Lukaisin tuossa mediasta, että nyt on sitten yksi politiikan tähdenlento kuollut ja kuopattu lopullisesti ja en kyllä sure enkä itke, vaan tunnen jopa vahingoniloa.
Ei varmaan koskaan suomen poliittisessa historiassa ole niin nopeasti menty häistä hautajaisiin kuin tämän mainitun tähdenlennon kohdalla.
Kaksikymmentä kansanedustajaa ja viisi ministeriä kansa pudotti samaan aikaan eduskunnasta ja nyt heistä ei enään kukaan muista kuin johtajansa (harhaan ) joka yhä esiintyy voittajan elkein sopeutumisrahalla ja katkeroituneena jakelee neuvojaan joka suuntaan pääkohteena tietenkin perustamansa puolueen nykyjohto, joka ei tee niin kuin hän neuvoo ( onneksi ) Suomen nykyinen pääministerikin sai jo osansa, kun kehtasi Amerikkaan mennä puhumaan läpiä päähänsä, eli olemaan profeettana vieraalla maalla. Eniten ihmettelen median toimintaa, että Soinia pidetään haastateltavana vähän joka asiassa muka ”asiantuntijana”, vaikka häneltä tulisi vain kysyä neuvoa, kuinka tuhota puolue ja häntä seuraavien opetuslastensa poliittinen ura.
Jussi Niinistö, joka varmasti oli silloin mies paikallaan puolustusministerinä, niin sanoi olleensa järkyttynyt pudottuaan ministerin vakkanssin omaavana kokonaan eduskunnasta, mutta uskollisena Soinin soturina taisi ihan tosissaan uskoa, kuten varmasti kaikki muutkin loikkarit, että isä kuolee PS ja poika Sinin. jää henkiin.
Eipä siinä vakanssit eikä tittelit paljoa painaneet, kun äänestäjät vaaleissa näyttivät, että sitä saa mitä tilaa.
En tiedä miten kaikki siniset ovat poliittisen jälkeisen elämänsä järjestäneet, mutta eivät he ainakkan katkeruuttaan, jos sitä onkaan, niin itke medioissa johtajansa tapaan.