Vaikka ”Neuvostoliitto” nyt toteuttaakin sotilaallista doktriiniaan Ukrainassa, niin siitä huolimatta, en ole ”sairastunut” samaan Natopandemiaan, johon Galluppien mukaan on valtaosa kansalaisistamme tartutettu massiivisella ”ryssäkampanjoinnilla”.
Uskomatonta totuutta suolletaan medioissa ja politikkojen suulla siitä, että Suomi on seuraavana Kremlin ”ruokalistalla”, vaikka mitään tähän viittaavaa ei ole ilmennyt lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen ja vaikka Venäjältä onkin tullut mitä erinäisempiä ”nootteja” ja uhitteluja Suomen suuntaan epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin, niin itse olen kokenut ne vain pieninä ryppynä rakkaudessa itäisen naapurimme taholta.
Mutta nyt on koko poliittinen johtomme rähmällään Naton edessä ja aikaisemmin kun salaa vain nurkan takana ryssä sanottiin toisesta suupielestä, niin nyt käydään kovaa kilpailua siitä, että kuka sen Putinin taudinkuvan härskeimmin osaa eetteriin suoltaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisin Venäjän sotatoimet hyväksymässä Ukrainassa, mutta en myöskään lähde rinnastamaan samaa tapahtuvaksi Suomelle, sillä mitäs Venäjä tänne hyökkäisi, mutta nyt kun Natoon liitytään, niin olemme ensimmäisenä vastaanottamassa ydinohjukset Naton ”miinanpolkijoina” ja siinä sodassa ei ole kyllä voittajia vakka kuinka Natoa nyt juhlitaankin rauhan lähettiläänä.
Varmasti Venäjä on ihan itse muurinsa pystyttänyt idän ja lännen välille, mutta Suomalaiset ovat nyt Naton myötä tuhonneet senkin, mitä on liki kahdeksana vuosikymmenenä rakennettu entisten vihollisuuksien jälkeen.
Pidän tätä Natoon liittymistä jopa suurempana virheenä kuin EU.hun liittymistämme, sillä nyt maamme oma puolustusdoktriini on luovutettu sotilasliiton artiklohin ja aikaisemmin kun Venäjä piti meitä maana, josta ei heidän mukaansa ole uhkaa heidän rajoilleen, niin nyt sitä olemme Amerikkajohtoisen sotilaliiton toimesta.
Niinistökin riekkuu nyt läntisille johtajille, kuinka hän löi Putinille jauhot suuhun ja kuinka sairas mies Putin on ja Niinistö muistuttaakin lähinnä sentaraali santaraa. joka juoruaa kahdenkeskiset puhelunsa läntisille kuulijoille ja häntä pidetään ylivertaisena Venäjätuntijana.
Ukrainan sodasta huolimatta pidin ennen Natoon päätymistä Venäjää Suomelle enempi suurena mahdollisuutena kuin uhkana meille, mutta nyt Naton myötä se mahdollisuus on hukattiin, kun otettiin ”mailmanpoliisin” johtama sotilasliitto rajojamme vartioimaan, joka toimii vain Amerkikan omien intressien edunvalvojana ja siinä pieni Suomi on vain pelinappulana ydinasevaltioiden sakkilaudalla.
Mutta se siitä ja sen kestävyydestä ja täällä Kesälahdella, kivenheiton päässä ”Putinista” ei ole pelottanut ennen Ukrainan sotaa eikä sen kuluessa, mutta nyt minua vähän pelottaa se, kun Suomessa juhlitaan jo presidentin johdolla karhupeijaisia ja esiinnytään Martti Kitusina.
