Sopivan mansellismielinen blogialusta
No sen pysyvyyteen en kyllä usko mutta mutkistaa asioita kuten rengaan vaihtoa ei kiinnosta mennä sitä tekeen
vaikka sitä lunta ei toki ole kun centti jos sitäkään
No vaihdetaan sitten kun tuo on sulanut pois ja toisaalta ei ole tarvetta autolle ihan heti
Näillä nyt mennään tiet näyttää olevan vielä lumettomia mustaa jäätä varmaan on varokaa sitä ettei muovi rytise
No on sekin tietysti työllistävä vaikute mutta varokaa seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina jutun, jossa toimittaja Lauri Nurmi yrittää loata Jussi Halla-ahoa juutalaisvastaisuuden raskaalla leimalla. Nurmen kirjassaan esittämät syytökset ovat suoranaista valehtelua. Nurmi on poiminut ainoastaan omaa kantaansa tukevia virkkeenpätkiä, ja jättänyt Halla-ahon tekstikokonaisuudet ja julkiset kannanotot kokonaan huomiotta.
Lauri Nurmi antaa tahallaan väärää kuvaa Halla-ahosta. Hän poimii pitkistä teksteistä mieleisensä sanat ja kääntää tekstien varsinaisen sanoman päälaelleen. Väärän kuvan antaminen on valehtelua. Lauri Nurmi on siis valehtelija.
Tällaista asiaa en sano mielelläni, mutta Nurmen tapauksesa kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta. Nurmi näki PS:n 2019 vaalivideossa omiaan, ja raportoi omista luuloistaan totuutena. Toimittaja valehteli tarkoituksella vaalien alla, ja hän valehtelee jälleen. – –
Nurmi leimaa Halla-ahon täysin kestämättömällä tavalla edistääkseen oman kirjansa myyyntiä. Helsingin Sanomat toistaa lokaväitteet niitä tarkistamatta.
Nurmen kirjaa jakelee punavihreä Into-Kustantamo, ja taustalla häärii Pekka Haaviston (vihr) kampanjavastaava. – –
Lopuksi: Nurmen kirjoittama ”Halla-ahon elämäkerta” ei anna oikeaa kuvaa kohteestaan. Jos haluaa saada käsityksen siitä, mitä Halla-aho tarkoittaa, on järkevintä kuunnella ja tai lukea tämän mielipiteitä itse. Ilman median ta punavihreiden mediapajojen tahallaan vääristeleviä välikäisiä.
———————————–
Blogini lähteenä olen käyttänyt Suomen Uutisten artikkelia 20.10.2020, artikkelin otsikko sama kuin tässä, kirjoittaja Matias Turkkila.
————————————
Kun Jussi Halla-aho sai vuonna 2012 sakkoranrangaistuksen Islaminuskoa loukanneesta ja kansanryhmän halventamasta blogikirjoittelusta, filosofi Jukka Hankamäki sanoi :”Ainoa ”rikos” mihin Halla-aho on syyllistynyt, on se, että hän on opettanut suomalaisia ajattelemaan analyyttisesti”.
Nykyiset selaimet näyttävät selaajille ”turvattomina” http:// alkuiset sivustot ja ”turvallisina” https:// sivustot.
Olisi hauska tietää onko ne vaikkapa http://jput.fi/ aikuisten oikeasti sen turvattomammat kuin https://jput.fi/ sivustot.
Vielä muutama päivä sitten sivustoni jput.fi oli ”turvatonta” tyyppiä http://jput.fi. Siitä uudemmat selaimet varoittivat. Vaihdoin sivustoni ”turvalliseen” tyyppiin https://jput.fi. Nyt selaimet näyttävät sivustoni turvalliseksi (lukonkuva tunnisteen edessä). Sisältö on kuitenkin täsmälleen sama, esimerkiksi:
https://jput.fi/Syvarin_kelirikkotaisteluissa_hu.htm
Ainoa ero on se s-kirjain linkin alussa.
Oliko se artikkelini ennen s-kirjainta turvaton ja nyt s-kirjaimen kanssa turvallinen?
Olen syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella.
Suomi oli kohtuullisen köyhä maa vielä tuolloin. Neuvostoliitto oli ihanne, vaikka porvarit kuinka propagoi sen huonoutta. Tottakai propagoi, koska eihän porvarit sosialismia Suomeen halunneet, eivätkä halua edelleenkään.
Neuvostoliitto oli vauras maa. Suomeen verrattuan ainakin.
