”Hollannin ei ole pakko auttaa Isisin liittyneitä naisia lapsineen, linjasi oikeus

23 naista oli aiemmin vaatinut oikeusteitse maata auttamaan heitä ja heidän yhteensä 56:ta lastaan matkustamaan takaisin Hollantiin leireiltä Syyriasta.

Aiemmin tässä kuussa alempi oikeusaste määräsi hallituksen aktiivisesti auttamaan lapsia, mutta ei heidän äitejään. Vetoomustuomioistuin kuitenkin linjasi, että asia on poliittinen eikä siten kuulu tuomarille.”

Hollannissa katsotaan, että asian käsittely kuuluu sinne, missä he ovat rikoksensa tehneet eikä valtio ole velvollinen heitä auttamaan sielläkään.

Miloin suomalaisilta poliitikoilta näkyy samanlainen suoraselkäisyys?

Tuomion ja rangaistuksen jälkeen saavat tulla, jos haluavat…

22.11.201922.11.2019

Kasvisruokahuijaukset joutumassa ahtaalle

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006317977.html

”Perjantaina on uutisoitu laajasti Poutun toimitusjohtajan Mikko Karellin Facebook-kirjoituksesta, jossa hän arvostelee viranomaisten päätöstä kieltää kasviliha-sanan käytön elintarvikkeissa.”

Miksi ihmeessä kasvivmössöllä pitäisi olla lihaan viittaava nimi yleensäkään, kun sen tarkoitus on olla muuta kuin lihaa?

On aivan eri asia myydä kasvisruokaa kasvisruokana kuin lihan kaltaisella nimihuijauksella.

Ilmeisesti huijaamalla kuvitellaan ihmisten siirtyvän helpommin kasvismössön syöjiksi.

Kasvisruokahuijarit ovat katkeria, kun eivät saa kutsua kasvismössöä lihaksi.

Onneksi EU on kieltämässä sen yleisesti.

22.11.2019

Olkoot asiat mitenkä vaan nyt ne ei ole kovin hyvällä tasolla

Kun tuota budjettia väännellään nyt tosi mielessä ne ovat kaikilla melkoista suhmurointia

Mutta monikohan on noissa asioissa aivan tosissaan sen verran kahjoja ovat eikä oikeasti kukaan ole asioita hoitamassa tosissaan

Perussuomalaiset jankkaa vierasmaalaisista ja kokoomus siitä kuinka he muka teki 130 000 työllistettyä

No jokahinen sen tietää etteivät he yksin niitä tehnyt vaan kyllä siinä oli mukana edellinen hallitus kokonaan

Mutta en ihan heti usko sellasen jossa luvataan mm eläkeläisille lisää eläkettä vaikka se olis monelle aivan tarpeeseen

Ja vaikka puheet valtion varoista olisikin totta sitä ne ei ole kun neljänneksen verran se mihin ne pistetään onkin aivan eri juttu

Kokonaan eri juttu onkin se mitä kuka hyvänsä politiikko lupaa on satuja joita en ole uskonut ennenkään ja heidän puheet ovat yhtä tyhjän kanssa

Olipa sitten mikä asia hyvänsä harvoinpa ne toteutetaan ja aina on huono aika valtion varoissa

Kumma juttu sekin mutta niin se vaan on eikä nuot yksityiset kunnilta mitään säästä asia on aivan toisin päin

Hoitoakin vois sanoa on tasolla vaivaisten talo jolle tasolle eräät piirit sen haluaa menevän kokonaan

Mutta salliiko sitä kansa tuskinpa vaan no ei sitä heiltä edes kysytä kun vaikkapa kokoomuksen motto onkin kaikki pitää itsestään huolen

Se vaan ei kaikilta kyllä onnistu seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

22.11.2019

Loukkaavat sketsit

Pirkka- Pekka Petelius tuli esiintulollaan avanneeksi oven älyttömyydelle, sillä nyt poliisille on tulvinut lukuisia tutkintapyyntöjä vanhoista sketsisarjoista ja elokuvista.

Toimittaja ja entinen Washingtonin kirjeenvaihtaja Aarne Tanninen sanoi aikoinaan, että imitoiduksi tuleminen on suuri kunnia, eikä lainkaan loukkaavaa.

Eli, ei olla niin tiukkapipoisia.

22.11.201920.11.2020

Asiaa valaistuksesta – wattien aika on ohi

Oman alani myyntinäyttelyhommissa tuli vastaan tuttu aihe: kun valaisinta tai lamppua myydään, watit ovat ainoa mikä ihmisiä kiinnostaa. Herra James Watt ei ole suinkaan unohtumassa, mutta toinen herra nimeltään André Blondel ansaitsee myös huomiota, hänen ehdotettuaan yksikköä nimeltä luumen (lm). Tästä lähti ajatus kirjoittaa hieman wateista, luumeneista ja vähän muutoinkin valaistuksesta.

Otsikkokuvassa monenlaisia lamppuja: vasemmalta oikealle Philips Hue -älylamppu, Osram Lightify -älylamppu, Ikea Ryet 4000K led-lamppu ja Valotornin 6400K led-lamppu. (sekä Osramin kuvussa hieno heijastus valokuvaajasta)

Vinkki 1: Lämmitä wateilla, valaise luumeneilla

Perinteisessä hehkulampussa watit kertovat lähinnä tuotetun lämmön määrää ja tämä on lämmittimiä ostaessa edelleen mitä hyödyllisintä tietoa. Autoissakin kilowateilla on väliä, mutta valotehona watti on aina ollut epätarkka ja tänä päivänä se on jo lähes käyttökelvoton. Toki sillä on merkitystä sähkölaskussa, sillä samalla sähkölaskulla voit saada joko enemmän tai vähemmän valoa. Säästeliäs kuluttaja huolii enemmän vähemmällä. Tiedämme kuitenkin jo kaikki, että hehkulamppua parempi on halogeeni, sitä parempi on energiansäästölamppu ja kärkeä pitää valodiodi eli led-lamppu. Tällä kertaa astun kuitenkin hieman pidemmälle.

60 watin hehkulamppu antaa noin 700-800 luumenia valotehoa. Samaan pääsee 8-9 watin led-lampulla.
100 watin hehkulampusta irtoaa noin 1 600 luumenia, jonka verran saa irti myös 15 watin led-lampusta.
100 watin led on jo melkoinen mörkö, sopien lähinnä suurten pihojen valaisuun, tarjoten 12 000 – 13 000 luumenin verran loistoa.
Toisaalta, 10 watin led-lamppu voi tarjota 800 tai 1 000 luumenia valotehoa. Led-loisteputki voi tarjota jopa tuplamäärän.

Oma nyrkkisääntöni on, että haluan vähintään 1 000 luumenia valoa yleiskäytön lampusta, mieluiten vähän yli. Tunnelmavaloissa se ei ole niin justiinsa. Molemmissa on toki merkitystä myös valon kulmalla. Kirkkainkaan valo kapealla kulmalla ei tuo toimivaa yleisvaloa kun taas laajan kulman valo ei sovi pienen kohteen valaistukseen lainkaan. Tässä kohtaa onneksi valmistajat käyttävät selkeitä piirroskuvia tai käyttävät kulman määrittämiseksi astelukua. Jos hehkulamppukantaan menevän lampun kulma pyörii yli 250 asteen luvuissa, voidaan puhua asiallisesta yleisvalosta, sillä tällöin vain valaisimen rungon pohja jää valaisematta. Tietenkin valon kulmaan vaikuttaa myös valaisin, mutta on eduksi että lamppu ja valaisin on mietitty samaan asiaan, on meinaan aika turhaa valaista valaisimen sisäpintaa, ellei tarkoituksena ole hyödyntää heijastusta.

Valotehon ja valaisukulman lisäksi kolmas hyödyllinen mittari on värintoistoindeksi, CRI, arvona 0-100. Vaikkakin CRI:n nykyinen mittaustapa on aikaa nähnyt ja odottaa päivitystä, kertoo se vähintään suuntaa antavasti valon kyvystä toistaa värejä. Vanhat teollisuuslaitosten suurvalaisimet tai oranssin kellertävät katuvalot ovat esimerkkejä surkeasta värintoistosta, CRI-arvoltaan noin 20 ja kyllähän sen huomaa huonompikin silmä miten valkoinen lumi värjäytyy kellertäväksi. Toinen ääripää on luonnollinen päivävalo, jossa jokainen kukka ja perhonen loistaa täysissä väreissä. CRI-arvon ollessa yli 80 voidaan valoa pitää värintoistoltaan riittävänä monenlaiseen työskentelyyn ja tämä lukema riittää lähes kaikille. Alle 80:n arvoon ei pitäisi kenenkään tyytyä, sillä huono värintoisto voi saada kodin taulut tai muut koristeet näyttämään väärältä. Valo- ja videokuvauksessa sekä tietyissä taiteellisissa töissä voi olla tarvetta yli 90:n CRI-arvolle. Muutamat kalliimmat led-lamput kykenevät jopa 95:n arvoon. Halogeeni- ja hehkulamput pääsevät vieläkin korkeammalle, mutta niissä taas on muita ongelmia, kuten virrankulutus ja matala värilämpötila, josta lisää seuraavassa.

Vinkki 2: Värillä on väliä

Led-valaisinten aikana lamppujen värilämpötiloihin on tullut valinnan varaa. Itse tykkään lähestyä tätäkin asiaa vertailemalla luontoon. Kynttilä, perinteinen hehkulamppu tai marketeissa myytävät tavanomaiset led-valot tarjoavat kellertävää valoa, jota pidetään lämpimämpänä. Pilvipoutainen päivänvalo on sen sijaan huomattavasti valkoisempaa eli värilämpötilaltaan korkeampaa. Pienellä etsinnällä löytää myös valaisimia ja lamppuja jotka tarjoavat näitä kylmempänä pidettyjä, korkeampia värilämpötiloja. Joidenkin hyvin kalliiden henkilöautojen keulalta voi löytyä laservaloja, jotka näyttävät jopa sinertäviltä erittäin korkean värilämpötilan johdosta.

