmien korjaamista, mutta mitä ilmeisemmin tämä toteutuu aniharvoin.

Ratkaisuehdotuksina Tiina ehdottaa muun muassa selkeämpää tapa- ja kulttuurikasvatusta islamilaisista maista muuttaville. Taustoissa korostettiin sitä, miten kyse ei suinkaan ole vain turvapaikanhakijoista, vaan rikollisten joukossa on myös työn ja perheen kautta Suomeen tulleita. Tämä kotoutuskoulutushan on aihe jota hieman sivusta pohdin pari vuotta sitten. Esimerkiksi Tampereella maahanmuuttajien kotoutuskoulutus TAKK:lla sisältää mittavan määrän laadukasta oppia lainsäädännöstä, tavoista ja tasa-arvosta, mutta käytännössä opetus tarjotaan vain länsimaista tuleville maahanmuuttajille. Syynä on se, että kurssista voi kieltäytyä uskonnollisin perustein, eikä kieltäytymisestä tule sanktioita. Hyvä idea, olematon toteutus.

Arvokas kulma haastattelussa oli myös kertomus kaikilla väärillä tavoilla ns. hetkessä elävistä nuorista. He tietävät, että maassaololupaa ei ole tai se lähtee kohta pois, jolloin ”millään ei ole väliä”, ja silloin rikosten tekemisen kynnys madaltuu. Tiedän astuvani vaarallisille vesille, mutta rohkenen pohdiskella ajoin ilmoille heitettyä ajatusta karkotuspäätöksen saaneiden henkilöiden tarkemmasta kontrollista. He ovat selkeästikin merkittävä riskiryhmä, eikä heillä ole laillista lupaa maassaoloon, jolloin käytäntöjen tarkistus saattaisi olla perusteltua. Toki järjenkäyttö voi käytännön soveltamisessa olla sallittua.

Hyvää työtä, huonoa palautetta

Tiina Alakärppä kommentoi myös saamaansa palautetta ja tässä kohtaa hävettää suomalaisten puolesta niin julmetusti. On yksi asia omata räväkänkin kriittinen asenne maahanmuuttopolitiikan linjauksia tai väkivaltaista uskontoa kohtaan, mutta ei Tiina niitä ole keksinyt. On kaikin tavoin äärimmäisen halveksittavaa hyökätä sen henkilön kimppuun, joka yrittää ymmärtää ja korjata ongelmaa, jota ei taatusti ole itse aiheuttanut.

Maahanmuuttopolitiikka – kuten vaikkapa kieli- ja veropolitiikkakin – ovat aiheita joissa meidän on opeteltava kahta kovemmin pääsemään yli vihavetoisesta keskustelusta. Päivän haastattelu muistutti juuri miksi: jos vain viitsimme kuunnella, voimme oppia ongelmasta paljon lisää ja parhaat ratkaisut tuppaavat pohjautumaan varmistettuun tietoon. Kunnioittakaamme sitä ja kunnioittakaamme terapeutti Alakärpän erinomaista työtä.

2.10.2022

Venäjä urheilemaan!

Viime viikot on puhuttu paljon siitä, miten putinin parhaat kaverit olisi taas aika päästää mukaan urheilukilpailuihin. Puolustajista löytyy Suomenkin ammattiurheilun suvereeni kärki, mutta urheilun ulkopuolella vastustus on yhä suurta. Ei hätää ystävät, ehdotan kompromissiratkaisua.

Asenteella siitä selviää

Venäläinen kaverihan ei itsessään ole sen pahempi kuin kukaan muukaan meistä – ja jos nyt vain sattuu olemaan putinin lähipiiriä niin onko se nyt niin justiinsa? Jokaisella meillä on joku pöhkö kaveri, niinku tuolla naapurin Penalla, sen yks tuttu kerran tankkas bensaa dieselautoon. Sama asia, eikös niin? Joten oleellista on varmistaa että urheilija ei ole sotahullu. Se riittäköön.

Venäläinen urheilija osallistukoon kilpailuun, kunhan hän toteaa että venäjän hyökkäys Ukrainaan on väärin jossain julkisessa mediassa. Julkiseksi mediaksi lasketaan myös yksityinen keskustelu, kunhan keskustelun olemassaolon voi todistaa henkilö, joka vannoo asian kautta kiven ja kannon. Kuitenkin jos tällainen toteamus ei ole mahdollista, voidaan hyväksyä myös todistetusti havaittu ikävä ilme urheilijalta siinä kohtaa, kun hän on kuullut venäjän hyökkäyksestä ukrainaan. Jos ikävää ilmettä ei tässä kohtaa kuitenkaan ollut, voidaan hyväksyä jälkikäteen toteutettu ikävä ilme, kunhan urheilija ilmoittaa sen tehneensä. Jos kuitenkaan tämäkään ei ole mahdollista, voidaan hyväksyä myös lupaus siitä, että urheilija lupaa murahtaa peilin edessä lähitulevaisuudessa.

