Ei voi muuta sanoa kuin että, ollaankohan meillä menty jo hyvinvointivaltion rakentamisessa ja tavoittelussa jo liian pitkälle, että vaaka onkin kallistunut pahoinvoinnin puolelle, kun velvollisuuksista on tullut kirosanoja, jotka koetaan rangaistuksina omille oikeuksille.
Yhteiskunta kun yrittää saada virikkeellisyyttä niihinkin, jotka ovat valinneet elämänuransa ja tulevaisuutensa kelan luukun ottoautomaattien asiantuntijoina ja joille sanaa työ eivät ole kuulleet kuin joskus Kuopion torilla vieraillessaan. Eräskin haastateltu ”syrjäytynyt” sanoi kun työtä tarjottiin, että on se nyt yhtä helvettiä, että eikö tässä yhteiskunnassa saa edes syrjäytyä rauhassa.
Lähtökohta tulisi olla, että ilmaisia lounaita ei kukaan, ei herrat eikä narrit nauti tässä yhteiskunnassa, että aina pitää rahanjaolle olla myös vastikkeellisuuden pykälät olemassa, pois lukien sairaat, mutta tällä nykyisellä yksilön ”koskemattomuudella” saamme rakentaa hoito,-ja hoivalaitoksia yhä suuremmalle joukolle niitä, joille mikään ei enää tunnu miltään ja joille säännöt ja velvoitteet ovat helvetistä.
Nyt kaikki muut paitsi perussuomalaiset huutavat ja vaativat suomeen lisää maahanmuuttoa, mutta sen minä sanon teille, että mitä enemmän me tänne vedellään jos vaikka minkä sortin ”osaajia ja asiantuntijoita” toiselta puolelta maapalloa, niin sitä suurempi joukko on myös niitä joista jo mainitsin, eli kotimaisia syrjäytyneitä omasta tahdostaan ja halustaan, kun ulkomaiset antavat heille hengähdystauon työvoimaneuvojien armeijoilta.
Tällä ”suvaitsevaiston”, eli hyvien ihmisten resehdillä maassamme voimistuu entisestään ilmiö, jossa yhä pienempi joukko elättää yhä suurempaa joukkoa ihmisiä, jotka uskovat hyvinvointivaltion olevan vain heidän suojelemisekseen tarkoitettuja koskemattomuuspykäliä ja ihmisoikeus momentteja vailla minkään valtakunnan velvoitteita.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta se on ainakin varmaa, että joskus se kermakakkukin on syöty loppuun ja Kelan luukut on naulattu umpeen jossa lukee, että työ on parasta sosiaaliturvaa.