Paljon puhutaan nykyään monikulttuurisuudesta, puolesta ja vastaan. Mutta kukaan ei ole tarkemmin määritellyt mitä on monikulttuurisuus.
Paljon on puhuttu mm. koulujen kevätjuhlien lauluista. Voiko ja saako suomalaiset lapset laulaa perinteellisen kevätlaulun ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”, kun luokassa on myös mamuja esim. Irakista? Vai onko suomalaisten lasten opeteltava laulamaan jokin islamilainen kevätlaulu, jossa ylistetään Allahia? Ja sitten vuorovuosina ylistetään kristittyjen Jumalaa ja islamin Allahia. Olisiko se monikulttuurisuutta?
Toinen esimerkki monikulttuurisuudesta voisi olla naisten pukeutuminen. Suomalaiset naiset pukeutuvat ns. läntiseen tyyliin, joka tarkoittaa, että varsinkin kesäisin on pukeutuminen kevyttä. Hamoset ovat lyhyitä tai ultralyhyitä ja muutenkin naisellisuus näkyy ja on kivaa katsella vanhemmankin äijänkörilää. Mutta vain katsella ei koskea. Islamilaiset naiset taas pukeutuvat pitkiin kaapuihin kesälläkin ja peittävät päänsä ja kasvonsakin. Vain silmät näkyvät. Kun naisten asema islamilaisissa maissa on hyvin alistettu, tasa-arvo on lähes tuntematon käsite, niin islamilaiset miehet ovat tottuneet käyttämään naista vain mukavuusvälineenä.
Kun islamilaiset miehet sitten näkevät Suomessa kaikkialla kauniita ja vaaleita naisia, jotka ovat pukeutuneet minihameisiin, niin vähemmästäkin ”viisari värähtää”. Pitäisikö suomalaisten naistenkin ryhtyä pukeutumaan pitkiin kaapuihin monikultuurisuuden nimissä, että saisivat kävellä rauhassa kaupunkien kaduilla, että ei tarvitse pelätä tulevansa raiskatuksi. Vai pitäisikö islamilaisten naisten ruveta käyttämään minihameita, jotta hekin kiinnostaisivat islamilaisia miehiä. Kaikissa tapauksissa islamilaiset jätkät pitää panna kahden viikon intensiivikurssille, jossa aivopestään jätkät teemalla ”Suomessa naisiin saa koskea vain, jos on saanut häneltä luvan siihen”. Se olisi monikulttuurisuutta, sillä siten käyttäydytään kaikkialla paitsi islamilaisissa maissa.
Monikulttuurisuus on vaikea, lähes mahdoton toteuttaa ilman, että Suomeen tunkeutuvat haittamaahantunkeutujat alistuvat suomalaiseen elämänmuotoon. Jäähän heille ehkä tärkein uskonnon harjoittaminen omissa porukoissaan. Paras tapa elää monikulttuurisesti on, että kukin asuu ja elää omassa synnyinmaassaan ja katsoo elokuvista tai internetistä, miten muualla eletään.