Ennen vanhaan Venäjä ja sitä ennen Neuvostoliitto pystyi pelottelemaan Suomea ja silloin menneisyydessä nootti Suomea kohtaan olisi järkyttänyt tiettyjä tahoja. Ei enää.
Vasen käsi ottaa, kun oikea ojentaa ( tuputtaa )
Eilen kun aloitin blogini savolaisista, niin otetaan nyt kevennykseksi vaikka Laihialaisista kertova nuukuustarina ( tämä tarina on tosi )
Laihialaispariskunta oli asioimassa kaupungissa ja heille tuli kova nälkä liikkeitä kirrellessä, niin menivät sitten ravintolaan syömään ja siinä sitten tilaukset tehtiin ja ruoka tuotiin pöytään, niin isäntä aloitti syödä suurella ruokahalulla, kun vaimo vaan katseli vierestä koskematta laisinkaan ruokaansa. No, sitä sitten tarjoilia ihmettelemään, että onko ruuassa jotain vikaa kun ette sitä syö, johon isäntä vastasi, että vaimo orottaa sen aikaa kun minä olen saanut syötyä, koska meillä on yhteiset tekohampaat.
Olihan minulla toinenkin tosi tarina kerrottavana, että miksikä kutsutaan sellaista käytäntöä, jossa 95% kansasta pakotetaan ( alistetaan )oppimaan 5% tarvitsemaa asiaa.
Kielelliseksi Apartheidiksi.
No miksikäs sitten kutsuttaisiin sellaista, jossa 5% puolue saa päättää minkä värinen ja makuinen hallitus maata johtaa.
Järjettömyydeksi, tai sanoisinko täydelliseksi hulluudeksi.
Vielä kysyisin, että mitä meidän tulisi ajatella oikeistolaisena, oikeistoenemmistöisessä suomessa siitä, kun maata johdetaan vasemmalla kädellä jota oikea käsi ruokkii.
Oikeistolaiseksi munattomuudeksi.
Lopuksi vielä kysyn viisaammilta, että miksi kutsutaan meillä suomessa tapaa ja käytäntöä, jossa maailman uskotaan pelastuvan ja puhdistuvan, hankaamalla ja harjaamalla yksi promillesosa maailman väestöstä verille.
Ilmasto jihadismiksi.
Vielä yksi. Miksi suomessa sanotaan ja uskotaan parhaiten autettavan maamme heikompiosaisia sillä, että otetaan tänne Afrikasta ja Lähi.idästä lisää köyhiä.
Perussuomalaisuuden kaulankatkomis talkoiksi, eli vihervasemmistolaiseksi diktatuuriksi.
No kerta kiellon päälle. Miksi suomessa halutaan kotimainen, omavarainen ruokatalous ja huoltovarmuus vaarantaa ja korvat ulkoa tuodulla ties millä sonnalla.
Talonpojan tappolinjahan se.
Mitähän tämä tutkija itselleen hamuaa?
”Tutkija vaatii selvitystä suomalaisten käytöstä Afganistanissa”
Tuntuu sotatieteilijällä olevan kova halu julkisuuteen.
Eikö tuota ”mainetta” jo ole tullut tarpeeksi?
Ainakin kaikenlaista sekalaista sepustusta on tuosta Ukrainan sodasta tullut melkein liikaakin.
Hotellibisnes
Hotelli Punkaharju menneisyydestään kuulu ja kuuluissa käsissä,
mutta 6 vuotta ja pahaan aikaan.
Korona-hintojen nousu-energian nousu-velkapääoma jne…
Yrittäjä yrittää ja jos epäonnistuu, niin yhteiskunta maksaa…
https://www.is.fi/viihde/art-2000009526610.html
Puitteet ovat mitä parhaat, mutta toivokaamme ettei myydä naapurille eikä pilkkahintaan…?
