Tämmöistä syötiin tänään.

Otin pakkasesta viimesyksyisiä muikkuja, latelin ne tillin ja suolan kera vuokaan ja vuoka yön yli jääkaappiin.

Aamupäivällä sitten paistelin niitä vähän uudella moodilla.

Öljy kuumaksi, ruisjauhoissa pyörittelin, kuumalle pannulle ja hellalle.

Kun kalat alkoivat ruskistua, kaadoin voisulaa kalojen päälle. Kääntelin kalat ja sitten tulenkestävään vuokaan hellalle. Tillisilppua päälle ja uusi pannullinen tulemaan.

Sitten laitoin lämpiämään juuresmuhennosta ja sekaan valkohomejuustoa.

Kutsuin vaimon syömään ja kertoili tekoseni syötävää olevan. Valkosipuliaiolin kanssa söimme.

Tuosta tuoretillistä; sitä ei talvipakkasilla kannata tuoda sisälle vaan antaa jäätyä. Ei pilaannu mutta sisällä helposti kuivuu.

Yksinkertainen ruoka mutta ah niin maukas.

Kaloja paistaessa moni kehaisee; voissa paistoin. Ei tule hyvää. Palaa helposti, rapeaa et saa.

Mutta kun kuumentaa öljyn ja sitten lisää voita; hyvä tulee tai jos tekee kuten kerroin rapeita muikuista tulee.

Puukko ja jakkarat, ajankuluksi

Puukon terän ostin toistakymmentävuotta sitten Seinäjoen käsityömessuilta. Siellä oli seppä jolla ei ollut muuta myynnissä kuin parikymmentä kuvan mukaista puukonterää. Mies jonka nimeä en muista sanoi olevansa monia palkintoja puukontaonnasta saavuttanut. Kun sanoin että ostan yhden (vaikka pirun kalliita olivat) hän kysyi että mitäpä meinaat sitten puukolla tehdä.
Sanoin vuolevani pallin jalkoja puun oksista sopiviksi noin tuuman kokoisiin reikiin. Seppä katsoi minua pitkään, tarkasteli sitten usempaakin teräänsä, käänteli niitä eri asentoihin, koetteli sormellaan ja lopulta valitsi yhden ja sanoi että tämä on paras, tästä tulee oivallinen puukko juuri sinun tarpeisiisi.
Itse vuoleskelin vahalla 60-luvulta peräytyvällä Marttiini puukollani kahvan terään koivupuusta, häävin näköinen se ei ole mutta hyvin on palvellut. Puukko on osoittautunut aivan mainioksi, puree kuivaamiini koivuisiin pallinjalka-aihioihin aivan ihanteellisella intensiteetillä ja pysyy ihmeellisen kauan terävänä.
Laitan tähän kuvan yhdestä jakkarasta, varmaan toistasataa erilaista olen valmistanut. Tämä palliaskare on minulla vähän kuin  Vaahteramäen Eemelillä puu-ukkojen veistäminen. Aina jos parisuhteessa armaan kumppanini kanssa on syheröisempi kohta astelen autotalliin pallintekoon.

Kuntavaalien avaus

 

Kovin nihkeästi tuntuu alueemme kuntavaalit käynnistyvän, vaikka Ylä-Satakunta on herätellyt monin eri jutuin kiinnostumaan kevään vaaleista. Hiljaista on myös oman ryhmäni kokoaminen. Kaikki ovat kuin odottavalla kannalla, miten korona vaikuttaa vaalityöhön. Kovasti on myös empimisiä listoille lähtemisissä.

 

Perussuomalaiset ja Keskusta ovat hakeneet ehdokkaita lehdessä, niin netti kuin paperiversiossa. Heillä myös taitaa olla jo eniten ehdokkaita. Demokratian kannalta olisi tärkeää saada meillä Kihniössä muillakin ryhmillä kattavat ehdokkaat, jotta saataisiin vaihtuvuutta ja erilaisia näkökulmia edessä oleviin haasteisiin sekä monipuolista ajattelua päätöksientekojen pohjiksi.

 

Miksi sitten ehdokkaiksi/päättäjiksi ei haluta? Koetaanko esim. kihniöläisten keskuudessa, että käymme kuntana toivotonta eloonjäämistaistelua ja siksi on sama kuka sammuttaa valot? Vai koetaanko Perussuomalaiset ja Keskusta niin vahvoiksi tekijöiksi, joten turha on lähteä muihin ryhmiin ehdokkaiksi? Onko ehkä oman ryhmäni osalta syynä vasemmistolainen arvomaailma, vaikka olemme puolueisiin sitoutumaton ryhmä?

 

No, olenko voinut vaikuttaa oman ryhmäni ainoana valtuutettuna? Väitän vaikuttaneeni paljonkin. Avoimuus on lisääntynyt, kuntalaisia olemme pitäneet ajan tasalla ja yhdessä heidän kanssaan pohdittu keinoja muun muassa sairaalan käytölle ym. Myös yhteistyö muiden ryhmien kanssa on toiminut, tullut kuulluksi ja toivottavasti ovat ottaneet mukaan ajatuksiani päätöksentekoihin.

