Kaikki blogaukset

Niin se vaan toukokuu vetelee viimeisiään. Loppukuu oli täydellisyyttä hipova. Kesäkuun alussa rajoituksia puretaan. Ei maalailla ”piruja seinille”. Mutta pirullinen näyttää olevan kuitenkin tuo virus, iskee yllättäen kun olemme jo luulleet selättäneemme sen.

Takki alkaa olla aika tyhjä. Olen rehannut monenlaisten asioiden parissa ja laittanut itseni fyysisesti kuin psyykkisesti itseni aika koville. Ei se mitään. Kunto on kohentunut ja olen nauttinut rääkätessäni kehoa. Masokisti mikä masokisti. Pientä lepoa ja laiskottelua, niin eiköhän se taas siitä tokene.

Päiväkirjani jatkukoon, vaikka tuntuu, ettei tylsistä päivistä saa jutun juurta aikaiseksi. Koronakin alkaa kiertää kehää, joten sekin puoli alkaa olla loppuun kaluttu. No, tietysti poliittinen vääntö on edessä ja siitä saa jos minkälaisia juttuja. Tiedä häntä, olen koittanut päiväkirjassani välttää politiikkaa, sen paikka on toisaalla.

Sohaisen taas ampiaispesään. Nuorisoa pidetään edelläkävijöinä ilmastonmuutosasiassa, luonnonsuojelussa jne. Meitä vanhempia ihmisiä syyllistetään, että olemme tuhonneet maapallon. Ylioppilaat ja muut valmistuneet juhlivat eilen. Minkälaisen sotkun jättivät jälkeensä nämä valistuneet nuoret? Puistot olivat kuin kaatopaikkoja. Siivosimme muutama vuosi sitten pienellä porukalla Kihniön raitin. Arvatkaa missä oli kaikkein eniten siivottavaa? Lähellä koulua, kuinkas muuten. Ojanvarret täynnä limutölkkejä, karkkipapereita ym. Kyllä me vanhemmat ihmiset pidämme paikat siisteinä. Meidät on jo lapsena opetettu siihen.

Korona uutisia:

• koko ajan uhreja korona aiheuttaa meilläkin. Niihin ei kiinnitä enää niin huomiota kuin alkuun kun uhreja alkoi ilmetä.
• paljon puhutaan elämänarvojen muuttumisen puolesta koronan myötä. Itse epäilen, nyt jo riennetään tilaamaan lippuja ulkomaanmatkoille, laivamatkailu alkaa ja huomisen jälkeen tehdään paluuta vanhaan normaaliin elämään.
• kaikki tuntemani henkilöt, lukijani täällä ovat ansiokkaasti noudattaneet korona rajoituksia, niin olen ollut havaitsevani. Vastuunkantoa tarvitaan ja hyvät lukijani, te olette vastuunkantajia parhaasta päästä.

Selailen päivittäin Ilta-Sanomia. Välillä ärsytyskynnys kasvaa, että savu nousee sieraimista. Kirjoitin taannoin täällä Martina Aitolehden erosta. Onko hän joku merkkihenkilö kun hänet jatkuvasti huomioidaan? Monta päivää peräkkäin hänen erostaan uutisoitiin. Eilen hän taas palasi otsikoihin. Oli pitänyt tupaantuliaiset ja oli oikein kakku ollut. Tämäpä vasta oli uutisten uutinen, voi herranen aika sentään. Hän on varmaan voittanut jotain suurta, vaikka Nobel palkinnon, kun hänet noin huomioidaan. Saisi Ilta-Sanomat kääntää viimeisen Aitolehden tarinassa.