Neuvostoliitto olisi ostanut Suomen tyhjäksi kaikesta, mitä vain Suomi olisi myynyt. Ja Neuvostoliiton ansiota on ollutkin Suomen vaurastuminen.
Sotakorvausten loputtua, Neuvostoliitto osti Suomen tuotantoa, vaikka mitä, ja ylihintaan…
Synnyin köyhään perheeseen, jossa leipä oli niukassa.
Sota oli jättänyt syvät arvet Suomen kansaan, ja ne vaurot näkyivät myös meidän perheessä. Vaikka Isäni sodassa ei ollutkaan. Syntyi sodan alla kylläkin.
1930 luku oli kovaa aikaa Suomessa, jonka porvaristo oli kiinnittäytynyt Hitlerin Saksan kylkeen.
Sotien jälkeen, jossa Suomi oli Saksan rinnalla ja liittolainen, oli opittava elämään Neuvostoliiton naapurissa, rauhanomaisesti, liittoutumattomana ja riippumattomana.
Porvareille se oli traumaattista aikaa. Aatelkaas nyt! Elää rauhassa Neuvostoliiton naapurina!
Ei porvarit ole koskaan ajatelleet, miten helvetillistä sota on, koska porvareiden eliitti ei sodi, vaan eturintamaan pistetään työläiset. No onhan sinne työntyneet sotahulluimmat porvarit ampumaan ryssää silimien välliin juu…
Minä näin ja koin sodan seuraukset, psyykkiset ongelmat, niin pienenä kuin ihan edelleenkin, isona.
Sota rampauttaa ihmisen sielun syvältä. Ja pitkäksi aikaa, monien sukupolvien ajaksi.
Sota on raakaa peliä, eikä ihan oikeasti ole minkäänlaisia sääntöjä, paitsi tappaa vihollisia mahdollisimman tehokkaasti.
Ihmisen psyyke ei kestä. Ei vain yksinkertaisesti kestä.
Se sairastuttaa ihmisen ja monia tulevia sukupolvia.
Sota on aina, ihan aina politiikan tekoa toisin keinoin.
Sodassa on ollut ja on edelleenkin kyse politiikasta. Niin se vain on.
Sodalla on tietty luonne, on ollut ja on edelleenkin.
Sota on omaisuuden jakamista, sen väkivaltainen muoto.
Kun sotaa ei voida käydä avoimesti, tai sitä ei voida käydä, käytetään sijaistoimintaa tai keinoja.
Joskus sotaa käydään rajoitetusti jossain kolmannessa maassa, kuten nyt on tehty.
Toinen maailmansota, jota käytiin ihan Neuvostoliiton tuhoamiseksi, sosialismin tuhoamiseksi, työväenvallan tuhoamiseksi, lopetti siirtomaajärjestelmän. Ei olisi loppunut, ellei Neuvostoliitto olisi voittanut sotaa.
Toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi otti ihan toisenlaisen taktiikan käyttöön, koska Neuvostoliittoa ei saatukaan tuhottua.
Pelko oli, että sosialismi leviää Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se pelko oli aiheellinen.
Toisenlaisen taktiikan ansiosta lopulta sosialismi saatiin pysäytettyä ja peräti lähes tuhottua.
Yksityinen omistusmuoto (kapitalismi) sai yliotteen yhteiskunnallisesta omistuksesta (sosialismi).
Neuvostoliitto teki kestäviä tavaroita, ei ehkä niin esteettisiä, mutta käytännöllisiä ja hyvin edullisia.
Suomi oli haluton ostamaan Neuvostoliiton tuotteita. Ei siksi, että olisivat olleet kalliita tai huonoja, vaan millä selittää porvareiden propagandaa surkeasta Neuvostoliitosta joka ei osaa mitään…
Paitsi öljyä ostettiin, ja jalostettiin Suomessa, josta Neste nousi suureksi yhtiöksi.
No niin, tullaas taas tähän päivään…Suomen sotaporvarit luovat uhkaa vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta on kapitalistinen Venäjä, se nyt uhkaa Suomea hirveästi, ja sotaporvarit haluaa taas kerran rautaa rajalle, ja USA:sta otetiin yhtiökumppani, kun Saksa on liian pieni.
Sotaorganisaatio Natoon halutaan, mutta Suomen kansa ei halua. Porvaripropaganda Suomessa takoo Suomen tyhmän kansan päähän, että Venäjä hyökkää, täytyy aseistaa, Suomen uhkaa vastaan.
Onko mitään opittu?
