Ennen vanhaan kansan suussa haukuttiin virkamiehiä jotka ohjailevat ja määräilevät kokemattomia ja mistään tietämättömiä ministereitä. Puhuttiin kuinka viime hallituksen ulkoministeri Soinia vietiin kuin litran mittaa virkamiesten taholta. Nyt kun ulkoministerinä on henkilö joka tietää ja osaa, eikä anna hyppiä silmille, hänellä voi olla edessä matka valtakunnan oikeuteen.
Media sanoo hallituksen olevan ilmiriidassa. Milloin vihreät ovat lähdössä hallituksesta, milloin Keskusta lyö kapuloita rattaisiin minkä ehtii. Ennen tuota kutsuttiin politiikaksi jossa puolueet tuovat näkökantojaan ja omien kannattajien toiveita budjettiriiheen. Nykyään tuollainen tulkitaan hallituksen hajottamiseksi.
Sitra tutki ja totesi, etteivät suomalaiset luota puolueisiin, eivätkä poliittiseen järjestelmään. Ei ennenkään luotettu. Mutta silloin meillä oli Urho Kekkonen ja saimme nukkua yömme rauhassa.
Helsinkiläisessä ravintola Pata Ässässä oli miehen housuissa lauennut ase. Kyllä ase usein miehillä laukeaa mutta yleensä housut ovat ainakin nilkoissa. Vai ymmärsinkö jotakin väärin?
Mihin tämä maailmaa menee. Ennen voitiin luottaa Popedaan ja Pate Mustajärveen. Äijäkööri ei pettänyt. Nyt Pate poseeraa punainen rusetti kaulassa, puku päällä ja tukka hienosti kammattuna, vihkiäiskuvassa. Ei aika mennyt koskaan enää palaa, kuten laulussa todetaan.
Ennen vanhaan oli miehille kunnia asia, että oli ruista ranteessa. Nyt kohta kiedotaan ranteeseen ranneke jolla maksetaan laskuja. Joskus muinoin sanottiin: Ääni ei pelota – voimaa olla pitää. Nykyään sanotaan: Ääni ei pelota – ranneke olla pitää.
Kummalliseksi on mennyt elämä. Yksi asia on silti joka pysyy. Kokoomus rahavallan asialla. Kokoomus ei halua alipalkkauksesta rangaistavan. Kokoomus haluaa työmarkkinoille joustoja. Joustojen avulla jatketaan alipalkkausta ja orjatöitä.
