Sopivan mansellismielinen blogialusta
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802112200735884_ul.shtml
”Poikien ympärileikkauksista halutaan eroon Islannissa – teosta jopa kuuden vuoden vankeusrangaistus
Esitys huomauttaa, että lapsen oikeudet merkitsevät vaakakupissa enemmän kuin vanhempien oikeus tarjota ”uskonnollista ohjausta lapselleen”.”
Samoin vanhemmille tyttöjen silpomisesta tai lähettämisestä silvottavaksi sama tuomio.
Norjalainen toimittaja Åsne Seierstad pääsi tapaamaan Tshetshenian vapailla vaaleilla valittua laillista presidenttiä Dzhohar Dudajevia Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana. Dudajev oli pettynyt länsimaiden toimintaan ja antoi sen kuulua.
”Venäläiset olivat aloittaneet uuden suurhyökkäyksen, ja talvi oli vaikeaa aikaa. Kun maa oli jäässä ja joet kuivilla, venäläisten raskaiden ajoneuvojen oli helppo liikkua. Kun puut olivat paljaat ja maa valkoinen, tshetsheenien oli vaikea kätkeä tukikohtiaan.
Meidät ohjattiin toiseen huoneeseen. Kahden maissa yöllä ilmaantui Dudajevin tiedotuspäällikkö ja kiinnitti seinälle lipun. Sitten tulivat turvallisuuspäällikkö ja mies, joka esitteli itsensä Tshetshenian valtionsyyttäjäksi. Istuimme pehmeillä lattiatyynyillä pieni kaasuliekki välissämme. Tiedotuspäällikkö palasi ja käsitimme, että nyt on aika ottaa muistilehtiöt, nauhurit ja kamerat esiin.
Ovi aukeni. Huoneeseen astui tyylikäs kenraali vastasilitetty kenttäunivormu yllään. Hän kätteli ystävällisesti hymyillen läsnäolijoita ja istuutui Tshetshenian susilipun eteen. Hän oli pieni mutta jäntevä mies, jolla oli laihat kasvot, kotkannenä ja hoidetut viikset. Tummissa silmissä oli läpitunkeva katse. Hän alkoi puhua, ja hänen sanansa ja eleensä olivat yhtä viimeisteltyjä kuin ulkoasukin. Hän vaikutti itsetietoiselta, suorastaan omahyväiseltä. Sodan tässä vaiheessa hän oli separatistien kiistaton johtaja, vaikka jotkut väittivätkin, että hän oli kadottanut yleisnäkemyksensä vietettyään vuoden kellareissa ja bunkkereissa ja että vastarinnan todellinen johto oli muiden käsissä. Oli miten oli, liikkuessamme sissien hallitsemilla alueilla lapset seisovat nyrkit pystyssä teiden varsilla ja huusivat Dzhohar, Dzhohar, Dzhohar, kun ajoimme ohi.
Tänä yönä hän oli päättänyt sivaltaa sanansa säilällä meitä länsimaalaisia. Ensimmäisenä sotavuotena tshetsheenien käsitys länsimaista oli muuttunut. Kyllä vain, länsimaat arvostelivat sotaa. Kyllä vain, länsimaat protestoivat. Kyllä vain, länsijohtajat mainitsivat sodan keskustellessaan Jeltsinin kanssa. Mutta mitä tapahtui? Sota jatkui.
– Te ette nosta sormeannekaan saadaksenne Venäjän kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Kun Venäjä pommittaa meidän kyliämme, te kohautatte olkapäitänne ja olette tyytyväisiä niin kauan kuin saatte itse olla rauhassa, jyrisi entinen neuvostokenraali. YK:n toimintakyvyttömyys on häpeällistä! Me olimme toivoneet apua demokraattisen oikeusvaltion rakentamiseen, mutta te petitte meidät. Sen jälkeen kun Etyj ryhtyi välittäjäksi, konflikti on muuttunut kymmenen kertaa pahemmaksi. YK:n pitäisi määrätä ankaria talouspakotteita Venäjää vastaan. Sen sijaan te otatte Venäjän Euroopan neuvoston jäseneksi ja annatte sille pieniä kotiläksyjä!