Tietenkin kyse on ennen muuta makuasioista ja sen myötä silmällä kestää aikansa tottua kotona uuteen valon sävyyn. Kirkkaan valkoinenkin väri voi jonkin aikaa tuntua sinertävältä jos on pitkään tottunut mataliin värilämpötiloihin. Oma mielipiteeni on, että vaihtoehtoja kannattaa ainakin kokeilla ja ajan myötä totuus löytyy keskitien kohdalta.

Asian demonstroimiseksi lainasin (luvallisesti) Wikipediasta nimimerkki Holek:n tekemän (CC-BY-SA) värilämpötilan asteikon.

Neutraali, päivänvalon kaltainen valo on avuksi monessa työssä jossa kaivataan tarkkuutta. Se voi pimeään vuodenaikaan myös hieman piristää, sillä ”kylmä” kirkas valo muistuttaa valoisan vuodenajan luonnollista valoa. Piristyksen mahdollinen haittapuoli on, että joitain ihmisiä se voi pitää hereillä. Useimmiten tässä on kuitenkin kyse valon määrästä, ei väristä. Iltaa kohti kannattaa valoja hämärtää, oli niiden värilämpötila mikä vaan. Asia on kaikkiaan voimakkaan yksilöllinen, joten nykyajan valinnan varasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Kynttilän värilämpötila on alle 2 000 kelviniä.
Hehkulamppu tai hehkulampun värinen ”lämmin” led-valo on 2 500 – 3 000 kelviniä
Monet loisteputket ovat n. 4 000 kelviniä.
Luonnollinen päivänvalo on 5 500 – 6 500 kelviniä.
Päivänvalolamppuna myytävä lamppu tai valaisin on vähintään 5 000, useimmiten noin 5 500 kelviniä.
Kännykän näytöt ovat 7 000 – 8 000 kelvinin tienoilla ja tämä myös pieneltä osaltaan selittää miksi niitä ei kannata tuijottaa ennen nukkumaanmenoa.

Watit tulevat kuin varkain tähänkin peliin. Käytän esimerkkinä Philips-älyvalon led-nauhaa, jossa voi säätää värin ja värilämpötilan. Sen virrankulutus on 19 wattia. Värilämpötilan ollessa hehkulamppumainen 2 700 kelviniä, on valoteho 760 luumenia. Kun värilämpötilan nostaa kirkkaan päivänvalon 6 500 kelviniin, saa samalla virrankulutuksella valoa 900 luumenia. Tässä on myös taustasyy siihen, miksi loisteputket ovat perinteisestikin kylmemmän värisiä kuin hehkulamput, sillä näin niistä saadaan enemmän valoa irti samalla teholla.

Kokemukseni mukaan monet tutuimmat markettipaikat (Citymarket, Prisma, Tokmanni, yms) myyvät keskimäärin kovin huonolaatuisia lamppuja, etenkin jos tarkoitus on saada irti vähän enemmän valotehoa ja vähän vähemmän kellertävää valoa. Hintataso on mielestäni myös kova laatuun nähden. Korostan, että oikea lamppu voi löytyä mistä vaan, valikoimat voivat parantua, eli tärkeintä on pitää silmät auki ja lukea mitä paketin kyljessä lukee (valotehon luumenit ja värilämpötila sekä tarvittaessa valaisukulma ja cri). Ohessa muutamia havaintojani ostopaikkoihin liittyen.

Ikea tarjoaa asiallisen hinta-laatusuhteen led-lampuissa. Täsmävinkkinä 1 000 luumenin ja 4 000 kelvinin lamppu edullisena yleisvalona.
Valotorni on pohjois-suomalainen verkkokauppa, joka on erikoistunut päivänvalolamppuihin. Toimitusaika ei ole nopein mahdollinen, mutta tuotteet ovat mainioita. Täsmävinkkinä oma suosikkini, 15 watin laajakulmainen päivänvalolamppu.
Niinikään pohjoisesta löytyy verkkokauppa SuperLED, jonka sivusto on erittäin sekava, mutta valikoima todella reilu.
Valaistuksen erikoisliikkeetkin palvelevat, esimerkiksi Nokian sähkötalon valikoimaa ja palvelua voin suositella.
Isoista kodinkoneketjuista ainoa kotimainen eli Verkkokauppa.com tarjoaa kohtuullisen valikoiman lamppuja, joskin tässäkin sekava verkkosivu vaikeuttaa etsimistä. Hintataso on ylläolevia kovempi, mutta suoria kilpailijoita edullisempi.
Tuttu perheyritys Motonet on kerännyt kohtuullisen lamppuvalikoiman ja heidän myymälöistään saa myös palvelua.

Vinkki 3: Älykäs asukas vai älykäs koti?

Älyvalaistus on paljon puheena ja aivan kuin moni muukin ajankohtainen trendisana, tämäkin voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Ei hätää: älykotisi ei vielä herkästi päihitä älykkyydessä kotisi huonekasveja, mutta jotain pientä apua siitä voi olla. Oma suositukseni on lähteä asiaan tarve, ei huuma edellä. Älyvalaistus voi tuoda jopa mitattavia etuja, mutta se voi myös jäädä kalliiksi turhakkeeksi. Käyn läpi muutamia näkökantoja ja lähestymistapoja. Määrittelen älyvalaistukseksi järjestelmän, jossa voi ohjata useita erilaisia valaisimia useilla eri tavoilla, kuten kännykällä, sensoreilla ja ohjelmoitavilla kytkimillä. Älyvalaistuksen lopputulos voi olla mitä perinteisin: yhdestä perinteisestä painonapista oven vieressä menevät valot päälle ja pois. Ero on siinä että yksi napinpainallus kytkee päälle tai pois jopa kymmeniä eri valoja, juuri oikealla valomäärällä.

Kaksi yleisintä älyvalaistuksen etua ovat tunnelma ja mukautuvuus. Älyvalaistusjärjestelmällä voit parhaimmillaan säätää valoista sekä värilämpötilaa, värisävyjä että kirkkautta, joko käsin ohjatusti tai automaattisesti musiikin tahdissa. Älyvalaistuksella voit tehdä valo-ohjelmia, vaikkapa ”tunnelmallinen illallinen” tai miksei tylsemmin ”siivousvalot”, jolloin yhdellä napinpainalluksella kaikki valot säätyvät halutuksi. Sopivasti aikaa käyttämällä voi valoista tehdä tunnelmanluojan lisäksi osan sisustusta, korostaen huoneen tai huonekalujen haluttuja yksityiskohtia. Jopa valot itsessään voivat olla sisustuselementtejä osaavissa käsissä. Kuten sisustuksessa aina, myös valosuunnitteluun voi käyttää niin vähän tai paljon aikaa kuin sielu vain sietää.

Älyvalaistus on yksinkertaisimmillaan vanha pöytälamppu liitettynä etäohjattuun pistorasiaan. Se voi olla vanhaan valaisimeen kytketty älylamppu, joita saa aivan perinteisiin hehkulamppu- ja halogeenikantoihin monenlaisia. Älyvalaisin voi olla täydellinen valaisin tai nauhamainen valolista. Kokonaisen älyvalaisimen tapauksessa kannattaa huomioida, että lamppua ei voi vaihtaa vaan ensimmäinen vika tekee koko valaisimesta ongelmajätettä. Havaintoni mukaan ainakin merkkituotteet ovat erittäin kestäviä, mutta riski kannattaa tiedostaa. Itse olen pitänyt hyvänä yhdistellä kaikenlaisia palasia, painottuen kuitenkin perinteisiin valaisimiin ja vaihdettaviin älylamppuihin. Älyvalojen ostajan kannattaa ehdottomasti tarkistaa sen tarjoaman valotehon (luumenien) määrä: huomattava osa älylampuista on kovin himmeitä verrattuna perinteisiin led-lamppuihin. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy.

Kuinkas ollakaan, älyvalaistus on melkoinen standardien soppa. Viime vuosina yhteensopivuus on parantunut, mutta on edelleen kaukana idioottivarmasta. Jätän teknisimmän osuuden tästä pois (saa kysyä!) mutta tiivistän oleellisen. Jos rakennat älyvalaistuksen esim. yleisellä Philipsin Hue-järjestelmällä, sama järjestelmä ei ohjaa Osramin Lightify- tai Ikea Trådfri -sarjojen valoja, vaan jokainen järjestelmä toisii erikseen. Monesti yhden valmistajan tekniikka riittää, mutta ruokahalun kasvaessa on optioita. Yksi monipuolinen, mutta edelleen riittävän yksinkertainen ratkaisu on kotimainen Cozify, joka osaa komentaa mm. Philipsin, Osramin, Nexan ja Ikean laitteita sekä monia muita. Cozify ei ole aivan trendin huipulla erikoistoiminnoiltaan, mutta on hyvin käyttövarma ja kätevä. Erityisen hyvää on mahdollisuus käyttää sekaisin todella edullisia (Nexa, Ikea) peruslaitteita selkeästi arvokkaampien ja monipuolisempien (Philips, Osram) kanssa.

