Sosialisoidaan koko sote, tai yksityistetään se ja pannaan pörssiin

Tässä on kaksiteräinen miekka yrittämisestä ihmisten hengellä, josta pari esimerkkiä lähihistoriasta:

Yrittämien kannattaa, ainakin apteekkareille:

Tamperelaisten kahden apteekkarin omaisuus on ollut mittava. Pyynikinlinna Palomäentien ja Mariankadun eteläpäädyssä, on osoitus siitä vauraudesta. Sen rakennutti apteekkari Uno Hagelberg 1920-luvulla ja sen osti edelleen teollisuusneuvos Emil Aaltonen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyynikinlinna

Toinen tamperelainen apteekkari Severi Haapanen rakensi palatsinsa Palomäentie 23, jossa toimi sittemmin taidemuseo Villa Mac, ja josta nyt tulee Tredun opetuspiste.
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000007315127.html

Miksen ryhtynyt teknokemian, lehtimaailman, musiikkiyrittäjän ja vielä yritysjohdon konsultin sijasta apteekkariksi ? No, kun en ole proviisori.

Siinä taitavat apteekkarit rahastivat sairailta rahat pois ja yhteiskunta vielä antoi luvan sekä tuki lähes kilpailutonta yrittämisen rahantuloa tiukalla apteekkilainsäädännöllä. Ja, jos lääkärin resepti meni pieleen, julkinen sairaanhoito hoiti loput leikkaussalissa, jonne taas apteekkarien rähmäkädet ylsivät montaa reittiä ja, loput lääkärien kautta uutena lääkesuosituksina ”Pharmaca fennicasta”, jossa taas on näppinsä mukana Orionilla ja Oriolalla jne., jotka menestyvät hienosti pörssissä.

Eihän tässä ole mitään järkeä ! Annetaan ihmisten mellastaa, ryypätä, polttaa, laiskotella, lihoa, mässätä kauppiaiden laaduttomalla valmisruoalla  tosi-tv:n ääressä ja sairastuttaa itsensä moninaisiin sairauksiin, joita hönttejä pidetään sitten hengissä yksityisen teollisuuden ja apteekkarien lääkkeillä ja valtion sote maksaa kulut veromaksajien rahoilla. Ja jotkut vielä maksavat sairautensa hoidon yksityisillä ”sairaustaloilla”. ( Tämä kommentti ei koske niitä ihmisiä, jotka eivät sairaudelleen mitään voi).

Yrityksen tärkein tehtävä on tehdä omistajalleen voittoa. Yhteiskunta pitää ihmiset hengissä tekemään työllään rahaa ja ostamalla yrittäjille voittoa ?

Ranskaksi: ”comme ci comme ça”, suomeksi: komsii, komsaa ?

PS. tässä ei ole nyt mitään puoluepoliittista kantaa asiaan, on vaan naiivi kuvaus yhteiskunnan ylläpitämästä rahantekokoneesta.

Keskinkertaista yrittäjänpäivää kaikille

Hieman miehen näköinen persoona astuu huoneeseen hiljaisesti, ujosti ja avaa suunsa: moi, olen Kyuu, ja olen yrittäjä. Pieni yleisö tarjoaa keveät golf-aplodit ja hiljaisen tervehdyksen. Näin yrittäjän päivänä olisi ehkäpä taas hyvä aika reflektoida maailmaa omasta kulmasta.

Yrittäjyys ja minä

Yrittäjiä on monenlaisia, aloja on monenlaisia, joten universaalia vastausta ei ole. Oman luonteenpiirteen kulmakiviä on että rakastan haasteita ja painetta, mutta vihaan ajan tuhlaamista enkä siedä työn tekemistä huonosti. Minun kaltaiset ihmiset ovat kokeneet melko huonosti jenkeistä tuodun ja jo siellä tehottomaksi todetun konsultokratian periaatteen. Minua potuttaa sekä rahan että ajan vastuuton tuhlaaminen. Koen myös ikävänä konsultoinnin maineen tuhoutumisen. Maailmassa on fiksuja konsultteja, mutta he ovat kovaa vauhtia muuttumassa uhanalaiseksi vähemmistöksi, joiden tarinat eivät enää pääse pinnalle.

Kun ihmisen luonteenpiirre on epäyhteensopiva häntä ympäröivän arjen kanssa, tulee stressiä. On pöhköä käyttää energiaa haukkumaan ympäröivää arkea, sillä selvähän se on ettei maailma pyörii minun tai kenenkään muunkaan yhden ihmisen navan ympärillä. Jos – kun – kaikki suoraan sanoen vituttaa aamusta iltaan, ainoa oikea paikka asioiden korjaamiseen on peilin edessä. Annan pisteet itselleni siitä etten ole tarttunut viinapulloon vaan kuntosaliin, mutta miinuspisteen siitä etten ole vielä saanut muutettua päätäni toiseen asentoon.

