Olen huvittunut siitä, miten jotkut elävät kuin jossain muovipussissa, eivätkä ole lainkaan kiinnostuneita siitä mitä maailmalla tapahtuu. Hinnat ovat nousussa, nälkäjonojen pituus kasvaa ympäri Suomea ja korot ovat nousemassa kovalla vauhdilla.
Keskustelin erään tuttavani kanssa ja hän kertoi, ettei jaksa katsoa uutisia tai seurata muutenkaan maailman menoa, ettei ahdistu. No minua itseäni henkilökohtaisesti ahdistaisi, kun en nimenomaan seuraisi.
Olen lopen kyllästynyt keskustelemaan ihmisten kanssa, joilta puuttuu se sivistyksen murunenkin itseltään. Ei olla kiinnostuneita mistään, ei olla kiinnostuneita edes itsestä huolehtimisesta, eikä mikään muutenkaan kiinnosta. Ei tarvitse käydä edes äänestämässä, kun ei kiinnosta.
Mikä siinä on, että suomalaisista on tulossa ihansama-kansaa. Minä ainakin olen itse suoraan sanottuna ihan kusessa näiden elintarvikkeiden hintojen nousemisesta. Puhumattakaan siitä, että pitäisi hakea uudet, kalliit lääkkeet apteekista.
Kun siirtomaksukin sähkölaskussa on kuusikymmentä euroa, niin eihän tässä uskalla enää edes sähkösaunaa lämmittää. Sääliksi käy ne, jotka omakotitaloissa asuvat. Tilanne varmaan entisestään kiristyy talvea kohti mentäessä.
Mutta kertokaa te rakkaat ei-ihansama-ihmiset, kuinka te selviätte? Itse olen hyvin kiinnostunut politiikasta, hintojen noususta, ihmisyydestä sekä myös terveellisestä elämästä, jotta saisin todistaa tätä uskomatonta maailmaa vielä monta kymmentä vuotta lisää.
Edes paras pikavippi ei taida minua pelastaa tässä ahdingossa. Vuosia olen yrittänyt kerryttää säästöjä, sijoittaa osakkeisiin. Tehnyt kaikkea, jotta elämä olisi mahdollisimman pitkälle taloudellisesti turvattu. Nyt kun kryptot ovat tippuneet ja osakesalkkuni myös siinä samalla niin minulle alkaa iskeä paniikki.
Pitäisikö vain lakata välittämästä?
Välillä mietin, että olenko sitten liiankin kiinnostunut maailman menosta, koska olisihan se vain helppo sulkea televisio ja lööpit ja sanoa heihei sekä keskittyä vaan omaan elämään. Mutta koen olevani jollakin tavalla vastuussa pysyessäni perilä Suomenkin asioista.
Koen, että minun täytyy olla sen verran perillä niin kauan kuin henki pihisee, että pystyn antamaan ääneni kuuluviin vaaleissa tai sanomaan oman mielipiteeni jos joku sen minulta kysyy.
Olen myös yrittänyt tässä talousahdingossa syödä terveellisesti laadukasta lihaa sekä paljon kasviksia, mutta tuntuu, että nuoriso ainakin mättää napaansa hampurilaisia pikaruokaketjuista ja lihovat silmissä. Eikö terveysministeri tai joku voisi puuttua tähän asiaan? Miten heillä on varaa kyseiseen toimintaan?
Sitä kuvittelisi, että varsinkin tässä tilanteessa haluaisi tukea pienyrittäjiä, ostaa hampurilaisaterian hinnalla kasan paikallisia lihatuotteita, ostaa luomutuotteita, urheilla ja yrittää pitää itseään hyvinvoivana sekä vetreänä.
Tottakai näitäkin ihmisiä löytyy, mutta valitettavan usein kaupassakin lapset kantavat ostoskärryihin prosessoitua ruokaa, joka on täynnä rasvaa ja hiilihydraatteja. Ja sitten ei ole rahaa ruokaan?
Käyttämiäni säästökeinoja
Itse lasken joka sentin kaupassa ja budjetoin omaa elämistäni, mutta täytyy sanoa, että puhdas ja myrkytön ruoka maksaa paljon. Onneksi pystyn hyödyntämään satokauden antimia ja ne ovatkin loistava vaihtoehto vaikka pakastaa. Kovin isoa pakkasta minullakaan ei kuitenkaan ole ja sen vuoksi älyttömiä määriä en pysty ostamaan.
Tulipas nyt pitkä sepostus ja poikkoilin hieman aiheesta, mutta jos haluaisitte kertoa, kuinka te olette pärjänneet, kun elintarvikkeiden kustannukset ovat pompanneet pilviin? Syöttekö te terveellisesti ja kuinka monta kertaa päivän aikana?
Olen harkinnut myös keto-ruokavaliota ihan vain sen vuoksi, kun siinä pystyy paastoamaan ja näin ollen jättämään aterioita halutessaan välistä. Syömisen vähentäminen kun tuntuisi olevan yksi konkreettinen ratkaisu rahanmenon vähentämiseen elintarvikkeissa.
Sen lisäksi olen miettinyt auton myymistä ja pyöräilyyn siirtymistä. Se säästäisi erittäin suuren pennin joka kuukausi ja varsinkin silloin, kun autovakuutukset ja muut puskevat päälle. Autopaikkakaan kun ei ole ilmainen.