Poweria reppuun mukaan
Tämmöistä talteen, näitä on hyvä olla ”sissirepussa” valmiina, koskaan ei tiedä kuinka ”ruudinsavuiseksi” maailma muuttuu…
Kepuli pettää aina ja Saarikko lisää vauhtia
”Keskusta jätti vastaamatta, sanoo menevänsä oppositioon”
Edellisissä vaaleissa tuli turpiin ja silti oli pakko tunkea punavirhehallitukseen.
Nyt sen vuoksi tuli turpiin ja halutaan välisin oppsitioon punavirheiden kanssa.
Kepulista on tullut vasemmitopuolue saarikon johdolla.
Olisi tämän pitänyt kokiksi jäädä 😁
Tämmöistä uhoa että suomalaiset vs Wagnerin roistojoukko…
Ei tässä muuta. Tässä linkki moiseen vitsiin:
Voiko kokoomus ja persut olla näin takapihan kujalla taloudesta ?
Pitkän linjan talousmies Paavo Lintula, itsekin lähellä oikeistoa, avaa kokoomuksen hölmöläisten talousajattelun seurauksia, jossa lapsillakin viedään kynä kädestä, hampaat ja puuro suusta.
Fortumin johdon miinusmiljardit meinasivat päätyä johdon miljooniin ja pimeisiin veroparasiitteihin kusetuksella, jotka valtion omistajajohto torppasi.
Sauna palo poroks mutta maattihin vaan.
Minulle joskus joku ammatikseen puheita kirjoittava sanoi, että aloita puhe aina pienellä kevennyksellä ja valitse se aina kohdeyleisöä mukaellen.
No, en ole tätä noudattanut, koska lähes poikkeuksetta puheitani, käsittelipä ne mitä hyvänsä, niin luokijat ja kuuntelijat luokittelevat ne pelkäksi vitsiksi.
Mutta laitetaan nyt tähän kuitenkin pieni alkukevennys. Savolaismihelle oltiin menossa kertomaan, että hänen anoppinsa oli pudonnut veneestä ja hukkunut ja viestin viejät tuumivat, että kuinkahan savolaismies uutisen ottaa vastaan, niin savolainen sanoi vain että,…….. ei naarata yhtään.
No sitten ”asiaan”. Yleensä, tai sanotaanko lähes aina, kun poliittisella puolueella menee kannatus persmäkeä ja selittävää tekijää sille etsitään, niin poikkeuksetta puolueen puheenhtaja saa synninpäästön ja häntä sitävastoin kiitellään tekemästään työstä ja varsinkin silloin kiitoksia ja kiittelijöitä piisaa, kun puheenjohtaja lyö hanskat naulaan ja jättää puolueen kuin koira paskansa.
Minä jos olisin ( herra varjele ) jonkin puolueen puheenohtaja, niin en kyllä heittäisi pyyhettä kehään, vaan määrätietoisesti jatkaisin valitsemallani tiellä ja sitävastoin painaisin kaasua, vaikka muut sitten vaatisivat jarrupoljinta käyttöön.
Se on minusta pahinta minkä puolue ja sen puheenohtaja voi tehdä, kun kannatuskäppyrä näyttää alaviistoon, että lähtee jokaisen Gallupin jälkeen muuttelemaan ja pakittamaan linjastaan, kun sitävastoin tulisi entistäkin pontevammin ja päättäväisemmin lyödä päättään seinään, se sattuu, mutta kun tarpeeksi hakkaa niin siihen tottuu. Ja kansalaiset saavat tästä kuvan puolueesta johon voi luottaa ja jonka sana pitää, Galluppien asennosta riippumatta. Ja sitten kun taas aurinko paistaa omaan risukasaan ja naapurin sauna palaa niin tietää että, valittu vakaa linja voittaa aina kukasta kukkaan hyppelyn.
