Ihmiskunta on katsonut ja useamman tuhat tuotantokautta rähinöintiä nykyisen Israelin lähialueilla. Toisaalta, moni muu vuosisatojen ajan konfliktia ylläpitänyt alue on maailmalla rauhoittunut. Raha on yksi perussyy miksi rauhalla ei Israel-Palestiina konfliktissa ole etäisintäkään mahdollisuutta.
Puolueellisuushuomio: En ole Israelin enkä palestiinalaisten tukija. Minun näkökulmasta molempien osapuolten hallinnot ovat läpimätiä sontaläjiä, jotka kansalaiset ovat riemumielin johtoon äänestäneet. Tunnen syvää surua murhattuja siviilejä kohtaan, mutta sen pidemmälle myötätuntoni ei veny.
Israel – tukiaiset ja aseteollisuus
Israelin näkökulmasta on kaksi tärkeää rahahanaa. Käytännössä kaikki länsimaat rahoittavat Israelia vastikkeetta. Ero on siinä onko tuki suoraan aseisiin vai pyöritetäänkö sitä humaanilta kuuluvien koneistojen läpi, kuten EU tekee. Lopputulos kuitenkin on, että mitä enemmän erää palestiinalaisten kanssa otetaan, sitä enemmän rahaa saa. Yhtä lailla lopputulos on, että kaikki raha päätyy joko suoraan tai mutkan kautta väkivaltakoneistolle. Rahahanojen ylläpitoa perustellaan yksinomaan konfliktilla ja jokainen sotatoimi tekee monet poliitikot ja yritysjohtajat iloiseksi. Jokainen murha palkitaan, jopa sinun ja minun rahoilla.
Aseteollisuus on toinen kulma. Israelin aseteollisuuden ylivoimainen etu on, että he voivat testata kaikkia aseita tositilanteissa. Tämä on luonnollisesti merkittävä etu tuotekehityksessä. Aseteollisuus voi tilata rahoittamiltaan ministereiltä eskalaatioita aina, kun uusia aseita pitää testata. Objektiivisesti on toki fiksua tilata parhaita aseita, mutta inhimillisesti israelilaisten aseiden ostaminen on kestämätöntä. Jokainen israelilainen puolustusteknologian tuote on maalattu siviilien verellä.
Jos rauha tulisi alueelle, molemmat ym. rahahanat kuivuisivat ylivoimaisilta osin. Joka ikinen vallanpitäjä menettäisi hulppeat tulot eikä saisi vastineeksi mitään. Eipä se Nobelin rauhanpalkintokaan tunnu miltään ilman merenrantahuvilaa johon pistää se esille.
Palestiinalaisalueet – aatteita, uskontoa ja maailmanpolitiikkaa
Keskivertolapsen on melko helppoa opetella ajamaan pyörällä. Paljon tätä helpompaa on opetella vihaamaan Israelia palestiinalaisalueilla. Syy-seuraus-vääntöön voi käyttää aikansa tai siihen onko se enemmän Israelin apartheidin alla eloa vai enemmän Hamasin halua kasvattaa uusi sukupolvi sotilaita. Viha ja epätoivo yhdistettynä heikkoon koulutukseen luo mainion potentiaalin mille tahansa sotaloordille. Pitää vain pikaliimata päälle sopiva aate tai uskonto niin homma on paketissa. Islam sopii tähän tarkoitukseen kuin mediapeli väyryseen. Islamistiset valtiot, aina saudeista alkaen, ovat aina innostuneita uusista armeijoista, joten rahaa piisaa. On jotain perin härskiä siinä, että tässä asiassa jopa sunnalaiset ja shiialaiset ovat löytäneet toisensa, sillä molemmilta löytyy aina rahaa aseisiin niin kauan kun aseita vain muistetaan käyttää.
Hamas on todellakin terrorijärjestö, mutta idiootteja he eivät ole. He ovat onnistuneet kääntämään Israelin julmuudet poliittiseksi raha-automaatiksi. Se on ollut verrattain helppoa. Uskonnollisen oikeiston fanaattinen tuki Israelille etenkin Yhdysvalloissa on ollut taivaan lahja. Vasemmistolaisuudelle riittää oikeiston vastustaminen ja terroristijärjestön tukeminen on helppo verhota palestiinalaisten inhimillisen kriisin auttamiseksi. Se ei muuta sitä, että tässäkin kohtaa raha valuu aina terroristeille tai vähintään epäsuoraan terrorismin hyväksi. Mitä pahempi tilanne palestiinalaisilla on, sitä auliimmin rahaa tulee kaikin eri tekosyin. Jos Israel ei joku päivä hyökkäisikään, voi Hamas eskaloida toimintaa oma-aloitteisesti rahavirtojen elvyttämiseksi. Sillä kun ei ole väliä kuka minkäkin kiistan aloittaa, tärkeintä on että veri virtaa ja houkuttelee säälipisteitä haaskalle.
Jos rauha tulisi alueelle, ei olisi rahaa sen paremmin pyhän uskonsodan kuin säälipisteiden varjollakaan. Hamasin hallinto kuihtuisi ja joutuisi tekemään tilaa siviilihallinnolle.
Emme voi paljoa tehdä. Mutta vähän.
Olen sanonut tuhat ja yksi kertaa, että paras mitä ulkomaat voisivat tehdä on vetäytyä alueelta. Rahoitamme kiihkomielin sirkusta, josta ei tule mitään muuta kuin kuolemaa. Voitaisiin vetää aita ympärille ja sanoa että ulos ei ole tulemista ennen kuin opitte elämään rauhassa. Sitä ennen alueelle ei saisi viedä kuin ruokaa ja lääkkeitä. Mutta tämä on toki täysi utopia, tokkopa edes me muka kovin sivistyneet eurooppalaiset osaisimme elää ilman rakasta konfliktiamme naapurissa.
Voisimme kuitenkin edes muistaa, että lähes joka ikinen penni alueelle on penni joka käytetään vähintään epäsuorasti murhaamiseen. Ja voisimme muistaa, että perustavanlaatuisella tasolla on aivan sama tappaako siviilin palestiinalainen terroristi vai israelilainen sotilas. Siviili on aivan yhtä kuollut molemmissa tapauksissa ja tekijän vastuu on molemmissa tapauksissa pyöreä nolla. Voisimme siis muistaa, että moraalinen selkärankamme on hiukkasen turhan joustava, milloin mihinkäkin suuntaan.