Toivottavasti on. En haluaisi ajatella, että jos Suomi selviää edes sodasta, että Suomen hieno kansa kärsii psyykksiä vauroita vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen niistä sodan traumoista, jälleen kerran.
Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.
On vain häviäjiä.
Olen Syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella, ja olen elämäni aikana nähnyt, mitä kaikkea vauroita sota on jättänyt Suomen kansaan.
On vain pakko katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.
”Elämä on kivaa, kun sen oikein oivaltaa.”
Markku Huhtala. Lempäälä
TV5 esittää tänä iltana Jaakko Pakkasvirran ohjaaman elokuvan ”Pedon merkki” vuodelta 1981, joka perustuu Olavi Paavolaisen kirjaan ”Synkkä yksinpuhelu”. Helsingin Sanomien tämänpäiväinen arvostelu luonnehtii elokuvan olevan tunnekylmä, raskassoutuinen ja jäykkä.”
Jos on elokuva ”Pedon merkki” tunnekylmä, raskassoutuinen ja jäykkä oli tätä myös Olavi Paavolaisen kokemus jatkosodasta. Hieno oivallus on ollut ohjaaja Pakkasvirralta jakaa päähenkilö Paavolaisen hahmo kahdeksi eri roolihenkilöksi. Vanhempi (Esko Salminen) kuvaa Paavolaisen kirjallista puolta ja nuorempi (Hannu Lauri) maailmanmies-hurmuri dandya. Elokuva on varsin uskollinen Paavolaisen ”Synkkä yksinpuhelu” kirjalle.
Muuten: kirjaa ei ole saatavissa lähes mistään lyhentämättömänä. Sellainen on vain sen ensimmäinen painos joka julkaistiin kahtena niteenä. Kaikki monet myöhemmät painokset ovat Paavolaisen itsensä lyhentämiä. Olen lukenut myös lyhentämättömän ja sen antama kuva on selvästi rikkaampi tunnelmakuvauksessaan sisältämättä kuitenkaan mitään sen enempiä ”paljastuksia” tms. Kirjassa ei ole sensaatioita paitsi että kirja itsessään on (oli) sensaatio.
Elokuvassa voidaan todeta miten tähtinäyttelijä Vesa-Matti Loirin koomikon roolit ikävä kyllä ovat tehneet hallaa hänen esittämälleen totuutta tavoittelevan rehellisen ja vakavamielisen TK-miehen roolille. Tämän roolihahmon esikuva lienee ”Synkän yksinpuhelun” Gunnar Johansson, Hufvudstadsbladetin toimittaja jolle Paavolainen omisti teoksensa. Johansson kaatui rintamalla – ei tehnyt itsemurhaa kuten elokuvahahmo.
https://www.aamulehti.fi/a/7a0882db-c645-476f-854a-e9b150aab118?c=1522737894164
”Uusi linjaus Trumpin ja Bidenin seuraavaan vaaliväittelyyn: Toisen ehdokkaan mikrofoni suljetaan toisen puheenvuoron ajaksi
Molemmat ehdokkaat saavat puhua keskeytyksettä kahden minuutin ajan.”
Saattaa olla, ettei Trump suostu väittelyyn, koska hänen taktiikkansa on ollut päällepuhuminen ja Bidenin puheen estäminen.
Aiemminkin olen jo kirjoitellut mm kanadalaisesta savustimesta, luulin ostaneeni kanadalaisen vaan pakkauksen avatessani, huomasin ostaneeni Kiinassa valmistetutun tuotteen.
Asia ei ehkä juurikaan niin yksinkertainen liene. Valmistetaanhan Volvojakin Kiinassa.
Tosiasia lienee se, että, vaikka brändi valmistuttaakin tuotteensa tai osia Kiinassa, silti brändi valvoo laatua; kyllä Kiinalaisetkin jo nykyään osaavat.
Toinen asia sitten ovat nämä ”aidot kiinalaiset”, esim kännykät, joihin ei esim päivityksiä ole saatavissa = halpa hinta.
Ostamani peilikaukoputki on ehdottomasti amerikkalainen brändi, valmistus vain pääosin tapahtuu Kiinassa ja laadunvalvonta USA:ssa.
Celestron on mm URSA:n myymä merkki.
Kukahan meistä edes oikeastaan tietääkään, ostamiemme tuotteiden valmistusmaata?
Asiahan on esim ruokavalmisteissa; Foodies vs Pirkka, ei aivan helppoa liene valmistusmaan selvittäminen.