Tänä päivänä kun hallitustunnusteluja käydään, niin useimmin käytetty sana on kompromissi, mutta jos nyt otan puheeksi sen puolueen jonka väriä tunnustan, niin pääosin vaaditaan vain perussuomalaisten pakittavan ja luopuvan tavoitteistaan ja en ole kertaakaan kuullut muiden puolueiden mainitsevan, mistä he voisivat luopua perussuomalaisten hallitustaipaleen mahdollistamiseksi.
Olen sitä mieltä, että pareet sitten oppositiossa, kuin nahkansa myyneenä ja muiden saavutettujen etujen puolustajana ja puolestapuhujana hallituksessa. ( Soini hyvin muistissa )
( Hyvähän täältä katsomosta on huudella ja neuvoja antaa )
Kiellon pitää toimia
Jatkan liberalismihörhöilyillä, koska selkeästi se ihmisiä lämmittää kylminä öinä. Tällä kertaa inspiroidun taannoisesta twitter-keskustelusta, jossa huonoilla sanamuodoilla sain keskustelun yhteiskuntafilosofiasta näyttämään seksuaaliselta fantasioinnilta. Koitetaanpa siis uusiksi ja pohditaan milloin, miten ja miksi yhteiskunnassa kannattaa kieltää asioita. Lopussa palaan ketjun aiheeseen.
Perinne vai peruste?
Monen asian kieltämisessä on enemmän perinnettä kuin perustetta. Toki monia perinteitä myös ymmärretään siivota ajoittain. Suomessa kielloista on poistunut vaikkapa homoseksuaalisuus, aviorikos, siirtolaisuus, abortti ja moni muu. Tuoreempia perinteitä on vaikkapa 1970-luvulta tullut sota huumeita vastaan, josta saimme perintönä monet nykyaikaiset huumepykälät. Tuoreempia perusteita puolestaan löytää vaikka uusissa koronkiskontaa kieltävissä pykälissä, jotka koskevat pikavippejä. Äärimmäiseen juridiseen fiktioon päästään kun katsotaan tekijänoikeuslakien nykymuotoja.
Usein puhutaan myös ns. signaalivaikutuksesta. ”Tämän asian salliminen lähettäisi väärän signaalin”, sanotaan. Ongelma on, että asiaa harvoin tutkitaan. Tietenkin signaalivaikutus on olemassa, mutta ei universaalina, ei samalla teholla joka aiheessa. Joskus vaikutus voi myös olla päinvastainen. Annan Uunon selittää, ettei mene liian vakavaksi.
Liberaalin kulma
Oma käsitykseni liberaalista yhteiskuntamallista perustuu siihen, että lähtökohtaisesti kaikki on sallittua, paitsi se joka on kiellettyä – ja se joka on kiellettyä, vaatii vahvat perusteet.
Kiellon pitää olla tarpeellinen: sen pitää estää jotain, joka on selvästi haitallista.
Kiellon pitää olla selkeä: sen pitää kohdistua yksiselitteisesti kohteeseen, eikä siihen saa jättää riskiä väärinkäytöksiin, esimerkiksi poliittisin tarkoitusperin.
Kiellon pitää olla tehokas: sen pitää vaikuttaa kiellon kohteeseen, lopputuleman kiellon asettamisesta pitää olla kielletyn ongelman poistuminen tai ainakin merkittävä väheneminen.
Kiellon pitää olla valvottavissa: monimutkainen termi on täytäntöönpanokelpoinen, tarkoittaen että kiellon rikkomista voidaan tehokkaasti valvoa ja mahdollisuuksien mukaan myös ennalta estää.
Kiellon pitää heijastella yleistä oikeustajua: ei niinkään liberaali kulma, mutta mielestäni oleellinen. Jos lakia ei kunnioiteta, se epäonnistuu myös muissa kohdissaan.
Lisäksi rangaistuksen rikkomisesta pitää olla suhteellinen aiheutettuun vahinkoon. Tässä on meillä parantamisen varaa eri rikoksissa eri suuntiin.
