Suomalaista ravintolayrittäjyyttä Tallinnassa.

Eilisistä uutisista katselin kun tunnettu ravintolamoguli perusti 300 paikkaisen ravintolan Tallinnan A-terminaalin viereiseen Sadamarkettiin.

Uutisointi tiesi kertoa, että miehellä on ulosotossa yli miljoona euroa; ei näytä haittaavan ravintolayrittäjyyttä. Ravintola näyttäisi olevan  tyypillinen juottola, karaokeineen kaikkineen.

Tallinnassahan toimii puolisen tusinaa suomalaisomisteista ravintolaa. Kuuluisin ehkä vanhassa kaupungissa toimiva Olde Hansa. Paikka ravintolalle on oivallinen mutta taso enintään keskimääräinen. Suomalaisomisteisia ravintoloita on perustettu ja kaatunut, konseptista riippuen, lukuisia. Melko tunnettu ravintola suomalaisittain oli jo edesmennyt Mannerheim. Toimintakonsepti; rahat pois suomalaisturisteilta.

Erilaisten julkkisten omistamia löytyy muutama. Kaikille yhteistä on kova hintataso, suomalaista luokkaa, lähinnä juottoloita.

Tripadvistrator on muuten mainio työvälinen tutkiskellessa ravintoloiden laatua. Venäläiseen ruokaperinteeseen perustuvissa ravintoloissa olen parhaat ateriat nauttinut. Ylipäätään, jos ravintolan asiakaskunta perustuu paikallisiin, voisi olettaa tasonkin olevan vähintään kohtuullinen.

Esimerkiksi saman venäläisen pariskunnan omistamat Kohvik Moon, Kolm sibulat ja Korsteen Mandel, viimemainittu Kadriorgin puiston vieressä ja molemmat muut Kalasadamassa.

Minulta kun Tallinnan asuntoni meni alta (rakennus purettu), viime kesänä asuin Hotel Ilmarisessa ja siitä Kohvik Mooniin on n 150m maukkaan ruuan ääreen.

En perusta ravintolan suhteen kuin hyvään ruokaan ja edulliseen hintatasoon, Tallinnassa molemmat aika helposti yhdistyvät.

Kun valhe riittää että pääsee johtajaksi

Vastaamon johtajuus on myös läpileikkaus johtajistamme koko maan tasolla. Ei ole sattumaa että näin on ja minähän en usko sattumiin.

Suren niiden ihmisten puolesta jotka kärsii tämänkin ”johtajan” takia.

(Kuva: Huumorikuvat)

 

Fillaripellet vauhdissa

https://www.is.fi/autot/art-2000006702258.html

”Pyöräliitto: Päästövähennystavoitteista ollaan jo jäljessä – ”moottoriteiden rakentaminen on nyt unohdettava””

”– Vaikutusten arvioinnin pohjalta onkin selvää, että liikenteen oman päästökiintiöjärjestelmän ainoa varma, kustannustehokas ja tasa-arvoinen tapa varmistaa päästövähennystavoitteiden saavuttaminen. Samalla on kuitenkin varmistettava, että autolle vaihtoehtoiset kulkumuodot ovat helposti saavutettavissa mahdollisimman monelle.”

Eli kaupunkipelleille pitää rakentaa fillariteitä ja maalla asuvia pitää sakottaa, koska muita kulkumuotoja ei todellakaan ole mahdollista saada aikaan.

Lypsettyä muikkua.

Kukapa tietääkään termin.

Eilen kun muikkua ei oikein tullut, sanoin vaimolle, haehan Cittarin palvelutiskiltä puolisen kiloa muikkua, saadaan paistinkalat ja Mirreillekkin jää.

Tänä aamuna aloin tehdä fileitä ja mitä näinkään. Koko paketti lypsettyä muikkua.

Mistäkö sen lypsetyn muikun tunnistaa? Niille perkuukone on säädetty niin, että kone katkaisee vain pään ja vetää sisukset ulos. Mäti erotellaan ja sehän on kallista ainetta; prosessia edellyttää muikkujen lajittelu, koiraisiin ja naaraisiin. Tämä on muuten helppoa mutta tuo perkaamoon ainakin yhden lisävuorokauden pyyntipäivästä eteenpäin.

Meille sitten tänään oli vuorossa lypsettyä muikkua, en aivan tyytyväinen kalakauppiaan myyntiartikkeliin ollut.

Tämän laatuinen ongelma koskee vain loppusyksyä, muutoin muikku on muikku, joko pyöreä tai perattu.

No, vaimo sai aimo annoksen kalatietoutta kun sanoin, pyydä myyjää näyttämään se kalan vatsapuoli, jos se on avaamaton, on kyseessä lypsetty muikku.

 

 

 

 

 

Oluista

Harrastan laatuoluita, mutta humalaan asti juon itseni harvoin. Ostan mielummin 5-6 yli kolmen euron laatuolutta, kuin laatikollisen peruskoffia tai karjalaa.  Kyllä nekin joskus menevät ja kaikkea muuta olutta olenkin saanut kurkustani alas, mutta en pirkkaa. Ihmettelen ketkä sitä ostavat, kun minun suussani se maistuu ihan oksennukselta: Täytyisi olla makuaisti täysin  turtunut. Pirkka-tölkissä ei ole mitään muuta hyvää, kuin 15 centin pantti.

Pilakuvasta voi loukkaantua

Ranska on matkalla kriisistä kriisiin Muhammed-pilakuviensa kanssa. Reaktiot ovat odotetun kaltaisia: Suomen suvaitsevaisin puoli moittii murhattua opettajaa typeräksi ja nuiva-änkyräistö taas on lastaamassa koko Euroopan muslimipopulaation menolipulla kauas pois. Vaan pitäisikö keskustella itse loukkaantumisen tunteesta?