Yrittäjyyttä ei voi tästä kuitenkaan syyttää. En ole aivan niin naiivi että kuvittelisin ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen. Jos tällä alalla työtä teen, se olisi samanlaista palkollisena ja yrittäjänä. Koen joka tapauksessa pitäväni siitä linjasta, että minulla on suurempi vastuu paitsi itsestäni, myös työntekijöistäni. Kun on jotain mistä kantaa vastuuta, on jotain mikä vetää sängystä ylös joka aamu.

Yrittäjyys ja yhteiskunta

Voisin kirjoittaa tähän jo tuhat kertaa lausutut heitot miten vasemmisto sitä, oikeisto tätä ja joku muu jotain muuta. En jaksa. Tämä maa tarvitsee niin vasemmisto- kuin oikeistolaispuolueitakin enkä saa mitään etua tai iloa siitä että valitsen niistä jonkun tässä kohtaa silmätikuksi. Yrittäjät pyörittävät tätä yhteiskuntaa, eivätkä he kysy mitä poliittista linjaa asiakas ajaa. Vastaavasti asiakkaatkin harvoin kysyvät yrittäjän puoluekantaa. Tuo on se arvokkain totuus. Vastakkainasettelua ei saada myöskään siitä perusajatuksesta, että työttömyysturvan pitäisi olla riippumatonta jäsenyyksistä tai että terveydenhuollon pitäisi olla asiallista kaikille. Kyllä, toteutuksessa on tekemistä mutta mitään vasemmisto-oikeisto-hallitus-oppositio-vääntöä tästä ei saa. Ainakaan järjellistä.

Se, mitä yhteiskunnalta ja jokaiselta puolueelta toivon, on reiluus. Älkää laittako eri sääntöjä isoille ja pienille firmoille. Älkää rakentako järjestelmää jossa yksi voi jättää verot maksamatta mutta toinen ei. Älkää lisätkö byrokratiaa ellette ole absoluuttisen, tutkitun tarkasti varmoja siitä tulevan vaivaa enemmän hyötyä – ja jos totuus osoittautuu toiseksi, ottakaa askel taaksepäin. Älkää lapatko miljoonia yhdelle yrittäjälle ja samalla haukkuko rahattomaksi jäänyttä ahneeksi. Mitäpä jos vain lopettaisitte yritystuet ja ohjaisitte ne kasvuyrityssijoituksiin? Poikkeusaikojen ulkopuoliset yritystuet tässä maassa ovat suoraan sanoen iso, haiseva kasa sitä itseään, eivätkä ne poikkeusajan rahoituksetkaan kovin hääppöisesti onnistuneet. Sen ongelman voi tiivistää jo legendaksi nousseeseen hakemusvastineeseen: Kehitystukea ei saa käyttää tuotekehitykseen.

Yrittäjyys ja tulevaisuus

Yrittäjät ovat ihmisiä kuten ketkä tahansa, joten heistä kuka tahansa voi olla osa ongelmaa tai ratkaisua. Tulevaisuuden kärkihaasteisiin kuuluu ilmastonmuutos. Se on globaali ongelma joka koskee kaikkia, joten sen ratkaiseminen yhdessä voi toimia vain linjalla kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Jos etsimme tapoja löytää jokaiselle tavan osallistua jonka hän kokee omakseen, itselleen hyödylliseksi ja mitaltaan realistiseksi, pääsemme pitkälle. Siinä sivussa syntyy muutama uusi yksisarvinen ja valtion kassaan muutama miljardi uusien konsulttien palkkaamiseksi.

Me yrittäjät olemme osa yhteiskuntaa, hyvässä tai pahassa, mutta tässä olemme, nyt ja huomenna. Jotenkin tuntuu että kaikki painotus siltojen rakentamiseen ja yhteistyön paranemiseen olisi ylivoimaisesti fiksuin tapa ottaa meistä kaikki ilo ja hyöty irti. Siksi päätänkin toiveeseen, että tämä ajatus resonoisi riippumatta lukijan puoluekannasta. Jos jokainen yrittäjä on potentiaalisesti hyödyllinen osa huomista, niin on jokainen poliittinen mietekin, porvareista punavihreisiin ja alarmisteista akateemikoihin.

Korpisoturin päivitys

Loistava päiväreppu löytö käydessäni sivistyksen parissa! Sisällä 3 isoa taskua, lipassa yksi lisää. Vedenkestävä ja takaosa kantopuolelta aukeaa kokonaan jos jotain isompaa pitää sisälle saada tai purettaessa tavaraa. Yes !

Korpi kutsuu.

Epäpoliittisen ohjelman on otettava poliittisesti kantaa, koska joku ei siedä epäpoliittista osallistumista?

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000008241880.html

”Strandberg kritisoi tiukasti Päivi Räsäsen valitsemista mukaan ohjelmaan.”