Nämä lainaukset ovat peräisin sissijohtajan haastattelusta, jonka lähetin Arbeiterbladetille.” (Åsne Seierstad – Groznyin enkelit; 2008; sivut 54-55)
Kuinka ollakaan Tshetshenian presidentti, kenraali Dzhohar Dudajevin sanat vuodelta 1996, sopivat kuin nenä päähän myös Ukrainan tilanteeseen vuonna 2018. ETYJistä ei ole apua, eikä YKsta. Imperialistinen roistovaltio Venäjä tekee mitä lystää. Todella vaikuttavia pakotteita Venäjälle ei ole asetettu.
Olen lisännyt toiminnon, jolla kaikki hyväksytyt kirjoittajat näkevät nyt yläreunassa ”Tilastot” napin kunhan ovat kirjautuneina sisään. Tästä oli esitetty toiveita aiemmin.
Huomautan erään tärkeän asian näyttökertojen laskennasta: niihin ei lasketa sivuston käyttäjien klikkauksia, eli rekisteröityneet kirjoittajat ja kommenttien kirjoittajat eivät aikaansaa lisää näyttökertoja. Tässä on siis vain ulkopuoliset lukijat laskettuna. Tämä tieto on useimmiten paljon relevantimpaa.
Toki tämä on asetus ja asetuksia voi muuttaa. Saa kommentoida.
Numeroita pidän itse aika rohkaisevina sivustolle jolla ei ole markkinointibudjettia eikä ison median kumppaneita – eikä toisaalta myöskään suosio perustu siihen että julkaistaan räväkkää, asiatonta vihaa. Asiakeskustelulla on toivoa tässä maailmassa.
Ja vielä viimeisenä detaljina, tilastoa on alettu kerätä vasta tammikuun puolivälin tienoilta.
Kun Paavo Nurmi aikanaan juoksi kultamitaleita Olympiakisoissa ei setelitukkoja näkynyt missään. Päinvastoin Nurmikin tuomittiin kilpailukieltoon, kun ruotsalaiset väittivät, että hän oli saanut rahaa Amerikassa näytöskiertueella.
Nyt on kisoista tullut valtava rahasampo. Mainostajat temmeltävät mielin määrin sekä julkisesti, että salaa monin tavoin. Urheilijat saavat suuria summia rahapalkintoja, jos sattuvat olemaan kärkikolmikossa kilpailuissa. Välinetehtailijat maksavat jättisummia parahille . Esimerkkinä hiihto ja alppihiihto. Aina kun voittajia ja parhaita kuvataan pitää sukset olla kuvassa mukana.
Kaikki muistamme Lasse Virenin voittojuoksut ja sen kerran kun häneltä putosi toinen juoksukenkä jalasta. Lasse otti kengän maasta ja heilutti sitä jotta kansa näkisi minkä merkkisillä kengillä hän juoksi.
Raha on siis tunkeutunut Olympiakisojen ytimiin ja rahan syy on myös doping.
Moni huippu-urheilija on monimiljonääri.
Mihin katosi amatööriurheilu? Ennen Olympiakomitean tärkein tehtävä oli vaalia amatööriyttä. Ammattilaisilla ei ollut asiaa kisoihin. NYt lähes kaikki olympiaurheilijat ovat ammattilaisia.
Kun raha päästettiin isännäksi Olympiakisoihin oli se suuri häväistys Olympia-aatteelle.
Sanotaan, että viimeiset oikeat Olympiakisat olivat Helsingin kisat vuonna 1952.
