Suomi varustautuu taas kantamaan uusien tulijoiden matkalaukut…

 

Suomen sisäministeri Ohisalo kertoo, että Kreikan linja eli tulijoiden pysäyttäminen ei ole Suomen linja. Suomen linja on mobilisoida varusmiehiä rajoillemme kantamaan matkalaukut ja tuomaan virvokkeita uusille asukkaille kuten 2015, siitähän on jo kokemusta niin ei tarvitse enää järjestää tämän johdosta YH harjoitusta.

Tänne päästäkseen meillä on vielä useita maita välissä, ns väliasemia, vahva tunne on ne vara-asemat on menetetty kesään mennessä…

Ulkoministeri Haavisto nöyristeli ja vaikeni Lavrovin edessä tapansa mukaan

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006427380.html

”Arja Paanasen kommentti: Lavrov vei Haavistoa kuin litran mittaa – ja kuulijaa alkoi hävettää

Lavrov pyöritti koko ajan peliä, kun taas Haavisto keskittyi lähinnä olemaan hissukseen aivan kuin mitään peliä ei olisikaan.

Haavisto epäonnistui siinä, että hän antoi Lavrovin suoltaa omaa propagandaansa pitkät pätkät täysin keskeytyksettä. Venäläisten silmissä Haavisto näyttikin varmasti lähinnä epävarmalta pojanklopilta, joka kuunteli nöyrän hiljaisena vanhemman valtiomiehen ojennusta.”

Kun olisi ollut vain venäläisten silmissä, mutta samalta se näytti kaikille muillekin.

Haavisto antoi Lacroville vapaan propagandaedun koittaen olla näkymättä mitenkään.

Haavisto on ennenkin osoittanut kykynsä kumarrella ja vaieta venäläisten edessä.

Mitä tuollaisella nöyristelevällä harmaahiirellä yleensäkään on virkaa?

Valtiot ja rajat.

On muuten hämmästyttävää kuinka monella on sitkeä käsitys esim oman kotimaansa, itsenäisen valtion, rajoista.

Kyllä ymmärrän varsin hyvin esim synnyinseudun, se ei voi muuttua; kotimaa, kotiseutu, … yms, ne voivat elämän aikana muuttua moneenkin kertaan.

Pelkästään Euroopassa on lukuisia valtioita, joiden rajoja on muuteltu niinkin radikaalisti, että koko valtio on siirtynyt, joko länteen, itään, etelään tai pohjoiseen. Puola ja Venäjä esim oivallisia esimerkkejä. Puola on aiemman alueensa rajoilta siirretty lännemmäs lähes kokonaan, Venäjä, alkujaan Kiovan Rus, on siirtynyt n nykyisen Ukrainan alueelta reilusti koilliseen. Entisen Neuvostoliiton rajat olivat nykyiseen Venäjään verrattuna, melkoisesti laajemmat. Itävalta-Unkari, nykyään Unkari ja Itävalta.  Nämä vain esimerkkeinä.

Suomen nykyisiä rajoja eivät suomalaiset ole itse määritelleet, ne ovat määriteltyjä muiden toimesta.

Suomessa asuu suomalaisia, syntyperäisiä tai maahanmuuttajia. Etnistä somalaista ei edes ole. Olemme monesta kansasta, rodusta ja laajemmasta kansanryhmästä ja kulttuurista koostuneita. Näin on myöskin lähestulkoon esim Euroopan jokaisessa maassa.

Kulttuurillisesti suomalaiset eivät suinkaan ole yhtenäinen ryhmä; maan sisälläkin jakaannumme monenlaisiin kulttuurillisiin ryhmiin ja niiden yhteensulautumiin.

Kielellisetihän olemme virallisesti kaksikielinen mutta täällä asuu paljon västöä, jotka eivät toisen suomalaisen puhumaa kieltä edes ymmärä. Laitappa vaan samaan porukkaan raumalainen ja savolainen; ei tule riitaa kun eivät toistensa puheesta mitään selvää saa. Molemmat kuitenkin puhuvat suomenkieltä.

Yllä kirjoittamani on varsin laaja alue mutta näin lyhykäisyydessään teinpä avaukseni näin.

 

 

 

Harvinaisten kirjojen keräilystä

Minulle kirjat ovat erittäin tärkeitä tietolähteitä.

Vanhat ja siten harvinaiset kirjat ovat erityisen tärkeitä tietolähteitä. Niiden sotahistoriaa käsittelevien kirjojen kirjoittajat ovat usein itse olleet mukana tapahtumissa, joista he kirjoittavat – joskus ihan tuoreeltaan tai käyttäen hyväksi omia päiväkirjojaan. Sellaiset kirjat ovat tärkeitä muodostettaessa kuvaa historiallisesta totuudesta.

Minun mielestäni on harmillista, että tällaisista kirjoista jotkut yrittävät tehdä itselleen rahaa. Ostavat ja myyvät kirjoja vain ansaitakseen rahaa – sisällöllä ei mitään merkitystä.

Minulle taas nimenomaan kirjan sisällöllä on merkitystä ja keljuttaa maksaa kirjasta hyvin suuri summa rahaa, jotta saisi sellaisen kirjan luettavakseen.

Olen vuosia lainannut kirjastoista kaukolainoina joitakin mielestäni tärkeitä kirjoja – mutta sekin käy yhä vaikeammaksi, kun kirjastot kylmästi hävittävät vanhempia kirjojaan. Siten joutuu maksamaan kohtuuttomasti vanhoista kirjoista saadakseen ne omaan hyllyynsä. Minulla on taas pakettiautomaatissa yksi tällainen yleisesti ottaen aivan sikamaisen kallis kirja, joka on tarkoitus noutaa huomenaamuna.

