Kaikki blogaukset

Tuli kalareissu tehtyä ja oli isoveljeltä ja hänen vaimoltaan niin mahtavat tarjoamiset että ihan kuin olisi ollut joulu. Piti ostaa omilla rahoillani ainoastaan tupakkaa.

Niin siitä kalastuksesta. Oli minulla pitkään kiinni niin iso ahven että arvioitiin noin 1,5 kiloiseksi. Pisti hanttiin oikein kunnolla ja irtosi harmittavasti juuri kun oltiin haavittamassa. Oli varmaan leuoistaan vain yhdessä koukussa kiinni.

No saunominen meidän rantasaunassa kadotti äkkiä tuon harmituksen.

Nyt olen taas kotonani Lahdessa.

Matkustimme Onnibussilla Hesaan Tampereelta. Istumapaikka II- kerros. Maskit naamalle ja menoksi. Kesti 2 h 10 min. tasan, eikä parinkympin hinta/ 2 h edestakaisin päätä huimaa.

Keskustaan hotelliin ja maskit naamalle, niin kuin kaikilla siellä. Palvelu kansainvälisen nopeaa ja kohteliasta. Yksiön kokoinen huone oli valoisa eikä melua kuulunut kuin hiukan lasten ääniä käytävästä. Aamiaiset monipuolisuudessaan ja laadussaan niin uskomattomat, että huimasi. Piti varoa ähkyä.

Kävellen kantakaupungissa;  Ullanlinna, Punavuori, Espa, Bulevardi ja Hietalahti, Kruunuhaka, Katajanokka, joista useassa olemme asuneet nuoruudesta kesi-ikään saakka. Korkeavuoren kahvila Succesia ei laadussa voita mikään. Eikä sikalan( Sea Horse) antia vieläkään. Eikä Bulevardin ja Espan kahviloita. Eikä Krunikan ravintola Kolmea Kruunua, jonka sisustus on edelleen kuin 40-luvulta kuten Elite ja Kosmos jne… Vältimme nyt asemanseutua lukuun ottamatta Repin näyttelyä Ateneumissa jo aikaisemmin.

Rakennukset kantakaupungissa ovat monilta osin sodilta ja ihmisen 70-luvun hävityksiltä  säilyneitä/säilytettyjä myöhäis-renessanssia, jugendia ja funkkista laajoilla alueilla eikä nykyarkkitehtuuri ole niitä päässyt tuhoamaan. Kävely uskomattoman kauniissa ympäristössä on henkeä salpaavan mukavaa kaiken arkipäiväisyyden keskeltä. Kaupungin pääkatujen melu ei häiritse, vaikka kadut siellä ovat kuin pellossa, huonokuntoisia nupulakivikatuja ja ikivanhoja laattakivikatuja ml. mukulakivikadut. Ei ole niin sileää ja puhdasta kuin Hämeenkadulla. Pitää katsoa eteensä ettei kompastu Aleksin länsipäässä.

Tuttuja vilisee ja morjestaa. Vartiainen mustassa kypärässään ähisi fillarillaan Mariankatua ylös, mutta aikaa riitti morjestaa. Vihriälä katsoo syvään silmiin ja nyökkää Mannerheimintiellä. Ja tulihan noita useita eri alojen ex- tuttuja vastaan.

Hesalainen kohteliaisuus näkyy kaduilla sekä suojateilla, joissa autot pysähtyvät jalankulkijoille automaattisesti jo vihjeestä. Liikenne soljuu joustavasti joistakin  nuoren polven Bemariähkyistä huolimatta. Hesassa henkii kansainvälisyys ja kulttuuri. Kävelyä neljän aktiivipäivien aikana askelmittarin mukaan n. 45 km.

Kun palasimme Tampereelle, oli kuin olisimme tulleet keskelle arkipäivää maalaisserkun luokse, jossa auto ajavat kintuille, kukaan ei kiitä tai pidä ovia auki, räkii kadulle ja pukeutuu kuin Simon Vaatehuoneessa läskit pursuen liian pienistä vaatteista. Hoh- hoijaa ! Ja oli se vanha Porvookin jotain !