Myyntimiehet ovat ovelia. Kuuntelin aikoinaan kun kaksi myyntimiestä kapakassa leuhki. Myin yhdelle naiselle pölynimurin vaikka talossa ei ollut sähköjä. Toinen siihen, mitäs tuo nyt vielä on. Minä myin eräälle miehelle käkikellon ja vielä kymmenen kiloa linnunruokaa.

https://www.aamulehti.fi/a/d8a5c0da-b8ed-4336-9cd0-68aad7af3a1b?c=1522737894164

”Ulkoministeriö: Al-Holin leiriltä saapunut Suomeen kolme perhettä”

”Ulkoministeriö kertoo avustaneensa suomalaisia lapsia ja heidän huoltajiaan Suomeen paluussa. Heille on Ankaran suurlähetystössä myönnetty matkustusasiakirjat ja heidän paluunsa Suomeen on järjestetty yhteistyössä Turkin viranomaisten kanssa.”

Olemme siis saaneet kolme isis-mainostajaa lapsineen suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi.

Kiitos vaan niin penteleesti Haavisto na muut virheet.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti……….

Jos jonkun, niin tämän virren myötä KAIKKIEN suomalaisten muistot palaavat lapsuuteen myönteisessä mielessä.

Sanotaan, että aika kultaa muistot ja uskoisin jos kysytään, niin olipa nyt syntynyt ennen sotia, sodan aikana tai sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, niin yhdeksän kymmenestä mainitsee oman vuosikymmenensä parhaaksi ajaksi niin oman kuin yhteiskunnankin näkökulmata

Onnellisuutta nyt tietenkin voidaan mitata mitä moninaisimmilla mittareilla ja nykyajan onnellisuusmittarit näyttävät uskovan materian ja omistamisen kaikkivoipaisuuteen, kun esimerkiksi 50 luvulla jossa itse olen syntynyt, niin raha oli hyvä renki, nykyään se on valtaosalle ihmisistä isäntä, joka on syrjäyttänytkin kaikkivoipaisuudessaan Taivaan Isänkin.

Moraali, mitä sekin nyt sitten tarkoittaa ja jos sanon, että omassa lapsuudessani, olipa Jumalaan uskova tai ateisti, niin pyrittiin kuitenkin noudattamaan kymmenen käskyn opetuksia parhaansa mukaan ja omista lähtökohdista.  Yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys muodostivat onnellisuuden kivijalan.

Nykyään taitaa kymmenen käskyä olla jo koulun opetus-suunnitelmissa kielettyjen listalla.

Meinasi mennä aamukahvee väärään kurkkuun kun lehden yleisönosastolta luin  tämän jutun

”Lintuja syövät kissat toimivat täysin pyyteettömästi pörriäisiä pelastavassa työssään”

Tekisi mieleni sanoa että anna mun kaikki kestää. Ei minulla isommin mitään kissoja vastaan  ole mutta mielestäni ne eivät kuulu luontoon. Eniten säälittävät hylätyt kesäkissat joiden elämän syksy ja talvi kituliaasti hyydyttää.

Pölyttäviä hyönteisiä pitää suojella ihan muilla keinoilla kuin kisojen avulla ettei jouduta siveltimellä esimerkiksi hedelmäpuita ja pensaita pölyttämään niinkuin jossain kirjassa tehtiin.

Muistaakseni näillä sivuilla on Pohjolan Kalle osoittanut esimerkkiä, ryhtynyt sanoista tekoihin mitä kulkukissoihin tulee.

Lauantai – aamu alkaa virkeänä. Katselen pihamaata, ruoho kasvaa vauhdilla. Alan ajatella pöhköjä. Sanotaan ruohon kasvavan silmissä! Miltä ihminen näyttäisi jos ripset ja silmien ympäristöt alkaisivat vihertää? Nyt Hannu taas, jalat tukevasti maahan, ajatukset pois typeryyksistä.