Alkoon

En ole moisessa käynyt yli puoleen vuoteen, mutta ensi lauantaina eräs pitkäaikainen ystäväni tulee kylään ja saunomaan.

Valintani on Torres gran reserva imperial brandy. Loistava hinta-/laatusuhde ja voittaa jopa monet xo-konjakit maultaan.

Jos joku kysyy miksi on tuohon varaa, kun olen tälläkin foorumilla valittanut köyhyyttäni, niin olen ensi lauantaita varten säästänyt elintarvikeostoksistani euron sieltä ja toisen täältä.

”Rauhanaseita” ja opetusta itänaapurissa – koitapa samaa Suomessa…

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006426195.html

”Venäjällä lapset ja nuoret ovat kilpailleet siitä, kuka kykenee purkamaan ja kokoamaan AK-74-rynnäkkökiväärin nopeimmin. Kilpailun järjesti vuonna 2016 perustettu Junarmija-nuorisoarmeija, jonka tarkoituksena on valmistaa nuoria armeijaa varten.

”Emme opettele runoja vaan sotilaallisuutta”, kuusivuotiaan tyttärensä kilpailuun tuonut Jekaterina Šukina sanoi uutistoimisto Reutersille.”

Koitapa samaa Suomessa, niin jo on ”pasifistien” ja ”rauhanpuolustajien” räyhäsakki huutamassa fasismia ja natsismia ja punapressa etunenässä.

Aamulehti

Jakelu myöhässä?
Päätoimittaja pyytää anteeksi tänään AL.
Jakelu siirtyi Postille.
Mihin katosi jakajat eikö ne siirtyneet postille?
Jakelun takkuaminen saattaa vähentää tilaajia?

Sananvapaus on vaarassa.

Tietyillä blogeilla kun on sitä omaa mieltä, tai on sitä mieltä mitä on alan asiantuntijat, mutta se ei käy eräiden pirtaan tulee sitten ongelmia.

Mitäs ne on, ne on sitä että yritetään vaientaa toisenalainen mielipide mitä itse ei voi tai halua käsitellä. Se on tälläisten heikkoutta.

Pahinta on että nämä estää sananvapautta luulevansa itse olevansa sen yläpuolella.. se on säälittävää, annetaan heille se anteeksi koska he eivät tiedä mitä tekevät.

En luota yksityiseen terveyden ja vanhus hoivaan

Minula on aina ollut suuri epäily näihin  yksityisiin firmoihin jotka meillä Suomessa on saanut nyt jo liian ison roolin

Epäilen että nyt julki tullut onkin vain  lumivuoren  huippu ja piilossa voi hyvinkin olla vielä suurempiakin  asioita

En usko että nuot kaksi ihmistä olisi Suomessa ainoat en myöskään usko että nuot kuusi virkamiestä olisivat ainoat jotka ovat jättäneet valvonta vastuunsa hoitamatta ja noin laimin lyöneet valvonta velvollisuutensa

Mutta kun rahaa pitää saada ja mikä olisikaan helpompi tapa sitä tehdä ihminen kun on terveydestään kyllä huolissaan aina vaan enemmän

Mutta valvonnan pitää olla paremmalla tasolla noin ei tuo saa olla että mennään halvinta tietä ja vanhukset kärsii siitä eniten

Ja nämät kuolemantapaukset ei saa toistua kun vielä ottaa huomioon  että monasti ne kuolleet ovatkin  ihmisiä jotka ei itseään enää kykene puolustamaan  mitenkään

Pidän tuollasia aika hulluina ja nimikeeksi voi hyvin laittaa harkittu murha josta tuomio tulisi olla ankara

Tuomionkin kärsitttyään olisi hyvä harkita pakkohoitoa koska tuollanen ihminen voi olla vaaraksi itselleen taikka sivullisille eikä siinä tarvitse häneltä itseltään kysellä yhtään mitään  seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

 

Keskustelusta ja mielipiteistä.

Lauri Järvilehto; Ajattelun ammattilainen.

Satuin lukemaan filtri Lauri Järvilehdon blogin keskustelusta, sen vivahteista, kompastuskivistä jne.

Lukemani sai minut perusteellisesti ajattelemaan nykypäivän keskustelujen tasoa ja tyyliä.

Lukemani perusteella totesin kyllä, että tuommoinen alta viisikymppinenkin pystyy ja varsin sujuvastikkin ahtamaan uusia ajatuskuvioita tämmöisen ikämiehen mielimaailmaan.

Samalla kyllä suosittelisin varsin lämpimästi lukemaan blogin ja jopa ehkä oppimaan uusiakin asioita, tai jopa reivaamaan omaakin keskustelutyyliänsä ehkä oikeampaankin suuntaan; ainakin minulle jäi noista ajatuksista ”itämään” moniakin yksityiskohtia, koskien keskustelun rakennetta.

Tietenkin moni, nuorehkokin keskustelija saattaa olla siksi tiukkaan betonoinut ajatuskuvionsa, puhumattakaan sitten meistä vanhemmista.

Olen kyllä joskus aiemminkin tullut maininneeksi, että tunnustaminen; en ehkä sittenkään ollut oikeassa, pitääpä asioita miettiä uudestaan, saattaa olla hyvinkin hedelmällistä; näin ajattelin esim omalta kohdaltani.