Hyvä esimerkki lienee suomalaiseksi mielletty Reissumies ruisleipä; voi osoittautua Eestissä, Latviassa tai Puolassa valmistetuksi.
Ota näistä nyt selvää!
Tampereen kaupunginvaltuusto päätti ylivoimaisella enemmistöllä jatkaa ratikan rakentamista kohti Lielahtea äänin 56-11.
Vastustajia olivat tietenkin persut ja tapu, joka on käytännössä persujen apuosasto. Kristilliset ja yksi kokkari Axen, joka on tunnettu kaiken vastustamisesta. Yksi demari Anneli Kivistö, jota ihmettelen. Marin oli mukana äänestyksessä kannattamassa.
Lylyn ja asiantuntijoiden vedenpitäviä perusteluja:
Vastustajat halusivat koronan syyksi ja lisäaikaa 5 vuotta päättää jatkosta sekä Näsinsaaren täyttöluvan lopullista hyväksyntää, vaikka vaihtoehtoinen reittikin on saatavilla, jos päätös on kielteinen oikeusprosessissa.
Siis, taas kaiken vastustajat, persut asialla populistisin argumentein hakemassa populistiporukalleen lisää kannattajia. Mitkään järkiargumentit eivät mahdu näiden päähän.
On se hyvä, ettei Tampereelle ole enempää näitä mahtunut. Ja, kun loputkin muuttaisivat ”honoluluun” pysyvästi.
https://www.aamulehti.fi/a/f740309e-e8f7-450f-a5d4-3ea4659480c0?c=1522737894164
On aika selvää, että halvan kiinalaisen krääsän tilaaminen Ebayn tai Aliexpressin kaltaisista verkkokaupoista on niin kaukana kun vastuullinen kuluttaminen voi olla. Toisaalta, kauppojen massiiviset valikoimat sisältävät myös ennennäkemättömän varaosien ja tarvikkein saatavuuden, myös vanhemmille tuotteille. Jos ostat krääsää vähentääksesi jätettä, mihin kallistuu moraalipuntari?
Länsi laiskistui
Pieni varoitus: pääosin kaikki oli ennen vanhaan päin helvettiä ja kehitys on kulkenut hyvään suuntaan, mutta joskus sattuu kömmähdyksiä. Aiemmin asioita korjattiin, oli sitten kyse sukista tai kodinkoneista. Toki pahin miinuspuoli oli että laitteet olivat julmetun kalliita, mutta plussana laitteita pystyi huoltamaan, varaosia oli saatavilla ja korjaustyön hinta kohtuullista. Tänä päivänä laitteet ovat halpoja, aika monia yhä pystyisi sinänsä huoltamaan, mutta varaosia saa surkeasti ja korjaustyö maksaa kosmisia.
Tiedän, että Moccamasteriin saa melkein minkä vaan varaosan. Opin myös, että Siemensin imuriin saa teoriassa minkä vaan varaosan, toki pelkkä imurin varsi maksaa saman verran kuin uusi samanmerkkinen imuri. Parhaiten kuitenkin tunnen tietotekniikkaa. Läppäreissä klassinen hajoava asia on näppäimistö, näyttö tai kiintolevy. Kiintolevyt ovat Applea lukuun ottamatta standarditavaraa, mutta kaikki muu onkin mallikohtaista. Saat joko naurun tai ivallisen säälin jos koitat mennä keskivertoläppäriin ostamaan vaihto-osaa kodintekniikan supermarketista.
Sen sijaan jos suuntaan kiinalaiselle Aliexpress-kauppapaikalle ja naputtelen vaikkapa tämän kodin läppärini pohjalta hakukenttään ”Lenovo P40 keyboard Finnish” niin naps vaan, neljäkymppiä ja vitonen postikuluja päälle, suomenkielinen näppäimistö tulee (koneen OVH uutena n. 2 300 EUR, näin taustainfona). Melkein mitä vaan läppäriosia vähänkin käytetymmille koneille löytyy kiinalaisista tavarataloista. Viime aikoina on näppäimistöjen lisäksi tilattu näyttöpaneeleja, erinäisten laitteiden kaapeleita, kuulokkeiden korvanappiosia ja vaikka mitä. Kaikki ehtaa kiinalaista halpakauppakrääsää – josta en suostu tuntemaan morkkista. Ounastelen osaltani vähentäneen elektroniikkajätettä tänä vuonna yhden peräluukullisen, ja siihen tarvittiin yksi kauppakassillinen varaosia.