 

Aika noviisina tulin kunnallispolitiikan ytimeen, mutta muiden valtuustotovereiden myötävaikutuksella olen päässyt sisään päätöksenteon moniin eri kiemuroihin. Kaksi vuotta teknisen lautakunnan jäsenenä sekä Elinvoimatoimikunnassa ovat olleet opettavaisia. Se ei tarkoita, että olisin ollut hiljaa kuunteluoppilaana, ei, olen tuonut omia esityksiäni ja pohdintoja keskusteluihin mukaan.

 

Siksi sanonkin teille jotka empivät tai ajattelevat, ettei siellä osaa eikä tiedä asioita, ja siksi ei haluta lähteä mukaan. Työ tekijäänsä opettaa, ruukataan sanoa, ja se myös pitää paikkaansa. Ja kyllä sitä vapaa-aikaakin jää, kun kuitenkin ryhmänä asioita käydään läpi ja toinen toistamme autetaan.

 

Kuntapolitiikka on oma mielenkiintoinen maailmansa. Ja uskokaa pois, asiat siellä riitelevät, eivät päättäjät keskenään. Ryhmillä on tietenkin eri näkemyksiä asioiden hoidoista ja niin pitääkin olla. Välillä otetaan yhteen kovastikin, aina kunnanjohtajaa myöten, mutta kokousten jälkeen juodaan kahvia ja heitellään ”läppää”. Eikä se tarkoita, että siellä ne vaan keskenään suhmuroi ja kunnassa menee kaikki sinne minne ei aurinko paista, vähät välittäen siitä.

 

Tämä oli yleinen puheenvuoroni, jotta kuntapolitiikka koettaisiin tärkeäksi. Pääasia, että osallistutte ehdokkaina tai ainakin äänestätte. Pidetään edelleen yhteyttä ja jutellaan kun kohdille satutaan.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislista

Kuntavaalit tulossa

Kokoomuksella hätä kannatuksensa kanssa niin että piti oikein teettää tutkimus?
Joku on viisannut heitä että nyt on kuntavaalit eikä suinkaan eduskuntavaalit?
Vuotoa on perussuomalaisiin ja vihreisiin. Kovasti Orpo kuitenkin moittii perussuomalaisia,
niin että ketkä hän sieltä haluaisi joukkoihinsa? Vihreät ovat, mutta eihän vihreät voi tulla pohattapiireihin jarruttamaan bisneksiä?
– Nyt jäädään odottamaan minkälaisia iskulauseita puoluepomo alkaa toistamaan?

Pikkumirrin mökki.

Näin kun tulivat näinkin kuivat kelit; testasin tuon Pikkumirrin ”mökin” sisälämpötilan, ulkona -13,3C ja sisällä -2,0C ja kuiva makuualunen tietenkin (Rutirex), sekä sähköisesti lämmitettävä makuualunen. Sisälämpötilan mittaus ilman Pikkumirriä.

Näyttää hyvin viihtyvän ulkosallakin, omia touhujaan näkyy kehittelevän.

Aamusella kun tuolla lumisella postipolullamme kävimme, ei ollut poika moksiskaan ”kuivasta kelistä”.

Näyttäisi hyvin siltä, että kyllä tuo maatiaiskissa pärjäilee talvellakin, vaatimuksena vain kuiva ja suhteellisen lämmin makuupaikka, sekä sateelta ja tuulelta suoja, sekä tietysti runsaasti ravitsevaa ruokaa, pakkasella tuplasti.

Greenpeace ”suojelee” Ylä-Lapin ja Itä-Suomen ihmisiä: ”Kolonialismia suojelun kaavussa”

Päättääkö Greenpeace siitä, mitä yksityinen ihminen tekee omaisuudellaan? Kysymys on ajankohtainen ainakin Ylä-ja Itä-Lapissa.
Inarin yhteismetsällä on Ivalon länsipuolella vajaat 3000 hehtaaria vanhaa metsää. Sen omistaa tuhatlukuinen joukko ylälappilaisia.
Vielä suurempi kappale vanhaa metsää huojuu Pohjois-Sallassa. Sitä isännöi Värriön yhteismetsä, joka perustettiin taannoin Sallan pientilallisten tueksi.
Yhteismetsät jakavat yhteisen kohtalon: omistajat eivät voi hakata miljoonien eurojen palstojaan, vaikka niitä ei ole suojeltu.

Kummallisen tilanteen takaa löytyy tuttu nimi – Greenpeace.
Greenpeace tunnetaan Lapissakin monesta kärhämästä Metsähallituksen mailla. Viime vuosina se on iskenyt kyntensä häpeilemättä yksityisten metsänomistajien yhteismetsiin.
GP on kartoittanut sekä Inarin että Värriön yhteismetsien vanhimpia osia. Se on raportoinut puunostajille mm. lahopuun määrästä ja painostanut niitä näin luopumaan puukaupoista vanhoissa metsissä.

