Nyt ilo on ylimmillään, kun Ukraina on iskenyt Neuvostoliiton sotilastukikohtaan Krimillä ja saattanut hyökkääjävaltion asevoimat naurun alaiseksi.
Varmasti hyökkäys on oikeutettu ja nyt kaikki sotaintoilijat riemuitsevatkin tämän olevan alkusoittoa Neuvostoliiton romahtamiselle ( taas )
Minä en tähän usko ja en nyt haluaisi olla mikään pahanilmanlintu joka yleisen juhlapäivän pilaa, mutta …….
…….mitä enemmän Ukraina saa menestystä rintamalla ja mitä ahtaamalle Neuvostoliiton asevoimat joutuvat taistelussa demokraattisia valtioita vastaan, niin sitä lähempänä on myös ydinaseen käyttö.
Sillä en näe sitä tapahtuvaksi, että Neuvostoliitto tulisi koskaan perääntymään valloittamiltaan alueilta ja jos tavanomaisilla aseilla se kokee jäävänsä tappiolle ja uhkana on ”punaisen viivan” siirtyminen takaisin vanhoille rajoille, niin jos minulle joku sanoo, että ei se Putin uskalla tarttua ydinaseeseensa, niin hän kuvittelee silloin vielä inhimillisyyden piirteitä saatanalle Moskovassa.
Käytän tässä hyökkääjästä Neuvostoliitto nimitystä, sillä siihenhän naapuri on palaamassa opetuksineen ja oppeineen.
Joten vielä kerran, jokainen voittoisa taistelu miehittäjästä tuo myös ydinaseen askeleen lähemmäksi sen käyttöä, niin ikävää kuin tämä on todeta, mutta haluan vain että ei tuudituttaisi liiaksi hyvänolontunteeseen, sillä jos Neuvostoliitolla on ase jolla se säilyttää kasvonsa ja pelastaa mitä enään pelastettavissa on, niin varmasti se siihen turvautuu.
Minä en tiedä mikä olisi ratkaisu sodan lopettamiseksi ja mitä heikommaksi Neuvostoliitto osoittautuu, niin sitä vaarallisempi se tulee olemaan( ydinase )
Kovasti myös ennustellaan Putinin kuolemaa, mutta mikäs se maatuskanuken sisältä aina nousee esiin muuta kuin yhä uusia ja uusia maatuskoita, pienempiä kooltaan, mutta….
Puhutaan ydinpelotteesta, mutta joillekin se on myös viimeinen oljenkorsi johon tarttua ennen hukkumista.