Suomessa kuninkuus on jäänyt lyhyeksi,
mutta nyt kun kruunukin on valmiina
voisimme pikavauhtia muuttaa lakia
siinä muiden lakiuudistusten lomassa.
Tehkäämme presidentistämme kuningas
ja perillinenkin on jo valmiina
jatkamaan kuninkuutta.
Sehän olisi säästöä sillä ei enää tarvittaisi
kalliita presidentin vaaleja.
Kuningashan edustaa rahan valtaa
ja niinhän se valta jo on vallalla
vain titteli puuttuu?
Sitä ihminen pruukaa vanhentua ajan mittaan. Niinhän se on tainnut käydä minullekin. Ensimmäinen merkki tosin tuli jo reilu 30 vuotta sitten. Silloin sen suustani päästin ensimmäisen kerran: ”ei ennenvanhaan…..”. Sen jälkeen se sitten onkin ollut sellainen vakio lausahdus vaikka itse lapsi ollessani olin pyhästi päättänyt että minä en koskaan sano niin lapsilleni.Nykyään en enää sano sitä niin usein ääneen; ajattelen toki useammin kuin kaksi kertaa päivässä.
Maailma muuttuu Eskoseni, sanoo sanontakin. Mutta miksi oikeastaan pitäisi minun muuttua mukana ? Ainakaan kokonaan. Sopeutumiskykyä toki vaaditaan enemmän kuin ikinä olisin uskonut, mutta että minun pitäisi muuttua perusolemukseltani ?—-ei taida onnistua. Ennen kaikki oli todellakin paremmin. Lähes kaikilla ihmisillä oli töitä, niillä heikoimmillakin oli jotain leipänsä pitimiksi; sosiaalitukia ei nimittäin juuri ollut, hätäaputöitä kylläkin. Mutta ei ollut puhelimia, nuorilla mopoautoja, ihmisillä autoja jne. Hyvä jos polkupyörä oli minun nuoruudessani. Isälläni oli mopo, joka vieläkin on tuolla meidän tallissa. Se ajettiin latoon kun kypäräpakko tuli: ”minähän en tuollainen potta päässä ajele ”: oli isän kommentti. Ja sinne se jäi kymmeniksi vuosiksi ja isä siirtyi polkupyörään. Hyvin pärjäsi. Hyvin pärjäsi siihen aikaan myös linja-autofirma ja taksiyrittäjäkin.
Äitini oli kotiäiti kunnes viimein mukula oli aloittanut koulunkäynnin. Silloin hän otti virallisen sivutoimen, tai oikeastaan kaksi, siivooja ja tarjoilija. Siihen asti hän oli kotona tehnyt kylän muijille kolttuja ja muita ompelutöitä. Ei ollut kodinhoitotukia tai muitakaan tukia. Lapsista minä kävin maksullisen keskikoulun, tosin yhtenä vuonna taisin olla vapaa oppilas, kotoa maksettiin kirjat, paperit, kynät ja ruoka. En tiedä mistä tai kenen selkärangasta ne revittiin mutta ne maksettiin. Omat huvit tuli vasta sen jälkeen kun laskut oli maksettu ja perhe ruokittu ja vaatetettu. Nykyään on toisin.