Tunne vastaan yhteiskunta

Minä uskon vilpittömästi, että moni muslimi on todella loukkaantunut pilakuvista. Uskon, että monet heistä ovat aidosti todella, todella surullisia, vihaisia tai muuten tunteiden vallassa. Mielestäni väheksymme tätä tunnetta. On täysin merkityksetöntä miten ”pöhköä” tai ”naurettavaa” se kenenkäkin mielestä on: tunne on aito ja tunnekuohu ei laannu tipan tippaa sitä vähättelemällä. Itse asiassa vähättely ja herjan heitto vain pahentaa asiaa.

On tietenkin aivan eri asia laittaa tuo tunne yhteiskunnalliseen kontekstiin. Pilakuvien julkaiseminen on aivan ok. Kun aihe herättää kovia tunteita, se on kahta tarpeellisempaa. Pilakuvat ovat hyvä tapa pakottaa hiljaiset aiheet äänekkäiksi. Pilakuvien tehtävä on herättää kansalaisia ja heidän tunteita, myös vihaa. Pilakuvat eivät ole kamomillateetä vaan aamukahvia. Näin toimien pilakuvat myös haastavat kykymme käsittää länsimaisia ilmaisunvapauden arvoja. Se on vaikea aihe. Ei kukaan tiettävästi koskaan väittänyt pilakuvia tylsiksi tai ongelmattomiksi? Toivottavasti ei ainakaan, sillä silloin niitä ei tarvittaisi.

Jos pilakuva saa yksilön toimimaan lain vastaisesti, oli se sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vika on lakia rikkovassa yksilössä, yksiselitteisesti. Yhteiskunta sen sijaan voi kysyä mitä on tehty väärin, jos pilakuvien reaktiot ryöstäytyvät käsistä. Onko yhteiskunta tehnyt selväksi arvot, sekä mitä ne ovat että miksi ne ovat? Onko yhteiskunta yhtenäinen vai kylvääkö se polarisaatiota? Onko yhteiskunnassa tarjolla kosolti laillisia ja riittävän kunniallisia tapoja käsitellä vihaansa? Kunniallisella tarkoitan tässä tapaa, jonka soveltaminen ei aikaansaa tarpeetonta häpeää tai esimerkiksi vihan ketjureaktiota. Vihaa ei voi välttää, sen väärän käsittelyn voi.

Dialogi on ainoa mahdollisuus

Nähdäkseni on olemassa vain yksi tie eteenpäin: dialogi. Suomessa sitä ylläpitävät esimerkiksi Alan Salehzadehin kaltaiset tutkijat, globaalisti vastaavia sillanrakentajia löytyy muitakin, vaikkapa Imam Tawhidi. Toki jokaista Alania kohti on sata tunaria. Heistä puolen mielestä vihan tunteille pitää antautua ja yhteiskuntamme perusarvoista pitää joustaa kauhun edessä, toinen puoli taas hakee ratkaisuja etnisistä puhdistuksista. Näistä on realismi kaukana, mutta hurraajista ei ole pulaa.

Fakta: Euroopassa on paljon muslimeja ja myös muiden uskontokuntien edustajia. Fakta: Euroopassa on laaja ilmaisunvapaus ja laajat yksilönoikeudet. Fakta: yksilön oikeuksista kiinni pitäminen suojelee meistä kaikkia. Tämän ymmärtäminen etenkin loukkaantuneen ihmisen kivun keskellä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on ymmärtää, että vihastuneelle ihmiselle on viisaampi heittää pelastusrengas kuin kivi.

EU-maa Italialla on jätteenkäsittelyssä suuria puutteita

Niin, ilmakos EU-maat dumppasivat kehitysmaa Italialle 250 miljardia euroa.

*********************************************************************************************************

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006701147.html

27.10.2020

Suurin osa Välimeren muovijätteestä on peräisin kolmesta maasta – kansain­välinen luonnon­suojeluliitto maalaa synkän uhkakuvan

Raportin mukaan suurin osa muovijätteestä on peräisin Egyptistä, Italiasta ja Turkista, joissa rannikkoalueilla on paljon asutusta ja jätteenkäsittelyssä on suuria puutteita. Asukasta kohden eniten jätettä tulee Montenegrosta, Albaniasta, Bosnia-Hertsegovinasta ja Pohjois-Makedoniast

Nyt tuli pelko persujen per…n alle, meinaan Paavo pakansekoittaja!

Paavi tuli taas ! Koukkasi ruotsinkielisten kautta Kepun johtoporukkaan. Siinä samaan soppakattilaan menevät kiehumaan kepun konkariporukka Kulmuneineen. Sakea ja maukas soppa on tiedossa.

Ne, jotka persuleiriin hiippasivat, tulevat kipin kapin takaisin. Toinen veijari,  Soini imuroi joitakin perskarvoja omaan leiriinsä. Vain änkyrät jäävät.

Kun vielä katsoin eilen A-studiota, oli ilo kuunnella SDP:n selkeäjärkistä Anton Rönnholmia ja kepun Riikka Pikkaraista vrt. nuo pari muuta mitäänsanomatonta tautologia. Kyllä kokkaritkin osaavat kompuroida.

Mielenkiintoista on tiedossa ennen kunnallisvaaleja. Kyllä Paavo osaa vielä pakansekoittajan käden, jakaa itselleen ainakin värisuoran.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006701225.html

Äänestäjien ikärakenne jne. tilastokeskus.

http://www.stat.fi/til/evaa/2019/03/evaa_2019_03_2019-05-24_kat_001_fi.html

Kuvio 1. Äänestäneiden osuus äänioikeutetuista iän mukaan eduskuntavaaleissa 2019, %