Toinen tapa lähestyä asiaa ovat älypuhelinvalmistajien standardit, joiden kautta älyvalaistukseen voi kytkeä myös puheohjauksen. Itseäni ajatus jatkuvasti kotiani kuuntelevasta mikrofonista ei houkuttele, etenkin kun tiedämme uutispaljastuksista että mikrofoneja kuunnellaan aktiivisesti. Mikrofonit ovat tietenkin vain yksi valinnainen osa ratkaisua, eikä sellaisia ole pakko kytkeä. Esimerkkejä älypuhelinten ratkaisuista ovat Google Home, Apple Homekit ja Samsung SmartThings. Kuten Cozify, nämäkin tukevat useiden eri valmistajien älyvalaisimia ja muita älykodin laitteita. Joka järjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa ja niihin kannattaa tutustua. Jotkut tekniikat (Cozify, SmartThings) perustuvat yhteen lähettimeen jotka osaa lähettää useiden eri valmistajien signaalilla käskyjä suoraan lampuille ja valaisimille. Toiset järjestelmät (Apple, Google) taas komentavat jokaisen valmistajan omia pieniä keskusyksiköitä, jolloin saatat tarvita esimerkiksi sekä Philipsin, Osramin että Ikean lähetinyksikön kotiisi. Jotkut järjestelmät toimivat jopa ilman lähetinyksikköä, mutta näitä voi harvoin suositella.

Älyvalaistuksen käyttöönotto ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii jonkin verran aikaa ja halua näprätä. Useimmiten maaliin pääsee seuraamalla ohjeita, mutta monen hienomman ominaisuuden käyttö voi vaatia pidempiaikaista perehtymistä. Erilaisten sensorien, kuten liike- tai valotunnistimien tai lämpömittarien kytkentä osaksi automaattiohjelmia vaatii hieman pohdintaa, kuten myös yhden napin taakse tehtävät usean valaisimen käskysarjat. Jos älypuhelin pysyy kädessä, syytä huoleen ei ole, mutta varaa silti käyttöönottoon ainakin puoli pannullista kahvia.

Ohessa pieni lista muutamia tunnettuja älyvalaistuksen tuotteita, pienin kommentein.

Philips Hue – hyvin yleinen älyvalaisinsarja, saatavilla lukuisista kaupoista. Laaja valikoima, laaja yhteensopivuus, hyvä laatu, mutta ei edullisimmasta päästä.
Osram Lightify – Philipsin pikkuveli. Hieman rajallisempi valikoima ja yhteensopivuus, mutta edelleen laadukkaita. Näitä löytää usein tarjouksesta Philipsiä edullisemmin.
Nexa – hyvin edullinen sarja älypistorasioita, kaukosäätimiä yms. tarpeita. Itsessään hyvin rajallinen, mutta yhdistettynä esim. Cozify-järjestelmään varsin monipuolinen. Edullisuuden kääntöpuoli on heikompi langaton kantama ja alttius virhekomennoille johtuen eri taajuusstandardista.
Ikea Trådfri – hinnan ja ominaisuuksien kompromissi, mutta pätevä edullisemman älyvalaistuksen optio. Tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta sen voi odottaa paranevan ohjelmapäivityksillä.
Cozify – suomalainen älykodin keskusyksikkö, joka osaa ohjata mm. ym. merkkien laitteita ristiin. Ei tue puheohjausta tai monia uusimpia trendejä, mutta muutoin varsin monipuolinen.
Nanoleaf – järjestelmä sisustuksellisia valoelementtejä monipuolisella älyohjauksella. Nanoleaf ei keskity valotehoon vaan tunnelmaan ja tarjoaa artistista silmää omaavalle upeita mahdollisuuksia. Tässäkin kohtaa saa varautua maksamaan.

Lisäksi markkinoilla on monia edullisia halpamerkkien ratkaisuja, jotka eivät yleensä ole yhteensopivia minkään muiden järjestelmien kanssa. Jos tarve on vain yksittäiselle älylampulle, tällaisellakin voi pärjätä. Oman kokemukseni mukaan osa näistä toimii huonosti modernien kodin tietoverkkojen kanssa, osa paremmin – pidä siis kuitti tallessa. En voi varauksinkaan suositella näiden ostamista ulkomaisista verkkokaupoista. Etenkin Amazonin kaltaisissa paikoissa joissa kukaan ei tuotteista vastaa, tulee herkästi vastaan älylamppuja jotka lähinnä polttavat sulakkeita ja pahimmillaan asuntoja. Kotimaisissa kaupoissa myytävät lamput on sentäs ainakin jossain määrin testattu maahantuojan toimesta ja ongelmatilanteissa on kuluttajan suoja lähellä.

Vinkki 4: unohda vinkit!

Yllä olen avannut eri kulmia valaistuksesta, eri älykkyyden asteilla. Lopulta ehdotan vastaavanlaista oppia kuin valokuvaamisessa: opettele ensin kaikki yksityiskohdat ja säännöt sekä optiot, jotta voit sitten unohtaa oppimasi teorian ja toteuttaa asian juuri haluamallasi tavalla. Valaistus on tänä päivänä täynnä mahdollisuuksia ja kikkailua, mutta jos sinulle riittää yhden hehkulampun ratkaisu, anna palaa! Tärkeintä on huolehtia näöstään ja varmistaa, että valaistus täyttää tarpeensa, etkä joudu tihrustamaan pimeässä tai sokaistumaan päin pläsiä ampuvasta kohdevalosta.

Pidä siis mieli ja kämppä sopivan kirkkaana!

22.11.201915.1.2020

”Tiedebarometri”: Suomalaiset luottavat roistovaltiopuoskari- ja hölynpölytieteeseen…

Se roistovaltio on tietysti Suomi, joskin muutama muukin kuten Ruotsi, Italia tai USA joskus peesailevat…

https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/suomalaiset-tahtovat-lisaa-tiedetta

Tiedebarometri 2019 (on KVASItiedettä…)

Suomalaiset tahtovat lisää tiedettä

Jukka Ruukki

13.11.2019 klo 9:31

Suomen tunnetuin tutkija on avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja – ja kiinnostus avaruustutkimukseen on historiallisessa huipussaan. Kuva: Sanoma-arkisto ja Nasa ”

HM: Valtaoja jauhaa ”avaruusprofessorin arvovallalla paskaa asioista, joissa hän on patatyhmä maallikko, kuten huuhaavaletiede ”sosiobiologiasta”. Hän on usein myös esittänyt omaltakin alaltaaan järjettömyyksiä – kuten esimerkiksi, että ”tulevaisuus ja menneisyys olisivat olemassa” jossakin samaan tapaan kuin nykyisyys.

JR: ” Luotamme tieteeseen lujemmin kuin koskaan. Eniten suhtautumista jakaa puoluekanta, kertoo tiedebarometri.

Nyt sen kehtaa sanoa ääneen: suomalaiset suorastaan rakastavat tiedettä. Kiin-nostuksemme tieteeseen on kansainvälisesti verrattuna suurta. Arvostamme tut- kimusta ja tieteen instituutioita ja luotamme tieteen kykyyn ratkaista yhteiskun- nallisia ja maailmanlaajuisia ongelmia. Kansan tuki tieteelle ei ole horjunut, vaikka päättäjien suusta on saatu viime vuosina kuulla tutkijoita ja kaiken maailman dosentteja väheksyviä kommentteja.

Tämä käy ilmi kaikkien aikojen seitsemännestä tiedebarometrista. Se on kolmen vuoden välein tehtävä kyselytutkimus, joka luotaa suomalaisten asenteita tiedettä kohtaan. Ensimmäinen barometri ilmestyi vuonna 2001. Nyt julkaistuun kyselyyn vastasi yli kaksituhatta henkilöä viime kesänä.

Tulos on monin kohdin mieluista luettavaa suomalaisen tieteen näkökulmasta. Luottamus tieteeseen on kolmessa vuodessa vahvistunut, ja se on nyt historiallisessa huipussaan.

Kansalaiset ovat luottamuksessaan varsin yhdenmukaisia.Voimakkaimmin tieteen nimiin vannoo koulutetuin väestönosa. Pientä säröä kuvaan tuo puoluekanta, jonka vaikutusta tiedeasenteisiin peilattiin nyt ensi kertaa.

Lähes yhdeksän kymmenestä vihreiden kannattajasta kertoo luottavansa tietee- seen, perussuomalaisista ja viime eduskuntavaaleissa äänestämättä jättäneistä noin joka toinen. Perinteisten puolueiden välillä ei ole havaittavissa suuria eroja. Lähimmäksi vihreiden tasoa kohoavat kokoomuksen kannattajat.

Ohi eduskunnan ja kirkon

Tiedeorganisaatioista luotettavimmiksi mielletään yliopistot ja korkeakoulut. Kolme neljästä vastaajasta tuntee niitä kohtaan suurta luottamusta. Ammatti- korkeakoulut jäävät yliopistoista ja korkeakouluista jälkeen vain hiukan.

Yksittäisistä tutkimuslaitoksista luotetuin on Teknologian tutkimuskeskus VTT. Myös Suomen Akatemia nousee korkealle ohi median, eduskunnan ja kirkon.

Artikkelin grafiikat: Riku Koskelo/Tiede

Barometrin perusteella tieteen julkisuuskuva ja yhteiskuntasuhteet ovat kunnos- sa. Sen ohittavat luottamusvertailussa vain poliisi ja puolustusvoimat. Tiede jättää taakseen muun muassa oikeuslaitoksen.

Tiedettä paitsi arvostetaan myös pidetään tasokkaana. Sen kykyyn tuottaa paikkansa pitäviä tuloksia uskotaan laajasti.

Erityisen hyvän arvion saa suomalainen lääketiede. Useampi kuin seitsemän kym-menestä antaa sille hyvän arvosanan, ani harva huonon. Lähes yhtä mairitteleviin lukemiin yltää teknologia.