Tampereella kyllä tapahtuu ja meno on kuin viimeistä päivää ja kohta vanhaa kulttuuri- rakennusTamperetta ei tunne enää kukaan.

Karviaiset ottaneet hyvin väriä ja kokoa erämökin tiluksilla. Korpimarjaa 💪

Hyvin on muuten toiminut tämä Armor sarjan Ulefone puhelin, milloin on tippunut taskusta ja milloin uinu vedessä. Made in China ja käytössä mm Venäjän armeijalla … Military tason laite.

Ei mikään ylihintainen heikko omena …sekin made in China…kate omenassa 90%…rahat pois tyhmiltä.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008172643.html

”Meksiko haastoi yhdysvaltalaiset aseyhtiöt oikeuteen: ”Jos emme voita tätä, jatkamme päivittäisten kuoleman­tapausten todistamista maassamme””

Jenkkien pitäisi haastaa Meksikon hallitus oikeuteen siitä, että se sallii huumeliigojen puuhastelevan likimain vapaasti ja ammuskelevan ihmisiä ja tunnettujen huumepomojen elelevän eliittielämää ilman pelkoa vangitsemisesta.

Tämmöisen opuksen sain kun Saaran ystävätär oli sen jostain saanut. Vie Kallelle kun se nyt näyttää niin ”kissaantuneelta”.

Mitäs, Helena Telkänrannan jotenkin tunnen hänen maatiaiskanoja koskevasta julkaisustaan. ihan kohtuullisen hyvän kirjan on kirjoittanut; suosittelisin jokaiselle kissanomistajalle ja varsinkin kaikille asiantuntijoille, ei tarvitsisi lainailla juttuihinsa erilaisia järjestöjen kannanottoja asiantuntijalausuntoina. Helena Telkänranta näyttää ainakin hyvin perehtyneen kissojen elämään ja varsinkin hänen lukunsa; ulkokissat vs sisäkissat, mielestäni hyvin asiapitoinen ja asiantuntemuksella perusteltu ja kuitenkin kantaaottamaton puoleen jos toiseenkaan.

Minähän en kissoista paljonkaan tiedä, vain Mirristä ja Mirrin metkuista, niihin olen omakohtaista tietoa ja kokemusta kosolti saanut, vaan vielä on aihetta omaksua lisää.

Mielenkiintoista oli kun Eestin reissullani pari päivää olin, Saara kertoili soittaessani ensimmäiseksi Mirrin ja hänen pihapuuhistaan, siis juuri tuossa järjestyksessä. Hänen puheenparrestaankin; äiti tuo sinulle … hmm.

Tärkeintä minusta lienee suhtautuminen Mirriin perheenjäsenenä.

Nyt tiedetään että myös Puolan rajalle Valko-Venäjä masinoi pakolaisia kuten Liettua ja Latvia on kokenut…diktaattorin epätoivoinen teko tulee johtamaan isompaan konfliktiin. Valko-Venäjä sortuu seuraavana ja sitten kaatuu Venäjä.

Puola: Valko-Venäjä lähettänyt rajalle siirtolaisia kostona pika­juoksijan viisumista https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008175078.html

 

Se ihmetytä että niitä tuli jälleen kerran se lähinnä miksi tulevat voimaan vasta vasta Sunnuntaina

Ne olisi pitänyt laittaa voimaan heti kun noin voimaan tuloon asti saavat levittää tautia siihen asti

Tuo on ollut monasti miksi näitä rajoituksia ei saa voimaan heti ravintoloitsijoita ei asiassa tarvitse kuunnella

Paljon parempi olis kun ravintolat oliskin suljettuina koko ajan joko oma ehtoisesti taikka pakolla sen vois ravintoloitsija sitten itse päättää

Onko niin ettei tuosta taudista haluta edes irti vaan annetaan sen levittämiseen kaikki tuki

Ei tuollasta voi muuksi katsoa rajoitus voimaan heti siihen ei tarvii antaa mitään lisä aikoja seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Teinpähän parin päivän aikana erilaisia eksymisprosesseja useitakin.