Seurannan tärkeys
Lopulta kieltoja pitää pystyä seuraamaan ja niiden vaikuttavuutta tutkimaan. Jos kielto ei saa aikaan haluttua tehoa, tai peräti saa aikaan päinvastaisen vaikutuksen, siitä on luovuttava siinä muodossaan. Se ei toki aina tarkoita käännöstä ympäri. Huumelainsäädännössä on esimerkiksi kokeiltu mallia, jossa pakotettuun vierotushoitoon suostuva jätetään rangaistuksetta – tätä voi pitää iteraationa täyskäännöksen sijaan.
Vaatii kanttia, nöyryyttä ja viisautta kyetä myöntämään virheensä. Harva poliitikko pystyy siihen. Median asenne ei tee tästä yhtään helpompaa. Sanoisin, että meidän pitäisi itse kunkin muistaa että virheen tunnustaminen on mitä suurinta viisautta. Siitä pitää kiittää, ei potkia lisää.
Palataan vielä alkuun
Tämä vääntö alkoi siitä, kun osallistuin keskusteluun siitä, pitäisikö fiktiivinen lapsiporno kieltää. Minun pitäisi olla hiljaa kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä, kun en aseksuaalina aihetta oikeasti tajua. Mieleeni kuitenkin tuli Kaur Kenderin tapaus. Tämä virolainen rääväsuu julkaisi 2016 groteskia seksuaali- ja muuta väkivaltaa myös lapsia kohtaan sisältävän teoksen, joka vei hänet käräjille. Tuomio oli kirjailijalle vapauttava. Minä sen sijaan en ole vieläkään vapautunut siitä fyysisestä pahoinvoinnista mitä sain luettuani osan kirjasta artikkelin kirjoittamista varten.
Minä en halua nähdä tuollaisia kirjoja, en halua kuullakaan niistä, enkä pysty löytämään yhden ensimmäistä syytä miksi sellaisia pitäisi olla olemassa, saatika vapaasti saatavilla. Lapsipornon julkaiseminen on yksinkertaisen vastenmielistä, oli se puhdasta fiktiota tai ei. Aiheesta keskustelun käyminen tai siitä kirjoittaminen on vastenmielistä, mutta itsepä taas suuren suuni menin avaamaan.
Minun on ollut ja on yhä hyvin vaikeaa punnita tuo pahoinvointi sekä vastenmielisyys toisella puolen ja sensuuri sekä kirjaroviot toisella. Voin myös pohtia miten paljon ihmisiä on tapettu tiettyjen kirjojen nimissä. Mitäs kielletään? Mein Kampf tottakai, sekä Kommunistinen manifesti, Raamattu, Talmud, Koraani – ehkäpä myös Kansojen varallisuus, Lajien synty… koska lopetetaan? Löydän miljoona kirjaa jotka ovat vaarallisempia kuin Kenderin luoma sontaläjä, joten loogisesti lähestyen listasta tulisi verrattain pitkä.
Lopulta tosiasia on, että kirjojen sensurointi on aina tuomittu epäonnistumaan. Koska informaatiota ei voi universaalisti sensuroida, sensuroiduista kirjoista tulisi vain kahta halutumpia. Kieltoja olisi mahdoton valvoa, eikä niistä tulisi selkeitä saati tehokkaita. Lopulta en myöskään tiedä olisivatko ne tarpeellisia objektiivisesti mitaten.
En aio astua puolustamaan miten hienoa ja fantastista on kaupitella ja jaella kirjoja tai muita teoksia, joiden pelkkä olemassaolo saa minut antamaan ylen. En kuitenkaan ainoa käyttää energiaani ajamaan niiden kieltoa, koska kansankielellä sanoen, se olisi yksinkertaisesti sekä turhaa että mahdotonta.
Jos joku todella suuttuu tästä mielipiteestäni, totean heille että vihanne on täysin oikeutettua. Täysin turhaa, mutta erittäin ymmärrettävää ja inhimillistä.