Tiedebarometrin vastaajat jakavat tunnustusta koko tiedeyhteisölle. Tutkimuk- sen yleinen laatu koetaan hyväksi. Sellaiseksi sen arvioi useampi kuin seitsemän vastaajaa kymmenestä. Kaksi kolmesta kiittää tutkimuksen ja tieteentekijöiden kansainvälistä tasoa. Koko tieteen tila nähdään valoisampana kuin kolme vuotta sitten.

Myös tieteen olemusta ymmärretään entistä paremmin. Tiede mielletään moni-ääniseksi, eikä tutkijoiden erimielisyyden katsota rapauttavan luotettavuutta. Väitteen ”Tieteeseen ei voi luottaa, koska saman alan asiantuntijat voivat olla jostakin asiasta täysin eri mieltä” hyväksyy alle joka viides vastaaja. Se kertoo väestön valistuneisuudesta.

Väite ”Ristiriitaisetkin näkemykset kuuluvat tieteeseen” vahvistaa valistuneisuu- den vaikutelmaa. Kolme neljästä yhtyy näkemykseen, ani harva torjuu sen. Suo- malaisten voi katsoa kestäneen hyvin median pyrkimystä luoda draamaa ja kärjistäviä vastakkainasetteluja.

Tieteen ristiriitaisuuden sieto kasvaa koulutuksen mukana. Akateemisesti koulutetuille asia on barometrin tulosten perusteella lähes itsestään selvä.

Kykyihin uskotaan vankasti

Barometri selvitti myös vastaajien odotuksia. Millaisia ongelmia tiede pystyy ratkomaan?

Odotukset osoittautuvat aiempaa optimistisemmiksi. Usko tieteen mahdollisuuk- siin on kauttaaltaan myönteisempää kuin barometriseurannan aloitusvuonna 2001.

Tieteen uskotaan löytävän keinoja sairauksien hoitoon, eliniän pidentämiseen ja energiapulmien ratkaisuun. Keskimääräistä luottavaisempia ovat nuoret, yliopistokoulutuksen saaneet, ylemmät toimihenkilöt ja opiskelijat.

Puolueiden kannattajien näkemyksissä ei juuri ilmene eroja. Optimistisimmin tieteen mahdollisuuksiin suhtautuvat vihreiden, kokoomuksen ja keskustan äänestäjät.

Jopa ilmastonmuutoksen torjumiseen tai jarruttamiseen suhtaudutaan luottavai- sesti. Luottamus on myös kasvanut kolmessa vuodessa merkittävästi. Puolet uskoo keinoja löytyvän, joka neljäs lukeutuu pessimisteihin.

Ilmastonmuutoksesta on tullut kiistelty kauhuskenaario julkiseen keskusteluun, mutta politiikan kärkiteemaksi ilmasto nousee harvoin.

Kevään 2019 eduskuntavaaleista tuli kuitenkin ilmastovaalit. Vihreät ja erityisesti perussuomalaiset selvästikin hyötyivät tapahtuneesta. Ensin mainittu kantaa ko- rostetusti huolta ilmastosta, jälkimmäinen ei niinkään. Perussuomalaiset puhuvat ”ilmastohysteriasta”.

Ilmastopolitiikan jakolinja oireilee myös tuoreessa tiedebarometrissa. Väitettä ”Il- mastonmuutoksen eteneminen on vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia” tukee liki kolme neljästä suomalaisesta. Skeptikot jäävät vähemmistöön, mutta heidän määränsä on kasvanut selvästi kolmessa vuodessa. Lukema on nyt mittaushistorian toiseksi korkein.

Jakauman voi tulkita heijastelevan vaaleissa havaittua kahtiajakoa. Yhdeksän kym-menestä vihreiden kannattajasta pitää ilmastonmuutosta aitona uhkana,joka vaatii poliitikoilta toimia. Alle yksi kolmesta perussuomalaisten kannattajasta kokee samoin.

Geenit ylös, pseudo alas

Aiemmissa barometreissa suhtautuminen geenitutkimukseen on tuottanut hajon- taa. Torjuntaa ovat aiheuttaneet varsinkin perimän muuntelu ja mahdolliset ihmisen kloonaushankkeet.

Asennoituminen on muuttunut aiempaa hyväksyvämmäksi. Useampi kuin joka toinen vastaaja katsoo, että riskeistä huolimatta geeniteknologiaan liittyvästä tutkimuksesta on suurta hyötyä ihmiskunnalle. Väitteen torjuu noin joka seitsemäs.

Geenitutkimusta lääkkeiden kehittämiseksi pidetään hyvänä,mutta muuntogee- nistä ruokaa kohtaan tunnetaan edelleen epäluuloa. Suhtautuminen on pysynyt kriittisenä mittaushistorian alusta asti.Epäluuloisten määrä on kuitenkin vähenty- nyt huomattavasti kolmessa vuodessa. Väite ”Geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmisille kuin ympäristöllekin” saa hyväksynnän joka neljänneltä. Eri mieltä on kaksi viidestä.

Geeniruokaa pelkäämättömien osuuden kasvu, +11 %, on yksi tiedebarometrin suurimmista asennemuutoksista.Keskimääräistä enemmän luottamusta tuntevat nuorimmat ja koulutetuimmat. Miehet suhtautuvat hyväksyvämmin kuin naiset.

Toinen selvä muutos koskee tieteen vastapoolia, huuhaata. Kaikenlaisen pseudotieteen suosio on ollut pitkään laskussa, ja suuntaus jatkuu.

Tämänvuotisessa barometrissa selvitettiin entiseen tapaa kuuden tiedeyhteisön tunnustusta vailla olevan opin uskottavuutta. Testiin joutuivat kansanparannus, homeopatia, luontaislääkkeet, horoskoopit, ufousko ja telepatia. Vastaukset osoittavat, että niitä kannatetaan vähän.

Eniten ymmärrystä saa kansanparannus. Kolmannes suomalaisista uskoo kansan-parantajilla olevan tietoja ja taitoja,joita lääketieteellä ei ole. Asian kiistäviä on kui- tenkin selvästi enemmän. Kansanparannuksella on ilmeisen hyvä, ystävällisen myyttinen maine. Sen suosio laskee silti tasaisesti.

Usko homeopatiaan on kolmessa viime mittauksessa ollut lähes vapaassa pudo- tuksessa. Homeopatian kiistää kaksi kolmesta. Siihen uskovien joukko on kutis- tunut viidennekseen suomalaisista. Myös luontaislääkintään skeptisesti suhtau- tuvia on aiempaa enemmän. Niin homeopatian kuin luontaislääkinnän tehoon uskoo suurempi osa naisista kuin miehistä.

Pseudotieteiden vetovoiman hupenemista selittävät koulutustason nousu ja vas- taajasukupolvien vaihtuminen.Kvasitieto ei vetoa nykynuoriin.Huuhaan hiipuminen tukee myös tulkintaa tiedettä kohtaan tunnetun luottamuksen yleisestä vahvistumisesta. ”

RJK: Tämä barometri on kvasitietoa ja kvasitietiedettä… Se on vähän eri asia kuin HUUHAA… Useimmat kyselytutkimukset ovat sitä.

” Tiede suosituin penkkiurheilu

Suomalaisten sanotaan olevan urheiluhullua kansaa, mutta tiedebarometri kertoo toista: tiedepenkkiurheilu on paljon suositumpaa.

Kun vastaajilta kysytään, kuinka aktiivisesti he seuraavat eri aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia, tiede pärjää urheilua paremmin. Selvä enemmistö, 70 %, kertoo seuraavansa aktiivisesti tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa. Tieteen edelle yltävät vain ympäristö ja luonto sekä yhteiskunnalliset asiat. Siinä missä halu seurata urheilua on heikentynyt, tiede on pitänyt pintansa koko barometrin mittaus- historian ajan. Tiedeintoilijoiden osuus on jopa hieman kasvanut kolmen vuoden takaisesta.

Mielenkiintoa saattaa osittain selittää se, että tiedettä pidetään yleisesti tärkeä- nä. Siksi sitä kuuluu myös seurata. Toisaalta tiede kattaa lukuisia elämän alueita. Urheiluhullu voi olla kiinnostunut tieteen dopingtietämyksestä, ja yhteiskunnallisesti orientoitunut saattaa tuntea vetoa politiikan tutkimukseen.

Joka tapauksessa tiedekiinnostuksemme taso on kansainvälisestikin huippuluok- kaa. Tulos mukailee muissa Euroopan maissa tehtyjä mittauksia. Huolipuhe siitä, että kansa on alkanut hyljeksiä tieteen tietoa, voidaan unohtaa. Äänekkäät kuppi- kunnat ja somekuplat paisuvat, mutta niiden merkitys on loppujen lopuksi pieni.

Tiede vetoaa jonkin verran enemmän miehiin kuin naisiin.Ikä ei vaikuta paljonkaan, joskin nuoret ja 25–36-vuotiaat seuraavat tiedettä vanhempia ikäpolvia ahkerammin.

Kiinnostuneimpia ovat akateemisesti koulutetut.Heistä useampi kuin neljä viidestä ilmoittaa seuraavansa tiedettä aktiivisesti.

Tiedejuttuja toivotaan lisää

Television ja radion merkitys tieteellisen tiedon lähteenä oli vielä kolme vuotta sitten ylivertainen. Niistä tiedettä seuraa edelleen yhdeksän vastaajaa kymmenestä, mutta asemaa horjuttavat internet ja sosiaalinen media. Ne ovat jo kiilanneet sanomalehtien ohitse kakkostilalle.