Osasyynsä oli se, että navigaattori jäi vaimon autoon; minä kun siihen ja aiheesta, olen luottanut.

Kaikki alkoi siitä kun minun piti mennä hotelli Ilmariseen Pöhja pst 21. Reittihän on minulle tuttuakin tutumpi, kunnes jouduin ajamaan ohi Ilmarisen porttikäytävästä Telliskiven suuntaan.

Yritin sitten kiertoliikettä ja paluuta; ei onnistunut, jouduin Kalamajan pikkukujille, ken ei siellä koskaan autoillut ole, tuskin osaa ymmärtää lukuisten yhdensuuntaisten katujen tuottamaa ongelmaa. Harhailu jatkui, kävin Uus-amerikassa kunnes tunnistin Kristine keskuksessa paikan.

Seuraava eksymiskokemus oli edessä; piti poiketa Nömmen torilla, siitähän hotellilta ajelin Liivalaialle ja Stockmanin kohdalla olivat kyltit Tartu ja Pärnu, sinne Pärnumnt:lle olikin aikeeni. Sitten löysinkin itseni Raevaldista, ei kun takaisin sinne Stockmanin risteykseen ja Liivalaiaa pitkin taas eteenpäin.

Se tuttu risteyshän sitten tunnistettiin ja Pärnu mnt olikin edessä ja sieltä Nömmelle.

Kuvaa muuten Eestin huonoa valkosipulisatoa; vain kahdella myyjällä oli küüslaukkaa. Ostin siis torin tyhjäksi valkosipulista (se Venäjän punainen), koko saalis 6,3kg.

Pitänee muistaa, että eestiläinen torikauppias, ei heillä ole edes mahdollisuutta ostaa isoa varastoa sesonkituotteita.

Muutamaa vanhaa mammaa kävi sääliksi; ostin kaikkien kolmen punajuuri-ja kurkkusäilykepurkkit, saalis 7purkkia. Mummot tyytyväisiä.

Sitten hotelliin; päivien lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit suoritettu, Sada-markettiin parturiin. Parturiliikehän on tyypillinen eestin-venäläinen, kaikki työntekijät myös eestin-venäläisiä. Ensiluokkainen tukan (se vähän jäljellä oleva) ja parran siistimiminen ja uskokaa tai älkää, kun maksoin tälle parturirouvalle sen 20€ ja hänelle vielä 5€ tippiä; rouva ihan kätteli ja lausui englanniksi, tervetulotoivotuksen. Harvinaista jos eestiläiseltäkään vielä vähemmän eestin-venäläiseltä. Sitten vielä Rimiin hakemaan pikkupurtavaa satamajonon ajaksi.

Helsinkiin tultiin ja Länsiväylää kehä II:lle, piti kääntyä liittymän kohdalta Turunväylälle mutta asfalttimiehet olivatkin liittymän sulkeneet, siis eteenpäin. Päädyin Leppävaaraan, sieltä Pitäjänmäelle kunnes bongasin vihreän kyltin; Turku. Uskokaa tai älkää, siitä eteenpäin en eksynyt.

Eksymisen suhteen pätee muuten; kun etenet, päädyt vääjäämättä jonnekkin, ehkä jopa tunnistat paikan.

Lapin mieheltä kysyttiin; mitä jos eksyt? No, sillon mie lähen kottiin.

Tässä on Pahkasiasta otettu kuva vuodelta 1987 ja taisi huumoripläjäyksen keksijä olla aikamatkaaja koska nyt tämä kaikki on mahdollista ja totta. Siis tämä on tehty vitsinä silloin ja nyt elämme tälläisessä sekoilussa oikeasti 😅