On tämä ihan kamalaa kokoomuksen puheenjohtaja Petterin Orpon mielestä. Elämme oikeistolaisessa yhteiskunnassa, johon ei pitäisi kuulua työttömien, sosiaaliturvalla elävien, eikä muiden pienituloisten hyysääminen.
Puhumattakaan, että hallitus olisi näyttänyt vihreää valoa työläisten työolojen heikennyksille. Mikä se sellainen hallitus on, jonka lähtökohta on empaattisuus heikoimmassa asemassa olevia kohtaan. Miten tämmöinen politiikka voi tulla kuuloonkaan?
Ei ihme, kun eduskunnan kyselytunnilla Petteri Orpo oli pudota tuoliltaan. Niin tuohdukissa ja täynnä vihaa hän oli. Että hallitus kehtaa hylätä kokoomuksen esittämät kurjistamiset, muutenkin ahdingossa eläville.
Kokoomus on jo hallituskausillaan pedannut valmiiksi valtavan määrän puutteessa ja kurjuudessa olevia, joten Marinin hallituksella olisi ollut helppo jatkaa samaa rataa. Mutta mitä vielä? Hallitus viis veisaa kokoomuksesta ja heidän kellokkaiden neuvoista.
Kaiken lisäksi hallitus aikoo pistää ojennukseen verokikkailut. Ennenkuulumatonta, etteivät rikkaat saisi kierrellä veroja. Onko ihme jos kokoomuslaisilla ovat sukat sekaisin ja savut nousevat korvista. Että hallitus kehtaakin ajatella hyvinvointivaltioon perustuvaa vankkaa julkista sektoria, laittamalla osallistujiksi myös tähän asti veroja kiertäneet.
Voiko tätä enää kutsua porvarilliseksi yhteiskunnaksi, kun kaiken maailman luusereita ja loiseläjiä paapotaan. Onko kokoomuksen vaalima luokkayhteiskunta, jossa rikkaat ovat rikkaita ja köyhät tietävät paikkansa, murenemassa ihan heidän silmiensä alla.
Näen sieluni silmillä Petteri Orpon ja koko oikeiston tuskan hien otsalla. Entä jos kansa antaa yhä suuremman tuen hallitukselle? Entä jos lähdetään kokeilemaan työajan lyhennyksiä ja ne osoittautuvat toimiviksi, tuotantojen kasvaessa ihan silmissä.
Eihän tällaista voi tapahtua kapitalistisessa yhteiskunnassa, eihän, parkuu Petteri parka – herättäkää minut pahasta unesta.