Kaikki ei kuitenkaan ole välttämättä sitä miltä näyttää. Osa internetin ja sosiaali- sen median tiedetiedosta on todennäköisesti perinteisen median, kuten sanoma- lehtien ja television, omissa verkkokanavissaan jakelemaa aineistoa. Myös Tiede-lehden kaltaisilla aikakausmedioilla on vankka lukijakunta tiedeyleisön keskuudessa.

Suomalaiset odottavat median kertovan entistä enemmän tieteestä. Lisää tiedejuttuja toivoo kolme neljästä.

Seuratuin aihealue ovat uudet tutkimustulokset ja keksinnöt. Toiseksi sijoittuu lää- ketiede. Se kiinnostaa kahta kolmesta,naisia enemmän kuin miehiä.Tulos on hyvin ymmärrettävä: terveystutkimus ja uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehitys tulevat lähimmäs omaa elämää. Kolmanneksi sijoittuu ympäristön tilaan liittyvä tutkimus, joka sekin koskettaa meitä jokaista.

Etäisimmäksi aiheeksi vastaajat arvioivat tieteen rahoituksen ja tiedepolitiikan.

Tämänvuotisen barometrin suurin nousija on avaruustutkimus. Se vetoaa 45 prosenttiin suomalaisista. Osuus on seurantahistorian suurin.

Suosion selitystä voi etsiä myönteisestä julkisuudesta.Suomi on osallistunut moniin kansainvälisiin avaruushankkeisiin. Alalla vaikuttaa myös muutama tunnettu medi-apersoona, kuten tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja kosmologit Kari Enqvist ja Syksy Räsänen. ”

Kaikki nuo ovat tavallaan hölynpölläreitä.

Otetaan tämä Syksy Räsänen nyt vähän tikunnokkaan.

Monet TIETYNLAISEN ”tieteen” yleisöstä luulevat, että hän ”osaisi toistaa fyysik- kokollegoihinsa nojautuen”,että muka ”ihmisellä ei ole vapaata tahtoa” – eli siis ylipäätään MITÄÄN tahtoa. Niin hän onkin itse sanonut, ja antanut vielä linkinkin, ”CERNIIN”…

https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kumman_totuus

Syksy Räsänen

Kumman totuus

klo 2:09 | 30.4.2010

Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä, miten virheellinen arkikäsityksemme maail- masta on kvanttimekaniikan valos- sa. Toinen modernin fysiikan peruskivistä, suh- teellisuusteoria, on yhtä lailla kummallista. (Peruskivien yhteen muuraamisesta, ks. Maljan jäljillä.) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminis- miin, suhteellisuusteoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta. Epäilyjen varalta sanottakoon että suhteellisuusteoria, kuten kvanttimekaniikka, on varmennettu kokeellisesti erittäin tarkasti, Kyse ei ole tieteellisestä spekulaatiosta, vaan tunnetuista tosiseikoista.Y llä kuvatut ilmiöt ovat suppeaa suhteellisuusteoriaa; yleinen suhteellisuusteoria, jossa aika-avaruus muuttuu ja kehittyy, sisältää vielä oudompaa käytöstä. …
…
… Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että sa- manlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkai- simmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koem- me, että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta.

Wolf Singer

https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta

Tämä ”kertoo” (SILLE yleisölle, jonka lisäksi on tarkoitus tätä ilosanomaa vielä eteenpäinkin tyhmemmille!) että ”CERNin fyysikko Wolf Singer” on todistanut vastaansanomattomasti kvanttimekiikalla, että tahtoa ei ole…

Singerillä on tohtorintutkinto neurofysiologiasta. Hän lienee mittaillut (dalai) la- malaisen mietiskelyn aivokuv(vasteita. Mutta fyysikko hän ei ole, ei liioin CERNis- tä. Hän piti siellä vain yhden esitelmän Max Planck Instituutin nimissä – ja siellä- kin hän oli vierailevana asiantuntijana – mietiskelyn (HUUHAAn siis…) asiantunti- jana naapurin mietiskelykeskuksesta M. P. Instituutilla on paikkansa pitävät aivofysiikat, mutta tämä hörönlörö ei kuulu niihin!

Hän on,ainakin oli kaupallisen dalai lamalaisen mietiskelykeskuksen johtaja. Hänen esitelmässään ei ole päätä eikä häntää, ei tolkkua eikä protia. Myös hänen samaa titteliä käyttävä tyttärensä Tania Singer, ”johtava empatia-asiantuntija”, kuuluu joukkoon julmaan.

Räsänen ei siis erota ”fysiikan” nimissä paskaa jauhavaa ketkua oikeasta fyysikos- ta, KUNHAN FOORUMI VAIN ON SOPIVA (ja siis VÄÄRÄ!)! Minä olen hiukan toi- selta fysiikan alalta ja ollut jo eläkkeelläkin jonkin aikaa,mutta väitän kyllä edel- leen tunnistavani 100%:lla varmuudella henkilön, joka puhuu ihan puhdasta pas- kaa rakennusstatiikasta, ja noin 95% varmuudella henkilön, vaikka akateemikon- kin (esimerkiksi Enqvistin tai Valtoajan) joka puhuu paskaa vaikka taivaanmeka- niikasta suhteellisuuteoriasta ja kvanttimekaniikan perusperiaatteista) pirun moni yrittää), vaikka nuo eivät koulutukseeni liitykään, mutta olen lukenut paljon hyvää mm. neuvostoliittolaista kirjallisuutta niitäkin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/06/hesari-tyhmentyman-holynpoly-tiede-lehden-homehtuneen-natsi-tieteen-plajays-vapaasta-tahdosta

***

Kappas: ”Johava empaiaukija” Tania Singer on saanut kalossia Max Planck Instituutista (ja varmaan koko ”mietiskelyliike”, neurohölynpöllärigangstereiden peiteorganisaatio):

”In August 2018 Science Magazine reported that Singer bullied many of her em- ployees. [19] Difficulties were brought up by team members during a meeting with the scientific advisory board in February 2017 as a part of the institute offi- cial evaluation. An internal investigation later confirmed the accusations raised by her former employees of bullying behavior, mistreatment of pregnant employ- ees and also of significant failures in leadership. The press release of the Max Planck Society acknowledged that partial anonymity of the accusations was not lifted which “made it more difficult for the director to respond to the allegations” and that they did not find evidence for scientific misconduct. In order to avoid a further escalation of the situation, Singer resigned from her director position in agreement with the Max Planck Society. [20] She is now Professor and scientific Head of the Social Neuroscience Lab of the Max Planck Society in Berlin.[21][22]”

Tiedeväärinkäytöksillä (misconduct) saksalaiset yleensä tarkoittavat vain todella härskejä ja muutenkin rikollisia toimia, jättiläiskavalluksia ja valtiopetoksia, jotka myös päättävät tutkijan uran siihen paikkaan vähintäänkin koko EU:ssa. Muu me- nee ”virheiden ja osaamattomuuden” piikkiin edellyttäen, että huijari ottaa hatkat kuviosta sovinnolla. Linja on suurin piirtein kuin NL:ssa Lysenkon kanssa. Myös Urula von der Leyen on ollut sekä tutkittavana että myös vastuussa sellaisista tutkimuksista poliittiesti.

https://www.sciencemag.org/news/2018/08/she-s-world-s-top-empathy-researcher-colleagues-say-she-bullied-and-intimidated-them

In The ReSource Project, Tania Singer sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. Moritz Hager/WORLD ECONOMIC FORUM / Flickr (CC BY-NC-SA 2.0.)

She’s the world’s top empathy researcher. But colleagues say she bullied and intimidated them

By Kai Kupferschmidt Aug. 8, 2018 , 4:10 PM

Tania Singer, a celebrated neuroscientist and director at the Max Planck Insti- tute for Human Cognitive and Brain Sciences in Leipzig, Germany, is known as one of the world’s foremost experts on empathy. In her research, she has sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. The title of a profile of Singer written by this reporter in 2013 summed up her public image: Concentrating on Kindness.

But inside her lab,it was a very different story, eight former and current col- leagues say in interviews with Science.The researchers,all but one of whom insis- ted on remaining anonymous because they feared for their careers, describe a group gripped by fear of their boss. “Whenever anyone had a meeting with her there was at least an even chance they would come out in tears,” one colleague says.

Singer,one of the most high-profile female researchers in the Max Planck Society (MPG), sometimes made harsh comments to women who became pregnant, multiple lab members told Science. “People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies,” one former colleague says. “For her, having a baby was basically you being irresponsible and letting down the team,” says another, who became a mother while working in Singer’s department.

Singer, who declined to answer questions for this story, is on a 1-year sabbatical, but her colleagues say they are speaking out now because MPG plans to eventually allow her to return to her lab.

Singer has acknowledged making mistakes in the past. “Problems associated to my exhaustion due to having to carry and be responsible for [a] huge and comp- lex study,” were partly to blame, she wrote in a 12 February 2017 email to repre- sentatives of the department who had complained about working conditions to the institute’s scientific advisory board. In a 7 August letter to Science, Singer’s lawyer denied allegations of bullying, however. The letter said Singer had “apo- logized deeply” during a 2017 mediation process and had taken responsibility for the problems, for instance by asking for the sabbatical and the appointment of a temporary replacement. It also suggested that the allegations against Singer came from a “subgroup with its own strong interests and group dynamics.”

In a statement also issued on 7 August,MPG acknowledged it had learned of the allegations against Singer last year and said the society’s vice president,Bill Hans- son, had investigated them, but that details are confidential. MPG says that “to calm the situation down,” it agreed to Singer’s sabbatical, which took effect in January. In a plan presented to the researchers on 25 July, MPG said it would se- parate Singer from her current colleagues and allow her to set up a new, smaller research group in Berlin for 2 to 3 years while the postdocs and Ph.D. students in Leipzig finish their projects and move on. (The Leipzig group, which once numbered more than 20 scientists, has dwindled to just five.) She would then return to her lab.