Lueskelin tuossa juuri naamakirjassa kuinka opettajien palkat on niin pienentyneet että pitää tehdä kahta työtä jotta pärjää. Tunnit ovat niin paljon vähentyneet ja työt siirtyvät yhä enemmän pienipalkkaisemmille ohjaajille. Toistaiseksi vielä pätevän ammatinopettajan peruspalkka on n 2750 e /kk. Se sisältää 24,5 viikkotuntia. Muista tunneista maksetaan erikseen….paitsi tietysti niistä suunnittelutunneista mitä kotona tehdään (sisältää mm. tehtävien laatimisen, tarkistamisen, kokeiden orjauksen jne….. ). Ja tällä samalla palkalla mitä opettajille nyt maksetaan peruspalkkana, pitäähän sillä tulla monen pienipalkkaisenkin toimeen, maalarista puhumattakaan. Koulutusta on ammattialoittain ajaneet ammattilaiset itse juuri tähän nykyiseen suuntaan, ihan itse. Vuosia on kohkattu työelämässä oppimista, ammattitaidon spesifiointia, oppisopimusta jne. On kuitenkin unohdettu nykyinen teflon nuoriso, se on aivan erilaista kuin meidän aikanamme itse olimme. Joskus ajattelen että virhe ja nykytilanne on oman ikäluokkani aiheuttamaa.,,,kun itse elimme jatkuvassa ”köyhyydessä ” (nykymittarilla mitattuna ) ja omatoimisesti jouduimme toimimaan. Kuinka moni on silloin päättänyt että omien lasten elämä täytyy olla helpompaa kuin itsen. Vai olemmeko ajatelleet että meidän elämämme on oltava helpompaa kuin lapsena ?
Tämä nuoriso ei ole koskaan kokenut puutetta mistään. Tämä nuoriso ei ole koskaan joutunut itse ratkomaan ongelmia, heidät on varjeltu ongelmilta. Tämä nuoriso ei ole koskaan joutunut palelemaan (paitsi omasta halustaan ) olemaan nälissään tai asuttamaan samaa huonetta 2-5 muun sisaruksen kanssa. Nuoren ihmisen elämä on muuttunut totaalisesti reilussa 40 vuodessa ja siinä samalla meidän vanhempienkin. Päättäjät ovat kuitenkin monesti sen ikäisiä että elävät tuossa 40 vuoden takaisessa illuusiossa. Toinen vaihtoehto on että ovat näitä kultalusikka suussa syntyneitä joilla ei ole tavallisen kuolevaisen elämästä ja sen haasteista mitään käsitystä. Tai sitten näitä tefloneita.
Kaikilla meillä kuitenkin on yhteistä, kaikkien meidän on vaatetettava itsemme, täytettävä vatsamme ainakin silloin tällöin, asuttava ja nukuttava jossain, ja loppujen lopuksi kuoltava. Se mitä me haalimme elämämme aikana, sehän on meistä itsestämme kiinni, se mihin meillä loppujen lopuksi on varaa, sekin on meistä itsestämme kiinni. Pienelläkin palkalla voi tulla toimeen, sen ovat esi-isämme jo tehneet , pienemmillä voitoillakin ja kannattavuudella voi tulla toimeen ja varmistaa myös monen muun toimeentulon. Sen taidon taisivat esi-isämme. Silloin ei vielä ihmisen asemaa ja kunniaa määrittäneet omaisuus, ulkonäkö tai empatian määrä. Nykyihminen on vaan ahne, itseään täynnä oleva ja muista välittämätön olio maanpäällä. Jotta näillä mennään ja oliko tästä ny si mihinkää, kuha kirjottelin.
Niin paitsi jos pääsee eläkkeelle jo 60 vuoden iässä.
2008 voi sopia hyviä eläke-etuja 60% eläkepalkka 60 vuotiaana.
Taloussanomat selvitti Lievosen kuukausieläke
nousee 40.000 euroon.
Lehden mukaan lisä-eläke-etu on suurempi kuin yhdelläkään
muulla valtio-omisteisen yhtiön johtajalla.
Aamulehdessäkin oli ihan pieni uutinen.
– Tulee mieleen että kaveriporukassako näitä etuja sovitaan
kymmenen vuoden pestistä moisia eläkkeitä.
Mikä onkaan se valtion omistaja-ohjaus?
Jääkärien palvelussitoumus.