Värriöllä kiistanalaisen metsän naapurissa on valtion suojelualueita, joissa riittää lahopuuta. Inarilla on suojelun ylivoimainen Suomen ennätys: 70 prosenttia maapinta-alasta.
Sekään ei ole hillinnyt vaatimuksia, joiden työkaluna on metsäsertifiointi FSC. Sen takana seisovat mm. ympäristö – ja saamelaisjärjestöt.
Vain kymmenen prosenttia Suomen sertifioiduista metsistä on FSC:ssä. Lapissa sen osuus pinta-alasta on olematon.

Käytännössä FSC kontrolloi silti suurta osaa puukaupasta, koska suuret ostajat ovat sitoutuneet sen sertifikaattiin. Hakkauttamalla näitä ”korkean suojeluarvon metsiä” yhtiöt saisivat luontojärjestöt kimppuunsa.

Tilannetta hämmentää vielä se, että yhteismetsän puukauppa on ilmeisesti päätynyt saamelaispolitiikan pelinappulaksi. Hammastunturin paliskunta on asettunut poikkiteloin Inarin yhteismetsän hakkuille, koska pitää aluetta talvilaitumenaan.

Sallan Värriössä ei ole saamelaiskonfliktia eikä mitään muutakaan konfliktia kuin se, että Greenpeace estää Värriön yhteismetsän omistajia hyödyntämästä metsäomaisuuttaan.

Niin FSC kuin Greenpeace ovat ilmoittaneet, etteivät he ota kantaa siihen, mitä metsänomistaja tekee. Näkemys on hurskastelua. Jos ulkopuolinen suojelee ja paikallinen maksaa viulut, toiminta muistuttaa kolonialismia.
——————————–
Blogini lähteenä olen käyttänyt: Lapin Kansa 12.1.2021 Risto Pyykön kolumni ”Kolonialismia suojelun kaavussa”. (Kirjoittaja on toimittaja.)

No siinä mulla oli kanakori

Kun oikeasti pitää huijata sen voi tehdä noinkin kahdella pienellä kanan palalla ei tuotteesta tule kanakoria ei sitten vaika tekijä olisikin vanha tuttu tekijä

Pelkillä ranskan perunoilla ei tule kanakoria painosta oli niillä osuutta koko paino 450 grammaa pottujen osuus oli tuossa pussissa n 400 g

Kaksi olematonta kanan palaa  siinä oli kanakori onneksi pakkasessa itsellä oli kanaa pilkottuna jotenka kyllä siitä kanakori tuli

Kun sinne lisäsin kanaa aika paljon seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Historiaa tämäkin, asevoimien komentajat hillitsevät kansaa ryhtymästä sisällissotaan maan laillisesti valittua hallitusta vastaan!

Donald Trumpin kannattajat ovat olleet ajamassa Yhdysvaltoja kohti sisällissotaa, nyt kenraalit ovat tehneet vetoomuksen että joukot pysyvät uskollisina tulevalle presidentti Bidenillä. Tälläisen kirjeen Yhdysvaltojen asevoimien puolustushaarakomentajien neuvosto (The Joint Chiefs of Staff) on joutunut laatimaan, tässä siitä lyhyesti:

”Washington DC:ssä 6. tammikuuta 2021 tapahtunut väkivaltainen mellakka oli suora hyökkäys Yhdysvaltojen kongressia, Capitol-rakennusta ja perustuslaillista prosessia vastaan. Suremme kahden Capitolin poliisimiehen ja muiden tähän poikkeukselliseen tapahtumaan liittyvien ihmisten kuolemaa.

Jouduimme todistamaan Capitolin sisällä laittomia tapahtumia. Sanan- ja kokoontumisen vapaus ei anna kenellekään oikeutta väkivaltaisuuteen, kansankiihotukseen tai kapinaan.

Asevoimien henkilöstönä meidän tulee edustaa kansakunnan arvoja ja ihanteita. Me tuemme ja puolustamme perustuslakia. Mikä tahansa perustuslaillista prosessia rikkova teko on vastoin perinteitämme, arvojamme ja valaamme: se on vastoin lakia.” (Ote suomennoksesta Suomen Sotilaasta)

(Kuvakaappaus :SS)

Kuntavaalit lähestyy

Kyllä ne sieltä tulee aikanaan asia jolle ei kait kukaan voi mitään eikä oikeasti taida olla tarvettakaan

Mutta vaalit ratkaisee kuntien tilan missä niiden alueella nykyään mennään

Mutta Suomessa ei pidä väkivltaa päästää vallan kahvan siitä ei hyvää seuraa kellekkään

On hyvä muistaa kun sitä numeroa väännätte lippuunne siellä vaalikopissa

Hyvää vaalikevättä vaikka tuo korona varmaan silloinkin riehuu keskuudessamme

Pidetään itsestämme huolta muista emme kykene pitään he kun liikkuvat omilla ehdoillaan eikä aina kovinkaan suositusten mukaan

Mutta ensin on noit talvi kuukausia edessämme muutama seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast