Vähän on outo arki mutta monenlaisia tarinoita siihen mahtuu. Tässä lähipiirissäkin on jo ollut melkoisia versioita. Moni ajattelee nyt itseään ja lähimmäisiä, mikä on toki ymmärrettävää. Siinä kohtaa ei välttämättä huomaa niitä muita tarinoita. Tässä niistä pari.
Yöt päiväksi
Itse kuulun siihen joukkoon, jolle tuli todella kova kiire. Olen itse asiassa neljällä eri tavalla valtion määrittämä kriittinen ihminen: kaupan ala, logistiikka, etäkäyttötekniikat ja verkkopalveluntarjoaja. ”Ei mitään painetta”. Tätä kirjoittelen klo 23 jälkeen, kun odottelen erään prosessin valmistumista palvelimelta. Sitten jatkan sen työstämistä varmaan vielä pari tuntia, ja aaamusta taas. Minulla on melkoista kiirusta, mutta se ei liene mitään verrattuna sote-puolen työntekijöihin joilla on kiireen ja hädän lisäksi lähellään inhimillinen kärsimys, jatkuva riski saada tartunta ja ilmeisesti myös katastrofaalisen huonoa johtamista. Joillain on kiire. Liian kiire.
Kaikki meni
Yhtä lailla on ihmisiä, joilla on yhtäkkiä aivan liikaa aikaa. Pikapotkuja on jaettu jo useampia. Osasyy tässä on opportunismissa: esimerkiksi eräs kauppakeskuksia operoiva suuryritys on käyttänyt koronaa savustaakseen ”huonot” vuokralaiset pois ja väkeviä ukaaseja vuokrien korotuksista ja ehtojen tiukennuksista on jaettu nyt, kun pitäisi olla täysin päinvastainen linja. Korostan, että tietoni tulee vain kolmesta lähteestä, ja koskee vain yhtä kauppakeskusoperaattoria, mahdollisesti vain yhden maakunnan alueella. Matkailualalla on tarina surullisen tuttu: lentoyhtiöt, hotellit, ravintolat, ym. HOK-Elanto tarjosi mielekkään vaihtoehdon, mutta moni muu ei ole voinut tarjota tällaista vaihtoehtoa. Monelta tippui maa jalkojen alta, yhtäkkiä. Osa sitä ei voinut välttää, osa kärsi likaisesta pelistä.
Opportunisteja piisaa
Yrittäjänä omat yhteystietoni ovat julkisissa rekistereissä helposti tarjolla. Voi veljet sitä määrää lainatarjouksia mitä olen saanut viime päivinä. Useampi suomalainenkin luottoa tarjoava puliveivari esiintyy julkisena koronaviruksen laina-avustajana, ja tarjoaa rahaa tähtitieteellisillä koroilla ja katastrofaalisilla luottoehdoilla. Huijarit haistavat rahan ja epätoivon. Moni haittaohjelmien tekijä on myös hyökännyt sairaaloihin ja terveysasemiin, ajatellen että nyt kukaan ei voi kieltäytyä lunnaista jos tietokoneet seisovat. Tämä itse asiassa johti mielenkiintoiseen vääntöön: yksi maailman kovimpia tietoturvaeksperttejä, Mikko Hyppönen, teki selväksi että koko tietoturva-ala käy rikollisten kimppuun keinoja kaihtamatta, jos terveydenhuoltoa vastaan hyökätään. Osa rikollisista antautui nopeasti. Mainiota!
Täysi epävarmuus
”Tule töihin ensi maanantaina, tai ehkä et, kerromme ensi maanantaina, tai ehkä seuraavan kerran kesäkuussa, tai ehkä ennen sitä, laita nimi paperiin että hyväksyt”. Tositarina tuokin. On aika paljon työntekijöitä jotka eivät edes tiedä ovatko huomenna töissä. Osin tästä menee syy monimutkaisille ulkoistus- ja alihankintaverkostoille. Moni ei todellakaan tiedä, työnantaja sen paremmin kuin työntekijäkään. Ajatelkaa vaikkapa hotellin siivoojia: jos hotelli on auki, siivousta pitää tehdä paljon enemmän nyt mutta kun hotelli saatetaan sulkea päivän varoajalla. Aika turha odottaa Kelalta myötätuntoa tuommoisessa tilanteessa. Toivottavasti tilanne korjaantuu ja merkkejä siitä on jo ilmassa.
Epätietoisuus kaiken yllä
Kiireisimmätkin meistä saattavat huomata kriisin pitkittyessä kulkevansa kassan kautta kotiin, kun toisella äkkipotkut voivat muuttua äkkitöihin. Paljon on kiinni siitä miten hyvin viruksesta saadaan niskaote ja toisaalta siitä miten hallitus paikkaa kriisin iskemiä. Vaikka yrittäjä olenkin, vähän pelottavat nuo puheet yritysten taseen paikkaamisesta. Mielestäni yrityksiä pitäisi tukea palkanmaksussa, ei muussa. Ihmiset on pidettävä töissä, se on kaiken A ja O lyhyellä tähtäimellä.