”Helmikuun 11. päivänä, jolloin Arcturus ja Castor ilmestyivät Libaun satamaan, oli vuorossa tärkeä toimitus – palvelussitoumuksen allekirjoittaminen. Tässä asiakirjassa jääkäri sitoutui palvelemaan »Suomen hallituksen perustamassa joukossa» yhden vuoden tai kauemminkin, »jos hallitus niin vaatii», siinä sotilasarvossa, johon hänet oli samana päivänä ylennetty. Sopimuksessa määrättiin myös palkkaus. »Vapaiden elin- ja asuinkustannusten» lisäksi majuri tulisi saamaan 1000, kapteeni 600, yliluutnantti 450, luutnantti 400, vänrikki 300, vääpeli 250, varavääpeli 200, aliupseeri 125 ja jefreitteri 90 markkaa. – –
Tavanomaisia kohteliaisuuksia ei unohdettu. Helmikuun 11. päivän iltana kapteeni Ausfeld tarjosi Saksan valtakunnan puolesta jäähyväispäivällisen Libauhun saapuneille Suomen virallisille edustajille ja pataljoonan suomalaiselle päällystölle. Myös eräitä kaupungin arvohenkilöitä oli läsnä. Seuraavana päivänä evl. Thesleff vuorostaan Suomen hallituksen edustajana tarjosi lounaan pataljoonan saksalaisille upseereille.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 821-822)
Orjako olisin aina
Kytketty yhteen kera elämän laina
Loukattu sieluuni tummaan
Sydämen salojen summaan
Nilkkoihin raskahat kahleet
Harteille maailman tuska
Enkö vapautua koskaan ma voi
Elämä huutaa, toimi siis; hop hoi
Lempikin lyhyt on meillä
Pian jo olemme toisilla teillä
Toisillemme väärin me teemme
Ja mitä siitä palkinnoks saamme ?
Itsekunnioituksenko rippeet
Vai rikkauden ikuiset ikeet ?
Rakkaus rikkautta karttaa
Raha lempeyttä viekö harhaan ?
Kovat on arvomme maailmassa tässä
Meret ja maat ovat hätää kärsimässä
Mutta tehdä täytyy, kerätä lisää
Mitä siitä vaikka osalla sielussa hiertää
Kuollut on herkkyys, haudattu armo
Rahalla suurin on elämän arvo
Pieni ja köyhä on pelkkää ilmaa¨
Vaikka rikkaimmat armoa feikisti filmaa.
Rikkaimmat kertoo mikä on oikein
sielussa särkee sillä ken ei silmiään sulje
näkee sen kaiken ihmisen hädän
tuntien syömmellään ilmapiirin mädän.
Tämä nyt julkisuuden valokeilassa esiintynyt sotatieteiden tohtori Saara Jantunen; yliopistotutkintonsa Belgiassa suorittanut, sittemmin USA:ssa oppinsa saanut informatiikan sodankäynnistä tohtoriksi suomessa MPPK:ssa tohtoriksi väitellyt, sotilasarvoltaan res kers, siis ei kelvollinen ollut RUK:n kurssille.
Viran sittemmin saanut puolustusvoimien tutkimuslaitoksella Riihimäellä sijaitsevan yksikön tutkija.
Huolestuttavaa mielestäni (näin vanhan linjan entisenä ammattisotilaana) on hänen ”tutkijana” suhtautumisensa, pelkästään Venäjään kohdentunut tutkimustoimintansa. Informaatiosota.
Onko Puolustusvoimilla todellakaan varaa tämän tyyppisiin, ”putkinäköisiin” tutkijoihin? Tottakait on tiedossa, että kenraalikunnalla nimityksissään on aina ollut puoluepoliittinen status; vähänkin puolustusvoimien komentajan nimitykseen; sehän on ilmiselvä.
Eiköhän tuo tutkijan asema tulisi olla vähintäänkin puolueeton, asioita kaikelta kannalta arvioiva; objektiivinen.
Näillä sivustoilla sitten voimme herkutella kaikenlaisilla poliittisilla, asenteellisilla, joskus vailla mitään todellisuusperää olevilla ”dokumenteilla”, se meille suotakoon.