Voisimme tehdä sen itsekin
Kiinalaiset ovat nähneet markkinaraon länsimaisissa tee-se-itse näpertelijöissä. Useampikin työkaveri on tilannut osia monenlaiseen koneeseen ja vehkeeseen, säästäen rahaa ja mielenrauhaa. EU on pitkään harkinnut meinaavansa tehdä laitteiden huollettavuudelle ja varaosien saatavuudelle jotain, eikä se totta puhuen ole edes paljoa vaadittu. Jokaista osaa ei jokaisessa laitteessa tarvitse vaihtaa uudeksi joka vuosimallilla. Jokaista kiinnitystä ei tarvitse liimata, ruuvitkin toimivat. Ennen kaikkea, pitkäaikaista asiakassuhdetta ei pidä halveksia.
Päädyn hymyilemään siinä tiedossa, että maailma on monimutkainen paikka. Kiina voi olla kertakäyttökrääsän koti, mutta samalla myös ratkaisu kertakäyttökrääsää vastaan. Lopulta markkinat tuottavat sitä mikä tekee kauppansa. Ehkäpä sen lisäksi pitäisi vielä tehdä laitteiden korjaamisesta trendikästä ja mediaseksikästä. Ideoita?
Huomenna taas on aamusta perhosia vatsassa. On se jokavuotinen riesa, jolloin nöyränä, maha kuralla viedään auto katsastukseen. Kädet hikisinä jännittää kuin ennen vanhaan hammaslääkärin vastaanotolla. Sitten se nähdään tuleeko ajokieltoa ja minusta jalkamies. Virroilla on kyllä hyvä ja asiallinen katsastusasema Sampolassa, joten toivotetaan Skodalle parasta.
Tänään muuten luin hyvän vitsin Skodasta, jonka varmaan moni lukija tietää. Koulutyttö käveli tienvartta, auto ajoi hiljaa vierellä kuskin pyytäessä tyttöä kyytiin. Saat tikkarin jos tulet. Tyttö kävelee mykkänä. Saat toisen tikkarin jos tulet. No hyvä on, saat kolmannen tikkarin. Sitten tyttö pysähtyy ja sanoo: Kuule isä, jos sun oli pakko ostaa Skoda, niin ajele yksin vaan.
Tein pitkästä aikaa jutun paikallislehteen. Kuntavaalit ovat lähellä ja korona ei hellitä otetta. Kuinka vaalien käy ja monta muuta asiaa pohdin jutussani. Elämä jatkuu kunnissa viruksesta huolimatta. Huomenna on sivistyslautakunnan tilaisuus Puumilassa, jossa pohditaan lasten ja nuorten tilannetta kunnassamme sekä toimia joilla saisimme uutta elinvoimaa tekemisiin.
Huomenna on Virrat päivä, joka tänä vuonna järjestetään virtuaalisesti. Kaupungin sivuilta ja facebookin kautta pääsee seuraamaan tilaisuutta kello 12.00 eteenpäin. Kannattaa katsoa joilla siihen on mahdollisuus tai sitten myöhemmin. Tilaisuudessa näkee varmaan tuttuja.
Mirjam se osaa yllättää. Kertoi tässä eräs päivä pokkana liittyneensä painonvartioihin. Minulla oli silmät tippua ruokalautaselle, ruoka meni väärään kurkkuun. Yskinnän jälkeen sain sanotuksi: Mitä oikein höpiset? Olet langanlaiha, mitä sinä nyt sellaiseen menit. Hän vain tokaisi, olen katsellut sinua ja taistelua painonnousua vastaan. Siksi päätin alkaa vartioida painoasi ja tarkkailla jääkaapilla käyntejäsi.
Korona havaintoja:
Vielä kerran kasvomaskeista, että on se aiheuttanut kommelluksen. Meillä kun Mirjamin kanssa on tapana autossa antaa pusut kun hän tai minä tulemme autoon ja lähtiessä pois. Niin vain olen muutaman kerran muiskauttanut suukon päin maskia. Jos Mirjam on kaupassa kerännyt liudan viruksia maskiin, niin on ollut heillä juhlapäivä kun ovat nähneet huulteni lähenevän kasvomaskia.
Huumoria:
Kinastelin kerran kaverin kanssa kuka on ollut paras silmänkääntäjä ja taikuri: Kaveri sanoi Kuikka Koposen olleen, koska hän sai ihmiset uskomaan, että oli mennyt hevosen sisään. Minä siihen: Mitä tuo nyt on. Paavo Lipponen sai koko Suomen menemään emuun.