Kuten tiedämme, ikävästä väärinkäsityksestä (vai valheesta?) lähtenyt rumba johti kaaokseen Afrikan Tähti -lautapelin ympärillä. Asiaa on puitu JuhaK:n blogissa joten en mene siihen. Kontekstia varten kerron sen sijaan tarinan jokusen vuoden takaa. Olen tiettyjä detaljeja muuttanut, jotta ei ole maalituksen riskiä.
Vahvalla mielipiteellä
Olipa eräs opiskelija ja sittemmin tutkija Helsingin yliopistolla. Kyse oli maahanmuuttajataustaisesta henkilöstä, kotoisin länsimaasta. Suomen kieltä hän ei osannut, mutta monia muita kyllä ja hoiti kouluasiansa pääosin englanniksi. Ilmeisesti oli oman osaamisalansa hommissa varsin hyvä. Yliopistoaikanaan hänet oli rekrytoitu vasemmistoryhmittymiin. Häntä ei alun perin aihe kiinnostanut, mutta aktiivinen rekrytointi tuotti tulosta ja ennen pitkää hän alkoi radikalisoitumaan. Hän liittyi pian antifasistisiin joukkoihin ja alkoi aktiivisesti ottamaan osaa mielenosoituksiin. Poliisin kanssa alkoi myös tulemaan yhteydenpitoa. Kyllä te tiedätte ihmistyypin, oli se oikealla tai vasemmalla, kun on tarpeeksi varma omasta pyhästä totuudestaan niin rajoja tai sääntöjä ei ole. Fyysisen häiriköinnin ja verkkoterrorin lisäksi hän myös hankki verkon pimeiltä markkinoilta häkkeröinti- ja muita haitantekopalveluita kohdehenkilöitä vastaan. Luonnollisesti perinteiset keinot kohdehenkilöiden ja heidän lähipiirien maalittamiseksi ja uhkailuksi olivat käytössä.
Kyseinen henkilö alkoi ottamaan silmätikukseen ensin väärintekijöitä ja alkoi kohdistamaan heihin aktiivisia vihatoimia. Sitten standardit pehmenivät ja kohteeksi kävivät eri poliittisella puolella olevat. Pian vihollisia olivat kaikki, jotka eivät olleet absoluuttisesti hänen puolellaan. Sen jälkeen vihollisia olivat myös täysin samaa mieltä olevat, joilla oli tai oli joskus ollut kontaktia jonkun kanssa joka ei ollut täysin hänen puolellaan. Perusteet löytyivät luovalla mielikuvituksella. Eräässä tapauksessa hän pohjasi toteamalla, että ei todellakaan käytä termiä kevyesti, mutta henkilö x on äärimmäisen luokan ekstremistinatsi ja välitön vaara muille ihmisille. Perusteena oli se, että henkilö x ei ollut samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan Suomi on natsivaltio koska se on ollut natsikomentajan diktatuurin alaisena. Kyseinen natsikomentaja on eräs C.G.E. Mannerheim, josta olette ehkä kuulleet, mahdollisesti eri tittelillä.
Kyseinen henkilö käytti paljon aikaa ja vaivaa toimintaansa. Kuten arvata saattaa, useamman miljardin vihollisen aktiivinen metsästäminen otti voimille. Yliopisto ja ylioppilaskunta auttoivat rekrytoimaan väkeä erilaisiin tempauksiin. Yhteenotot esimerkiksi poliisin kanssa olivat yksiselitteisesti tuettua toimintaa. Vihakampanjoihin tarvittavat yliopiston resurssit olivat maksutta käytettävissä, esimerkiksi painotöiden osalta. Häneltä tiedusteltiin aktiivisesti onko hän nähnyt huolia esimerkiksi rasismista missään ja aina kun hän osoitti sormella, häntä kiitettiin ja sormen osoittamaan suuntaan hyökättiin.
Erinäisissä yliopiston ulkopuolisissa konteksteissa, jopa samaan poliittiseen aatteeseen kallellaan olevissa, kyseisen henkilön toimintaan suhtauduttiin kriittisesti. Hän sai porttikieltoja ja viestintäestoja sekä yleisen persona non grata -statuksen. Jotkut toki pitivät häntä sankarina, mutta pääosalle hän oli äärimmäisen aggressiivinen, jopa väkivaltaan taipuvainen vihanpitäjä.
Yliopistolle ja ylioppilaskunnalle hänen hyvyys oli kiistaton fakta.
Mihin tämä liittyy?
Kukin saa aivan itse tehdä edellisestä halutun kaltaisia johtopäätöksiä. Minulta on täysin turha tivata mitään tunnistetietoa. Minut paremmin tuntevat tietävät, että tunnen useampiakin vastaavia tarinoita, sitä saa arvata mistä niistä monista tässä puhun, vai lainasinko kenties detaljeja useasta tarinasta yhteen? Pointtini oli hieman kuvailla sitä arvomaailmaa, joka joihinkin akateemisten instituutioiden lokeroihin on asettunut.
Rakastan tiedettä, mutta en ole varma edistääkö keinotekoisesti viljelty alati lisääntyvän vihan ilmapiiri tiedettä lainkaan. Koska rakastan tiedettä, tiedän myös että voin olla täysin väärässä. Uskon, että niin halutessaan niinkin loistava laitos kuin Helsingin Yliopisto pystyy haasteen ratkaisemaan. Nimittäin jos eivät he niin kuka sitten?