Tänään en vielä laiskottele. Sekin aika tulee, kunhan lämmöt nousevat hellelukemiin. Muistelin aamun hiljaisuudessa viime kesää ja kirjoitin muistoista pienen runon:

paidaton mies

aurinko paahtaa

iho imee d-vitamiinia

hiki alkaa virrata

vie mukanaan aurinkorasvan

muurahaiset uurastavat

kiertävät tielle tulleet

paljaat varpaat

linnut visertävät, työn lomassa

alkaa nukuttaa

janottaa

mielessä

ruohonleikkuri

kasvava nurmikko

laiskottaa

hörppää kylmää viinimarjamehua

kasvakoon ruoho

nikkaa silmää auringolle

nythän on kesä

Korona ajatuksia:

• no niin, nuoriso taitaa juhlia oikein olan takaa. Mikäs siinä kun ei vain unohtuisi, että tartuntavaara ei ole ohi.
• pirkanmaalaiset ovat kuuliaista porukkaa. Uusia tartuntoja ei ole ollut moneen päivään, eikä Taysissa ole yhtään koronapotilasta. Hyvä me.
• ihan selvästi havaitsee kuinka korona tarkkaavaisuudesta ollaan lipeämässä. Ilman sormikkaita, eikä käsidesiä käytetä kaupoissa ja ollaan lähekkäin aivan kuten ennen. Pikkuisen olen huolissani.

Nuoriso sitten otti riskin juhlinnassa. Iltapäivälehtien kuvat kertovat, ettei korona virus pelottanut, vaan ahtauduttiin tiivisti yhteen juomaan ja juhlimaan. Minkälaisen hinnan nuoret kenties maksavat jos löytyy tartuntoja? Maastopaloja oli Pirkanmaalla. Muutaman kilometrin päässä kotoani syttyi yksi. Nyt on oltava tarkkana. Mikä minä olen ketään neuvomaan, nuorisolla polttelee elämän riemuista irtiottaminen. Itse on myös tullut poltettua nurmikkoa ja risuja, eikä kaukana ole ollut tulen leviäminen.

Eilen kirjoitin taas polvistani. Siitä tuli mieleen hyvä juttu. Mies meni näyttämään vasenta polvea lääkärille. En voi tutkia tätä sanoi lääkäri. Ja miksi ette? No kun isäni oli myös lääkäri. Mitä se tähän kuuluu? Katsokaapas kun minä ole toisen polven lääkäri.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006524715.html?utm_campaign=hs_tf&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=51a1b9d5c6e10f44559d2273ca02ea7a

”Maastopyöräilijät toki arvostavat luontoa siinä missä muutkin ulkoilijat. Siitä huolimatta reittien kehittäminen voi joskus johtaa ylilyönteihin.

”On sahattu moottorisahalla puunrunkoja sopivien reittien tieltä, katkottu oksia ja kaivettu maata ja rakennettu hyppyreitä. Tämä ei tietenkään ole sallittua”, sanoo Seitapuro.””

Arvostavat luontoa?

Tavallinen luonnossa ulkoileva ei kaada puita eikä kaivele ja rakentele luvatta.

Fillaristeja se ei näköjään koske.

””Usein sanotaan, että maastopyöräily ei kuluta maastoa sen enempää kuin kävelykään, mutta on alueita joilla pyöräilyn jäljet ovat selvästi näkyvissä.””

Menkääpä Kalkkuun katsomaan.

Siellä todellakin fillariväylät loistavat kirkkaasti.

Monasti tuntuu siltä, että nykyään ihmiset elävät syödäkseen, kun ennen syötiin elääkseen.

Ennen oli tärkeintä, että ruokaa riitti ja se vastasi koostumukseltaan sitä, että kun pääosa työstä oli fyysisesti kuluttavaa ja raskasta, että sen voimin selviydyttiin aamusta iltaan.

Mukavahan on silti tämänkin sivun ”marttakerhon” kokkaus ja ruuanvalmistustaidoista lukea, vaikka itse voin sanoa ruokanikin osalta, että yksinkertainen on kaunista ( maukasta )  sen enempää sitä kuitenkaan avaamatta.

Olen aika pitkälti Arvo Ylpön ohjetta noudattanut, että kaikki mikä maistuu hyvältä on myös terveellistä ja itse en ole näihin joka päivä muuttuviin terveysfundamentteihin korviani lopsauttanut.    Ja kuten Ylppö sanoi, että suolanen ja sakee, köyhän makee.