Jotta kokonainen urheilujoukkue voidaan päästää takaisin kansainvälisiin kilpailuihin, heidän pitää yksimielisesti ja julkisesti asettua venäjän hyökkäyssotaa vastaan. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, voidaan joustaa yksimielisyydestä kunhan enemmistö näin tekee. Jos se kuitenkaan ei onnistu, myös vähemmistö riittää. Jos julkinen asettuminen ei ole mielekästä tai mahdollista, voidaan hyväksyä myös pukuhuoneessa lausuttu kirosana, kunhan voidaan olettaa kirosanan johtuvan hyökkäyssodasta. Epäselvyystapauksissa asian voi vahvistaa sponsorin edustaja. Jos sponsorin edustaja sattuisi vahingossa putoamaan parvekkeelta edustusmatkalla venäjälle, voidaan kuitenkin hyväksyä lausunto myös pukuhuoneen siivoojalta, tai hänen ollessa estynyt, myös siivoojan lähipiiriin kuuluvalta henkilöltä. Jos lausuntoa tästä ei ole mahdollista suoraan hankkia, myös kirjallinen, allekirjoitettu lausunto käy. Jos allekirjoitusta ei löydy, tästä voidaan joustaa hyväksymällä tekstattu nimi.

Lisäksi venäjän olympiakomitean on luvattava, että he eivät enää harjoita dopingohjelmaa. Lupaus on annettava kameroiden edessä. Mikäli kuitenkin kamerat eivät toimi, voidaan lupaus silti hyväksyä mikäli kameroiden toimimattomuuteen on sponsorien hyväksi lukema pätevä syy. Olympiakomitean jäsenten on lisäksi vastattava rehellisesti, kun heiltä kysytään onko urheilijoita doupattu. Mikäli rehellinen vastaus ei kuitenkaan ole realistista tässä kohtaa, myös epärehellinen vastaus voidaan hyväksyä.

Ta-da!

Ja näin on ratkaistu jälleen yksi ongelma, noudattaen sitä korkeaa moraalista tasoa mitä globaali ammattiurheilu edustaa.

30.9.2022

Pirkan blogit – keskustelu säännöistä

Parin saadun palautteen perusteella avaan keskustelun blogien säännöistä. Palvelua tukeva yhdistys ei määrää sääntöjä lain vaatimusta enemmän, joten asia on yksin blogaajien käsissä. Siten pyydän rehellistä ja avointa keskustelua. Korostan erimielisyyden olevan sallittua ja suotavaa, mutta ilman henkilökohtaisuuksia.

Yleinen ilmaisu

Yksi ajoin nouseva kysymys on siitä mistä ja miten sopii puhua. Otetaan nyt vaikka ongelmalliset sanat joista julkisesti muutenkin väännetään. Katson parhaaksi listata esimerkkejä suoraan eikä kiertoilmaisuilla, koska haluan että kaikki puhumme samasta asiasta: esimerkiksi hintti, hurri, neekeri, ryssä, manne, huora, yms. Lakihan ei millään muotoa näitä sanoja kiellä, mutta sopivassa kontekstissa ne voidaan nähdä osana esim. herjausta, kunnianloukkausta tai muita lain rikkomuksia. Tällaisia termejä pidetään laajalti myös keskustelua heikentävinä ja tarpeettomina, joskin toki tietyissä konteksteissa niiden siteeraaminen on perusteltua, ilman kuranttia arvolatausta.

Blogien säännöstön lähtökohta on, että ehdottomat reunat määrittää laki, hyvät sovellustavat määrittää Journalistin ohjeiden liite yleisön tuottamasta aineistosta verkkosivuilla (sivun alareuna). Jälkimmäisistä kohdan 1 voi nähdä epäsuorasti varoittavan aiheesta. Perinteinen tulkintamme on kuitenkin ollut mahdollisimman laajan sananvapauden sovellus lain sallimissa rajoissa.

Kysymys 1: Koetteko, että säännöstön pitäisi ottaa tiukempi linja tällaisissa kohdin? Perustele halutessasi.

Henkilöön käyminen

Pohjustan tilityksellä: Olen sanonut henkilökohtaisen mielipiteeni aiemminkin: aikuisen ihmisten tehtävä ei ole neuvoa toista aikuista ihmistä siitä ettei saa haukkua toista paskiaiseksi. Jos aikuinen ihminen ihan vapaaehtoisesti lähtee herjaamaan toista ihmistä henkilökohtaisesti, ei siihen auta soo-soo-pyyntö, vaan sillon on kaverissa isompikin vika päässä. Ei siinä tarvita moderaattoria vaan viedä kaveri halkometsään, antaa kirves käteen ja sanoa että hakkaa puuta niin kauan ettei vituta enää ja tule sitten takaisin.

Vakavasti puhuen, henkilöön menevä keskustelu on ongelma. Tunnustan, että minun on vaikea ymmärtää miksi se on niin iso ongelma. Jutustelin aiheesta muissa, suuremmissa palveluissa ylläpitoa tekevien tahojen kanssa ja tämä on aivan sama ongelma joka paikassa. Pikavilkaisu kommenttiketjuihin niin uutisissa kuin blogeissakin osoitti saman, henkilökohtaisuudet vievät ison osan tilasta. Monessa paikkaa kysyttäneen jotta mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee verkossa.

Aiheesta siivotaan näissä blogeissa sisältöä useamman kerran viikossa, mutta joidenkin arvioiden mukaan ei tarpeeksi – joidenkin mukaan liikaa.

Kysymys 2: Koetteko, että henkilöön meneviä sisältöjä pitäisi moderoida eri tavoin, kuten tiukemmin tai löysemmin? Minkälaisia toimenpiteitä ehdotat? Perustele halutessasi.

Muuta tiedotettavaa

Moderaattorien sähköpostiosoite on muuttunut, koska puoli kiinaa opetteli lähettämään mainoksiaan nykyisiin osoitteisiin. Yhteystiedot on päivitetty infosivulle.