Niin vaikuttaa, mutta turha on lyhytaikaisia säätilan vaihteluja pistää minkään ”ilmastonmuutoksen” tiliin.
Virossa on viimeaikoina satanut melkoisesti. Siten maasto on pehmeää ja ”metsäautotietkään” eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Tein tiedustelumielessä juuri ennen sotaharjoituksen alkua turneen sotaharjoitusalueella omalla paljon nähnyt farkullani. Osa alueen teistä oli juuri kunnostettu, syvät ojat teiden vierellä ja uutta pintakerrostakin – ei mitään hätää. Osa teistä oli siinä kunnossa, että edessä oli koko tien pitkältä matkalta kattava ”uima-allas” – ei mitään tietoa onko altaassa pohjaa ollenkaan. Ei muuta kuin kovalla vauhdilla läpi, toivottavasti pääsee ”uima-altaan” ylitse. Turnee onnistui ihan kunnolla rapaisella autollani.
Sotaharjoituksessa yksi, toinen ja kolmas jäi maastoon kiinni – mukaan luettuna Pasi. Minun oli tietysti erityisesti valittava reittini, mutta olinhan tehnyt ennen harjoitusta maastotiedustelun – ei sellaista hätää että olisin tarvinnut apua.
Harjoituksen jälkeen minulla ei ollut mitään hätää päästä kotiin, vaikka paremmassakin säässä olen toki ajanut.
Sitten olikin edessä ammunnat nouseviin tauluihin Suomessa. Kuinka ollakaan harjoituspaikkaan menevät pikkutiet olivat melkein käyttökelvottomassa kunnossa. Taas oli ajettava vauhdilla (ja tuurilla). Hitaasti ja varovaisesti ei olisi taatusti päässyt perille. Lunta oli pohjaa korkeammalle, ja ohjaus sen mukaista.
Harras toivomukseni on, että ihan heti ei tarvitsisi ajaa vauhdilla ja tuurilla sellaisissa olosuhteissa. En olisi ollenkaan pahoillani jos olisi pikkupakkasta ja aurattuja teitä.