Eipä ole gorillallakaan lopulta ihmisen kaltaista tietoisuutta, siihen kelpaavat vain ihmisen aivot, kielen avulla.
Kannattaa katsoa tämä doku niin kauan kuin se näkyy. On ihme, että Jokinen päästänyt tätä ruutuun, sillä hänen entinen työnantajansa Alma on ollut tuon päinvastaisen opin väsymtön tuuttaaja hampaat irvessä, Bilderberg-Apumatti Apusen johdolla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/10/prisma-tarina-puhuvasta-gorillasta
” Päivi Suikkanen
TV1 keskiviikkona 15.11.2017 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 18.11. klo 14.05 ja tiistaina 21.11. klo 23.00
Yle Areenassa 20 päivää
Ainutlaatuinen ja henkilökohtainen tarina kertoo
Koko-gorillasta ja tutkija Francine ”Penny” Pattersonista.
Tutkija ryhtyi opettamaan gorillalle viittomakieltä, kun tämä oli emonsa hylkäämä poikanen. Tieteellisestä kokeesta alkoi yli 40 vuotta kestä- nyt, poikkeuksellisen tiivis suhde. Patterson uskoo Kokon olevan todiste siitä, että gorillat osaavat viestiä tunteistaan.
BBC:n tuore dokumentti kertaa dramaattisia hetkiä vuosien varrelta. Kokoa yritettiin muun muassa siirtää takaisin eläintarhaan, jossa se syntyi.
Dokumentti selvittää, mitä voimme oppia tästä erikoislaatuisesta tutkimuksesta? Kertooko se enemmän eläimen tunteista vai sittenkin ihmisen?
Koko: A Tale Of A Talking Gorilla. Tuotanto: BBC, Britannia, 2015. ”
Tarina on mitä arkkityypillisin jenkkiläisen mediahuijaus”tieteen” (jonka juuret ovat Euroopassa 30-luvulla) tuotos: se alkoi tiedemaailman lie- peiltä yliopiston opiskeljan ja eläintenhoitajan alkaessa opettaa orvolle gorillanpennulle viittomakieltä. Yliopiston tarkoitusperä oli uhanalaisen lajin pelastaminen, eikä mitään ylimääräistä olisi saanut tehdä. Tuo tar- koitus sitten epäonnistuikin: viittovat gorillat eivät harrastaneet seksi- hommia. Sitä tuli yliopistokin välillä yrittämään korjata, ostamalla sille mahdolliseksi lisääntymiskumppaniksi urospentu Michaelin, jolle myös opetettiin viittomakieltä. Sitten kokeiltiin vielä puolilvilliäkin urosta, mutta ainakaan mitään näkyvää ei syntynyt. Kokon 40-vuotisena elin- aikana tasankogorillojen määrä luonnossa on pudonnut edelleen neljän- nekseen. Gorillaa tosin ei ollut saatu juuri koskaan muutenkaan lisäänty- mään vankeudessa. Uroksia rotevampi Koko tuli muuten hyvin toimeen näiden ”ystävien” kanssa: kaikki pitivät ihmisiä ”laumanjohtajina”. Eluk- ka oli yliopiston omaisuutta niin kauan kuin se alkoi tuottaa rahaa, jolloin se yksityistettiin, jolloin yliopisto pääsi eroon uhkaavasta tieteellisestä ongelmasta ja hölynpölyvastuusta: yliopistolle se ”maksoi” muuta kaut- ta enemmän kuin tuotti, sikäli kuin tuotti mitään muuta kuin lahjoituksia Kokolle. On huomattava, että USA:ssa yliopistot eivät ole virkavastuul- lisia valtiollisiä instituutiota, vaan sellaisia ovat Liittovaltion (National) tutkimuslaitokset. USAlaisten yliopistoisten tioede on kuin savolaisen puhe: vastuu siirtyy kuulijalle, soveltajalle kuten hoitavalle lääkärille, pääsunnittelijalle ja näiden työnantajille, istuvalle tuomarille tuomion ”tieteellisistä”perusteista jne.
Edelleen Francine ”Penny” Patterson-Williams, on hän sitten huijari tai väärässäolija (mikä ei ole rikollista), on taustaltaan mitä arkkityypiiisin akateeminen hölynpölytieteilijä: alallaan toisen polven yliopistolainen, joka on aluksi tullut ”tiedeyhteisöön” oheistehtäviin, joista sitten kehit- tää ympäristön tarjoamaa ”tieteen gloriaa” käyttäen TÄYSIN MUUTA bisnestä, kuin mitä Opisto on tarkoittanut, ja mistä maksaa… Hän on ollut myös syytettynä seksuaalisesta härinnästä, jollaisesta harvemmin lähdetään tappelemaan työpaikkansa säilyttääkseen muualla kuin tavoitelluissa julkisissa työpaikoissa, muualla lähdetään lätkimään.
On kuitenkin heti huomattava, että tässä on kysymys siitä viime kädes- sä YHTEISKUNTATIETEELLISESTÄ kysymyksestä, mitä gorilla VOI OPPIA, eli lopputulos ratkaisee: se mihin ollaan menossa, eikä ”se mitä ollaan (reduktionistisesti valebiologisesti) muka TULOSSA”, eli ”mitä apina tai vastasyntynyt muka jo osaa Keenistä” kuten Steven Pinkerillä, Noam Chomskylla, Bulshit-Marc Hauserilla, ääliö-Elizabeth Spelkellä (jonka oppi-isä Jerome Kagan paljasti kuten Pinkerinkin) tai pöyristyttävällä Rotumurhapeilineurooni-Kilaus Hämliinillä!
Jo ennen Kokoa Washoe– ja Nim-nimisille simpansseille oli opetettu viit- tomia. Jälkimmäisen hoitaja ensimmäisenä kärysi sellaisesta (lievästä) huijauksesta, että se viestitti kasvatilleen, miten pitää viittoa, kun asiaa kuvattiin, kuin apina olisi viittonut ”omiaan”. Apina oppii kahdetkin mer- kit, esimerkiksi ymmärtämään myös viittomaan liittyvän englanninkieli- sen sanan, vaikka ei sitä osaakaan toistaa. Koko oli boomin aikaan sim- pansseja suositumpi, ja inhimillisempi: se mm. leikki nukeilla ja hoivasi kissanpentua.(Simpanssi ei sellaista tee, voi pistää kissan poskeensa- kin.) (Vaikka tätä ei ohjelmassa mainitakaan,) Koko käytti viittomaa ”paska” monipuoliseti ilmaisenmaan tyytymättömyyttä (vähän kuin esimerkiksi minäkin): jopa maanjäristys oli ”paska hyppy lattia”.
Tieteensosiologisesti meno oli vähän kuin ”peilineuroonipiireissä”: osa aluksi innostuneimmista opiskelijoista ja faneista käänsi jyrkästi kelk- kansa, kun kyse ilmeisimmin ei ollutkaan oikeasta puheesta ja ajatte- lusta. Yhtä tällaista ensimmäistä vastarinta-aktivistia haastatellaankin. Apinoiden kielikokeita epäiltiin ja vastustettiin myös taantumuksellisista, esimerkiksi uskonnollisista asemista.