“It appears the Max Planck Society decided it would rather sacrifice another generation of students than risk a scandal,” says one former colleague. Asked how MPG would ensure that future students are treated better, a spokesperson says details of the plan are still being discussed.

People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies.

A former scientist at the Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Singer, the daughter of celebrated neuroscientist Wolf Singer, helped found a new field called social neuroscience; she rose to prominence with her work on empathy, including a landmark study published in Science in 2004 that showed watching a loved one experience pain activates the same brain areas as feeling physical pain directly. In 2013, she started a hugely ambitious study, The ReSource Project, in which 160 participants were trained for 9 months to demonstrate the power of meditation.

The study highlighted some of Singer’s strengths, colleagues say. “She’s creative, she can be charming, she knows how to make contacts and get resources. It’s a gift and it was necessary to make a project like this happen,” one colleague says. “Her superpower is vision,” another adds. “That original team of people that she put together was totally incredible.” Several people in her lab recall an impas- sioned speech Singer gave after the 2015 terrorist attacks in Paris, in which she argued that only a study like ReSource could prevent such acts in the future.

But colleagues say working with Singer was always difficult. She wanted to be in control of even the most minute research details but was often not available to discuss them. In-person meetings could quickly turn into a nightmare, one col- league says: “She gets extremely emotional and when that turns dark it is terri- fying.” Another co-worker describes what happened after he told Singer some people in her group were unhappy: “She was very hurt by this and started crying and screaming,” he says. “It escalated to the extent that she left the room and went door to door in the institute in our department, crying, yelling to the people in the room ‘Are you happy here?’ When she came back, she said: ‘I just asked and everyone said they’re happy so it’s obviously you that’s the problem.’”

(A colleague who says he was present corroborates the story.)

Almost every current or former lab member brought up Singer’s treatment of pregnant women; the issue was also on a list of grievances, shared with Science, that lab members say they drew up after a meeting with the scientific advisory board in February 2017 to record what was said. “Pregnancy and parental leave are received badly and denied/turned into accusations,” the notes say.

Bethany Kok, a former lab member who agreed to speak on the record because she is no longer working in neuroscience, says Singer reacted kindly when she first told her she was pregnant with twins. But the next day, Kok says, “She star- ted screaming at me how she wasn’t running a charity, how I was a slacker and that I was going to work twice as hard for the time I would be gone.” A few weeks later, Kok says, she miscarried one of the twins and missed a lab meeting for an urgent medical appointment. “I got an email from Tania telling me that she wasn’t paying me to go to the doctor, that clearly I wasn’t using good judgment, and I was no longer allowed to go to the doctor during work hours.” (Kok says she no longer has access to the email.)

Singer’s lawyer says Singer never discriminated against pregnant women or any other group, and that events described by others “either did not happen or they happened very differently than described.”

Scientific discussions could also get overheated, lab members say. “It was very difficult to tell her if the data did not support her hypothesis,” says one resear- cher who worked with Singer. Singer’s lawyer stresses that no rules of scientific conduct were violated and that the institute’s scientific advisory board had rated the work of Singer’s department as “excellent.”

One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associated with our ReSource study.

Tania Singer, Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Contemporaneous notes from the researchers who took part in the 2017 mee- ting with the scientific advisory board — held after years of informal discussions and talks with an ombudsman that had led nowhere — include numerous other complaints, including “emotional abuse, threats, devaluation of work, and personal abilities.”

“Working with Tania is becoming increasingly difficult,” the lab members wrote after the meeting. “We represent the entire department. We would like some change but are unsure of how to approach the issue due to fear of retaliation.”

“One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associ- ated with our ReSource study,” Sin- ger wrote in the email she sent lab members afterward. She noted that “the conflict between the project’s need for long-term continuity and loyalty on the one hand and the researchers’ own divergent needs to move on with their own careers and lives.”

Six meetings with a mediator in the first half of 2017 did little to improve the situation, several people who attended the sessions say. Afterward, Hansson launched his investigation, but in December 2017, scientists at the institute were informed that MPG President Martin Stratmann had taken the matter into his own hands. On 20 December, Singer wrote to the group that she would be on a sabbatical for all of 2018, with former MPG Director Wolfgang Prinz taking over some of her duties.

The separation plan presented 2 weeks ago, which would take effect in January 2019, has two goals, according to official minutes from the 25 July meeting, obtained by Science: “1. Unencumbered continuation of everyone’s work. 2. An opportunity for Tania Singer to have an unencumbered new start.” Singer “has learned the lesson that groups that are too big carry the risk of losing contact with co-workers,” her lawyer writes. “A good work environment and dealing with each other respectfully are important to her.”

Several researchers say they are disappointed in MPG. “I had hoped that they take problems at their institutes seriously and act not only on the behalf of their directors but equally their employees. However, every decision was always dragged out, communication was nontransparent and top-down, and then finally a solution was presented to the employees that is really mostly a solution for Tania,” one says.

Several other scandals have recently rocked the prestigious MPG, which has an €1.8 billion annual budget and runs 84 independent institutes. Nikos Logothetis, a researcher at the Max Planck Institute for Biological Cybernetics in Tübingen, Germany,was indicted in February after accusations from animal welfare activists; the U.S. Society for Neuroscience and the Federation of European Neuroscience Societies sharply criticized MPG last week for not defending him and his colleagues adequately. Also this year, allegations of bullying and sexual harassment at the Max Planck Institute for Astrophysics in Garching, Germany, emerged. Guinevere Kauffmann, the director accused of bullying, received coaching and daily monitoring and now leads a drastically reduced group. In an interview with German newspaper Frankfurter Allgemeine Zeitung,Stratmann said the incident had shown that the society’s procedures for dealing with complaints did not work well. “I have to concede that, and for this reason we will improve it.”

Many say the years spent in Singer’s lab have left them disillusioned about science. “If the Max Planck Society has as its objective to create scientists, then this Ph.D. experience is not the way to do it,” says one.

Posted in: People & EventsS cientific Community

doi:10.1126/science.aav0199

Kai Kupferschmidt

Kai is a contributing correspondent for Science magazine based in Berlin, Germany. He is writing a book about the color blue, to be published this

***

”Valtaoja yhä ykkösjulkkis

Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja on tuoreen barometrin mu- kaan Suomen Mr. Tiede, suuren yleisön parhaiten tuntema ja tunnistama tutkija. Kysyttäessä merkittävää suomalaista tieteenharjoittajaa Valtaoja kerää 145 mainintaa, lähes yhtä paljon kuin muut mainitut yhteensä. ”

Hän on justiin Mr. Hölynpölytiede!

Ei ole myöskään väärin sanoa: HAISTAPASKANTIEDE!

” Valtaoja on nyt kolmatta kertaa peräkkäin tieteemme ykkösjulkkis. Menestystä voi arvailla. Hän on tuttu televisiosta, lehdistä sekä luonnontieteitä kansantajuis- tavista ja monia yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevistä kirjoituksistaan. Harva todennäköisesti tuntee hänen alkuperäistä leipälajiaan, joka on kvasaaritutkimus.

Valtaoja ja listan kolmonen Linus Torvalds pitävät aiemman sijoituksensa,

JR: ” mutta väliin vahvaksi kakkoseksi on kiilannut tuoreehko talousnobelistimme Bengt Holmström. ”

HM: Böngt Hölmström on haistapaskantieteilijä haistapaskantiedehuijaamosta.

JR: ” Hän kerää 57 mainintaa. Holmström on kivunnut kymmenen tunnetuimman joukosta kärkikolmikkoon. Entisen kakkosen, islamin tuntijan Jaakko Hämeen-Anttilan sija on nyt neljäs.

Koko kärkikymmenikkö on kovin miesvoittoinen. Rintaman rikkovat vain psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta. ”

HM: Helena Ranta EI OLE TIETEILIJÄ OLLENKAAN,vaan hammastekninen hen-kilöllisyydenunnistaja. Kuitenkin NATO hyökkäsi Jugoslaviaan käyttäen veruk- keena hänen (ja vain hänen,kun oikea kuolinsyyntutkija,joista heistäkin yksi oli suo- malainen, kieltäytyivät) muka ”tieteellisesti toteaman” muka ”kansamurhan” ”pe- ruseella”, vaikka hänellä ei ole kuolinsyyntutkijan pätevyyttä, eikä koulutusta sinne päinkään! Hänet oli myös erittäin kyseenalaisesti ja sääntöjä ja sopimuksia venyttäen ja paukuttaen valittu tukimusryhmän puheenjohtajaksi – ehkä siksi, että kuolinSYYtutkija eivät olleet hommaan suostuneet. aas oli Suomen ei-jäsenyyttä NATOssa ”taitavasti” viikunanlehenä käyttäen kusetettu NATOn pussiin YK:a ja serbejä…

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/taas-puoskaritede-palkittiin-absoluutti-antipavlovisti-liisa-keltikangas-jarvinen/

TAAS puoskaritiede palkittiin – absoluutti-antipavlovisti Liisa Keltikangas-Järvinen…

JR: ” Uusia nimiä listalla ovat muun muassa aivotutkija Minna Huotilainen ja mitokondriotutkija Anu Wartiovaara. ”

HM: Jätetään nämä nyt tällä kertaa vähemmälle…

JR: ” Vaikka tiede kiinnostaa, lopulta vain harva suomalainen tuntee sen tekijöitä. Merkittävän nykyisen tieteenharjoittajan pystyy nimeämään vain kaksi viidestä vastaajasta.

Selityksiä on monia.Tutkijat eivät ole perinteisesti olleet kovin näkyviä julkisuuden henkilöitä – muutamaa kellokasta lukuun ottamatta. Tiede on myös leimallisesti ryhmätyötä. Harva tutkija nousee tai haluaa nousta muiden yläpuolelle. Vastaavasti ne, jotka kerran keksitään, eivät hevin katoa ihmisten mielestä.

Sen osoittaa barometrin toinen henkilökysymys. Kun vastaajat saavat ottaa huo- mioon myös menneen ajan, merkittävän tutkijan nimeäminen helpottuu. Useampi kuin joka toinen osaa esittää jotain henkilöä.

Valtaojan kaltaiseksi ääniharavaksi osoittautuu vanha tuttu nimi, nobelisti A.I. Vir- tanen. Kärkikolmikkoon mahtuvat myös arkkiatri Arvo Ylppö ja akateemikko, geenitutkija Leena Palotie. Edesmenneitä peesaa Valtaoja.

A.I. Virtanen kerää toisenkin ykkössijan. Nobelilla palkittua karjanrehua pidetään suomalaisen tieteen tunnetuimpana saavutuksena. Huomattaviksi vastaajat nostavat myös ksylitolin ja matkapuhelimet. ”

HM: Virtasen keksintö on mitä tärkein. Kumma on, että se tehtiin näin myöhään. Muutama iso nälänhätä olisi vältetty, jos olisi tehty vaikka 50 vuotta aikaisemmin.

” Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Koko barometriraportti verkossa: tieteentiedotus.fi

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2019

21.11.2019

Avaruuteen – pelkkä menolippu riittää

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006316159.html

”Suomalaisaktivisti Sini Saarela esiintyy Netflixin Mars-sarjassa, koska avaruudessakin voi pian olla ympäristöaktivisteja”

Nämä ympäristön nimissä riekkuvat greenpissi-terroristit voisi rauhassa lähettää avaruuteen esimerkiksi Marsiin pysyvästi.

21.11.201921.11.2019

Kun Suomea uhkasi kansanmurha!

Stalinin tehtävä oli tappaa kaikki suomalaiset/ pakkosiirtää heidät pois nykyisiltä asuinsijoiltaan. Ensin Stalin tapatti kaikki 25 000 Neuvostoliiton puolelle siirtynyttä suomalaista ja tekosyynä suojella Leningradia (Pietari) hän halusi tuhota loputkin suomalaiset. Tässä on siitä erinomainen kirjoitus, olen täsmälleen samaa mieltä:

Teemu Keskisarja: Karjalaiset olivat maailman parhaita pakolaisia – ”Suomea uhkasi kansanmurha” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006316296.html

Näin uhkailtiin…. ja näin kävi.

21.11.2019

Synttäritervehdys on toivoa täynnä

Tänään tiettävästi pitäisi juhlia syntymäpäiviä. Pidän itse ennemmin siitä että juhlitaan henkilön saavutuksia, ei synnynnäisiä ominaisuuksia joten tämä juhla ei ole koskaan hurjasti sytyttänyt. Yhtä kaikki, päätin edes itseäni varten kirjoittaa (ja videolle puhua) jotain näin pyöreiden lukujen kohdalla.

Tulevaisuus on toivoa täynnä

Tuossa se sanoma on. Tänä päivänä ihmiskunnalla on enemmän tapoja tehdä hyvää kuin koskaan aiemmin. Kaikista huolista huolimatta keinot, tiedot ja resurssit hyvään kasvavat. Iso osa ykkösuutisten ykkösongelmista ovat aika pieniä. Toki on isojakin ongelmia, kuten ilmasto ja ympäristö, mutta ne haluan nähdä haasteina.

Parempi huominen ei tarkoita sitä että istutaan iloisesti odottamassa että joku tekee jotain. Ei – se tarkoittaa yhteiseen sorviin tarttumista, haasteeseen vastaamista. Työtä on paljon, mutta kaikki keinot ovat tiedossa. Meillä on tekijöitä, tutkijoita, pohtijoita, kysymyksen esittäjiä joista jokainen kykynsä mukaan voi tehdä jotain huomista varten. Edelleen, keinot löytyvät, tänään paremmin kuin koskaan. Jos näemme tulevaisuudessa paremman huomisen, olemme valmiit myös tekemään sen eteen. Minä ainakin haluan elää enemmän kuin koskaan, sillä huomisesta saa hyvän. Haluan myös olla mukana vastaamassa haasteeseen erilaisten, eri mieltä olevien ihmisten kanssa, oli heidän aate- tai puoluemaailma minkä näköinen vaan. Kaikelle tiedolle on tilaa ihmisen päässä.

Elä ihmisenä

Sokeasti ei pidä pohtia vain utopiaa, eikä sitä kannata ihan joka saarnaajan tai elämäntapakouluttajan matkaan mennä. Joskus saa laiskotella, joskus saa syödä roskaruokaa, kunhan pohtisi siitä että mahdollisimman moni teoistaan ei tekisi huomisesta huonompaa, vaan huomista parantavia tekoja on enemmän kuin niitä toisia. Emme tarvitse superihmisiä, ainoastaan ihmisiä.

Olen tänään ”juhlinut” tekemällä asioita joista pidän: lenkkeily, kuntoilu, järjenkäyttöä vaativa työ, ryhmätyöskentely semmoisten ihmisten kanssa jotka kaikki kunnioittavat toisiaan ja kirsikkana kakun päällä vielä vapaaehtoistyötä kulttuurin hyväksi. Illalla aion vielä saunoa, skoolata tuorepuristetulla mehulla, syödä jotain pöhköä ja katsoa televisiosta jotain vielä pöhkömpää. Se on hyvä näin.

P.S. Alkuviikosta kirjoitin myös hyötyblogin, se kaipaa enää valokuvia. Aiheena on valaistus. Ehkäpä viikonloppuna pihalle.

21.11.201926.11.2019

Äänisen Peurasaaren muinaisasukkaat 8000 vuotta sitten eivät näytä olleen ”suomalaisia”

Petrozavodskin kaupunki Peurasaaren vastarannalla on suomalaisille tuttu Petroskoina. Jyrki Lyytikkä / Yle

Äänisen saaressa säästyi Euroopan suurin kalmisto kaukaa kivikaudelta – arkeologian nykymenetelmät paljastavat yllätyksiä 8000 vuoden takaa

Peurasaaren ainutlaatuiset haudat kertovat bioarkeologeille tarinaa kulttuuripiiristä, johon kuuluivat myös Suomen tuolloiset asukkaat.

arkeologia

17.11.2019 klo 19.27

Menneiden aikojen ihmisten elintapojen ja ajatusmaailman tutkiminen osoittaa aina vain enemmän, miten outoja me nykyajan ihmiset olem- me ja miten vinoutunut meidän luonto- ja eläinsuhteemme on, sanoo arkeologi Kristiina Mannermaa.

– Meillä on kauhean selvät rajat. Olemme sitoutuneet ajattelemaan tietyllä tavalla eläimistä ja ei-ihmisistä ylipäätään, hän sanoo.

Mannermaa on Helsingin yliopiston tutkija. Hän johtaa projektia, jossa selvitetään bioarkeologian keinoin, millainen täällä meidän nurkillam- me – Äänisen saarella – mesoliittisella kivikaudella eläneiden ihmisten maailmankuva oli ja miten he suhtautuivat eläimiin.

Mannermaa on työssään erikoistunut osteologiaan eli luiden tutkimuk- seen, ja häntä kiinnostavat ennen muuta nuo ihmisten ja eläinten suhteet erityisesti kivikaudella.

Kalkkikiviympäristö suojeli luita

Suomessa tai Venäjän Karjalassa ei juuri ole säästynyt kivikauden eloperäistä ainesta. Siihen maaperämme on liian hapan.

Olenij Ostrov eli Peurasaari on poikkeus. Sen kalmisto antaa ainutlaa- tuisen tilaisuuden katsoa yli kahdeksan vuosituhannen taakse, sillä osa saaresta on kalkkikiveä. Otollinen mikroympäristö on suojellut ihmisten ja eläinten luita ja luisia hautaesineitä.

Saari on koko nimeltään Eteläinen Peurasaari,ja siitä on saanut nimensä myös suunnitteilla oleva kirja, Eteläisen Peurasaaren tarinoita. Siinä on määrä kertoa valikoidusti Peurasaareen haudattujen ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Mannermaa toivoo, että yleistajuinen kirja pystytään jättämään kustan- tajalle lähivuosina, mutta jo nyt tutkijalla on paljon kerrottavaa Koneen säätiön rahoittamasta projektista, joka alkoi runsaat kaksi vuotta sitten.

Peurasaari on ikkuna myös Suomeen

Äänisen pienessä saaressa sijaitsee Euroopan suurin mesoliittinen kal- misto. 80 vuotta sitten tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa pystyt- tiin tutkimaan 177 hautaa. Alkuperäisestä määrästä ei ole tietoa, sillä paikka oli jo osittain tuhoutunut kalkkikivikaivoksen ja sitä edeltäneen hiekannoston vuoksi.

Poikkeuksellista kalmistossa on myös se, miten tavattoman hyvin or- gaaninen aines on säilynyt. Syy on sama, jonka tavoittelun ansiosta kalmisto löytyi ja jonka takia osa haudoista ehdittiin myllertää ennen tutkimuksia: kalkkikivi.

Suomestakin tunnetaan kivikautisia kalmistoja, mutta hapan maaperä on hävittänyt niistä kaiken eloperäisen. Peurasaari on kurkistusikkuna myös Suomen kivikauteen.

– Suomi ja koko Karjala kuuluvat samaan kivikautiseen kulttuuripiiriin. Peurasaari on ainutlaatuinen tilaisuus suomalaiselle tutkijalle päästä käsiksi näin hienoon materiaaliin, sanoo arkeologi Kristiina Mannermaa.

Kivikaudella ei ollut valtioiden rajoja säätelemässä sitä, missä ihmiset elivät ja liikkuivat.

– Meillä on todennäköisesti ollut ihan samantyyppistä aineistoa täällä. Se ei vain ole säilynyt.

Eläinten hampaat päätyivät koruiksi

Keitä Peurasaaren vainajat olivat? Mistä he tulivat? Miksi heidät on hau- dattu Peurasaareen, vaikka siellä ei asuttu? Minkälaista väestöä he yhteisössään edustivat? Ketkä heistä olivat sukua keskenään – vai oliko kukaan?

Jotta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kalmistoa on tutkittava kokonaisuutena eli myös eläinten ja niiden luusta tehtyjen esineiden historiaa, sanoo Kristiina Mannermaa.

Peurasaaren haudoista löytyneistä esineistä suurin osa on hammaskoruja, riipuksia.

– Hirvenhammaskoruja, karhunhammaskoruja, majavanhammaskoruja, Mannermaa luettelee.

Vainajien mukaan pantiin myös työkaluja, harppuunoita ja muita pyynti-välineitä sekä pienoisveistoksia. Kahdesta haudasta on löytynyt hirvenpääsauva.

Löydöissä on paljon esinetyyppejä, joita ei muualta tunneta, kuten jotkin piistä tehdyt nuolenkärkityypit, Mannermaa kertoo.

Perustutkimuksen lisäksi joistakin esineistä on jo tutkittu käyttöjälkiä ja valmistustekniikoita. Muutamista haudoista on selvitetty, miksi juuri niissä on tietynlaisia esineitä.

Ihmisten ruokavaliota puolestaan on tutkittu luiden hiili- ja typpi-isotoo- peista. Ne osoittavat selvästi, että he söivät lähinnä makean veden kalaa, kertoo Mannermaa.

Hampaan kiilteeseen tallentuu synnyinseutu

Hyvässä käynnissä on myös luiden stabiilien isotooppien tunnistus, Kristiina Mannermaa kertoo.

Noissa tutkimuksissa selvitetään hapen ja strontiumin isotooppien avulla ihmisten ja eläinten syntypaikkaa ja liikkumista.

Tutkimusta varten otetaan näyte hampaan kiilteestä. Siihen tallentuvat kasvuiän juomavedestä asuinalueen kallioperän isotooppiarvot, ja ne ovat tutkittavissa kiilteestä vielä vanhanakin.

Niiden ansiosta voidaan periaatteessa selvittää, ovatko ihmiset synty- neet siellä, missä ovat kuolleet. Laajemmin voidaan myös ryhtyä jäljittämään, mistä he ovat tulleet, elleivät ole paikallisia.

– Se on tulosten tulkintaa, ei mikään yksiselitteinen metodi, mutta antaa paljon uutta tietoa, Mannermaa sanoo.

Museon maanäytepusseissa piilee ties mitä

Peurasaaren strontiumtutkimuksessa ihmis- ja hirvenluiden arvoja on vertailtu Äänisen kalojen ja sen saarten kotiloiden arvoihin.

Tulosten mukaan ihmisten joukossa on niitä, jotka ovat kasvuiässä syö- neen Äänisen tarjoamaa ravintoa, mutta monet ovat peräisin jostakin muualta. Lisävalaistusta on luvassa happi-isotooppitutkimuksista. … ”

****

Mooses! Nämä näyttäisivät olleen Suomen Suomusjärven kulttuurin (Sauli…) sukulaisia. Kumpi on mennyt kumpaan suuntaan, on sitten eri asia… Ja nämä on käyttäneet myös punamultahautausta.

Naisten välityksellä periytyvän mitokondriaalisen haplohmän C1f edustajilla ei ole jälkeläisiä (”haloset” ovat jyränneet…).

Miehillä on” arabihaploryhmä” J – ja yksi (1) ”bramiini” R1a1.

https://www.researchgate.net/publication/307653413_Ancient_Paleo-DNA_of_Pre-Copper_Age_North-Eastern_Europe_Establishing_the_Migration_Traces_of_R1a1_Y-DNA_Haplogroup

” Ancient Paleo-DNA of Pre-Copper Age North-Eastern Europe:

Establishing the Migration Traces of R1a1 Y-DNA Haplogroup

Article (PDF Available) · March 2016 with 2,113 Reads

DOI: 10.13187/ejmb.2016.11.40

… The main research method of this paper is the interpretation of recently obtained genetic

data, which is compared with archaeological cultures distribution. To support some conclusions,

data on mtDNA haplogroups was also used as supplementary instrument.

3. Results and Discussions

R1a1*, M459+, M198- on Yuzhniy Oleni Ostrov burial (North-Western Russia)

One of the most well studied Eastern European archeological sites is the Yuzhniy Oleni Ostrov burial on the shores of Lake Onega (Karelia, Russia) and it is dated back to the developed and late Mesolithic period of VII-V millennium BC. Three individuals from the Yuzhniy Oleni Ostrov, who lived 7500 years ago (UZOO-7, 8 and UZOO-UZOO-74), possessed a non-existing now in Europe mitochondrial haplogroup C1f [2]. Also among the burials of Yuzhniy Oleni Ostrov were found mitochondrial haplogroups U4, U2e,U5a [3],J and H [4,p.36]. The Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ostrov (burial № I0061) possessed Y-chromosome haplogroup R1a1

(SRY10831.2, M198- subclade) [5] and mitochondrial haplogroup C1g (formerly C1f) [5]. The other Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ost- rov (I0221 / UZ0040) possessed Y-chromosome haplogroup J, and mitochondrial haplogroup U4 [6].

The author of one the most detailed publication on Yuzhniy Oleni Ost- rov antropology V.P. Yakimov adhered to the Eurocentric point of view on the formation of the Mesolithic Onega inhabitants. He suggested that their origins are linked to the Paleolithic population of Eastern Europe, who moved along the glacier to the northern and northeastern directions [16]. But some cross-breeding with Eastern population was also confirmed: «Later, it was concluded that it belonged to the described in the southern edge of the region so-called «flint» Mesolithic culture associated by origin with cultures of the Volga-Oka area, and (since the appearance in the VIII millennium BCE) coexisted with an earlier (since the X millennium BCE) local «quartz-slate» culture created by people from the North Urals and Trans-Urals and related to Finnish Askola – Suomusyarvi» [17]. But as we see further, ultimate western origins of that culture is probable also – as we see a wide migration towards east in early Mesolithic. Currently, researchers emphasize that «Yuzhniy Oleni Ostrov burial site is as an archaeological source extremely multifaced» (ibid) and represents a particular genetic type, different from the classical Mongoloid and Caucasoid (ibid).

A very heterogeneous composition of the population is now well proven by the presence of Y-chromosome haplogroup J, which indicates the influence of the southern areas and communication of Yuzhniy Oleni Ostrov people with populations of the Black and Caspian Sea.

The question if the culture of Yuzhniy Oleni Ostrov is non-ceramical Me- solithic or ceramical Neolithic, is still open. It should be mentioned that P.N. Tretiakov in his book «Finno-Ugrians,Balts and Slavs at the Dnieper and Volga» mentioned: «The population, which left behind the Oleni Ostrov burial ground seems to be familiar with the ware. It is proven by the bone plates with pinked edge, which must have served as ornament molds for clayware. If this statement is true, the Oleni Ostrov burial ground should be connected with the ancient culture of the Pottery Neolithic of the East Baltics – the Sperrings culture» and further: «Comb ware of Sperrings type, according to different researchers, has the closest analogs to the Neolithic cultures of the Kama Region, the Cisuralian area and Trans-Urals, and we agree with this statement. Anyhow, there is no doubt that numerous Ural and Kama analogs to Sperrings ware, which have been detected in the recent years are incomparably more convincing than the Middle Dnieper one» [18, p. 24]. This supports the version of the possible connections of Yuzhniy Oleini Ostrov people with the southern or eastern Neolithic cultures.

In addition to the local component the cultural influences on Yuzhniy Oleni Ostrov, the influences of most far-off regions have been mentioned in different works. For example, one article highlights the unexpected similarities of Yuzhniy Oleni Ostrov inhabitants and the representatives of culture Çatalhöyük [19, p. 92]: «However, the distri- bution observed on the charts provokes a number of questions be- cause of the convergence of typological characteristics of the groups diametrically opposed geographically and for which the likelihood of direct biological kinship and mutual contacts excluded. The most vivid illustration of this is the convergence of characteristics a series of Mesolithic Oleni Ostrov burial ground with sample from Çatalhöyük by the values of the second factor …». But the finding of the Y-DNA haplo- group J, which is associated with significantly more southern regions, only confirms ties of Yuzhniy Oleni Ostrov with the Southern cultures.

This way, the southern Neolithic influences on Yuzhniy Oleni Ostrov seem to be strongly probable and they could be originated from the Neolithic tribes of Comb Ware cultures. … ”

***

”Arabihaplo” J:

”Bramiinihaplo” R1a1:

mito U2

mito H2

Sen enempää uralilaishaplosta N kuin länsieurooppalaisesta ”trattbäga- rihaplosta” I, jotka ovat Suomessa hdessä vallitsevat ei näy tuossa vaiheessa vielä merkkejä.

Miss Jakutia -ehdokkaat edusavat varmaan alkuperäisempiä väesörhmiä…

Kaikki blogaukset

Oikea päätös – valitettavasti meidän poliitikkomme ovat sosiaalisia pelkureita