”Masked Singeriä hän pitää puolestaan ainutlaatuisena epäpoliittisuutensa ansiosta, minkä vuoksi koki seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien rajoittamista ajavan poliitikon osallistumisen outona. ”

Julkisesti homo kritisoi jyrkästi sitä, että ohjelmassa oli henkilö, jonka mielipiteistä on eri mieltä, vaikka Räsänen ei politiikkaa puhunutkaan eikä esittänyt mielipiteitään homoista.

Eli, koska ohjelma on epäpoliittinen, sen pitää ottaa poliittisesti kantaa eikä päästää sinne mukaan henkilöä, jonka mielipiteistä Strandberg ei pidä?

Afganistanin ongelma ratkeaa itsestään

Kun tämän jutun luki niin ei meinannut naurulle tulla loppua!

Ainakin 17 kuollut Talebanin juhla­laukauksiin Kabulissa – järjestön tiedottaja joutui puuttumaan tarpeettomaan ammuskeluun https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008241834.html

”Afganistanilaiset uutistoimistot Shamshad ja Tolo News uutisoivat, että voiton kunniaksi ammuttuihin luoteihin kuoli yksin Kabulissa 17 ihmistä. 41 kerrotaan loukkaantuneen. Nangarharin maakunnassa luodit aiheuttivat vammoja paikallisen sairaalan tiedottajan mukaan 14 ihmiselle.”

Jospa ei enää sekaannuta tuon maan touhuihin, tappavat omalla puolella oleviakin jo siihen malliin että ei noita voi enää opettaa elämään edes keskenään, saatikka sotimaan toisiaan vastaan.

Jos lopetetaan hyysääminen tuonne ja kaupankäynti niin se riittää.

Punkkikesä.

Tämä kesä on ollut yllättävän punkkirikas. Nyt menneellä viikollakin poistin Mirriltä  toistakymmentä punkkia.

Mirrin turkkia silitellessäni tutkin pari kertaa päivässä Mirrin  kauttaaltaan. Yleensä kerkiän poistamaan punkin, ennen kuin se ehtii pureutua kiinni. Mirrin suhteen hommaa helpottaa myöskin se, että Mirri rakastaa silittelyäni ja näin saan helposti tutkittua koko karvapeitteen.

Tämä kesä on ollut kieltämättä yllättävä punkkimäärän suhteen, en oikein jaksa muistaa vastaavaa.

Afganistan.

Suomalaiset lähtivät liki parikymmentä vuotta sitten Afganistaniin, kriisinhallintatehtäviin mutta palasivat Afganistanin sodasta. Miten siinä näin kävi?

Euroja paloi miljoonatolkulla/vuosi, siis veroeuroja, kalustoa tuhoutui melko mittavasti, sinkkiarkussakin palattiin, sotavammoja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin tuli.

Suomalaiset siis osallistuivat USA:n sotimiseen ja rahoittivat sitä.

Mitä ja paljonkohan Suomi tästä kaikesta hyötyi; +/-0. Pelkästään tappioita.

Poliittisena terminä oli kriisinhallinta mutta enää puhutaan vain Afganistanin sodasta. ollaan palattu siihen realistiseen tosiasiaan, että kyseessä oli alunalkaenkin sotatoimi USA:n rinnalla.

Suomalaiset ovat siis osallistuneet vähintäänkin neljän suurvallan sotatoimiin.

30-vuotinen sota, (Ruotsi), II maailmansota (Natsi-Saksa), Irakin sota (USA), Afganistanin sota (USA).

Luulisi näiden  sotaseikkailujen riittävän pienelle kansalle ja veronmaksajille.

 

Pykäliä puuhattiin, mutta varsinaiset ongelmat jätettiin hoitamatta

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3276bccd-eddd-4ce9-a01b-215026e869b0

”Hoitajapula on johtanut hoivakotien sulkemiseen ja siihen, ettei vanhuksia ole voitu ottaa vastaan hoivakoteihin, vaikka siellä olisi ollut tyhjiä paikkoja.”

Pykälät päätettiin ja sen kuviteltiin hoitavan hoitajapulan.

Tosiasiassa lakipykälien noudattaminen on johtanut hoitokapasiteetin ja paikkojen vähenemiseen.

Jostain syystä hallitus ei edelleenkään ymmärrä. että pelkkä lakipykälien väsääminen ei ratkaise varsinaisia ongelmia, vaan niitä varten pitää kehittää ihan todellisia ratkaisuja.

Se, että byrokratialla tehokkaasti vaikeutetaan ulkomaisten hoitajien saaminen töihin, on yksi hallituksen pikaisesti hoidettava ongelma.

Ja taas vanhustenhoidosta

Avi keskeytti Pietarinpirtin toiminnan Mikkelissä.
70 paikkainen laitos.
Essote otti vastuun mutta missä se vastuu oli ellei heillä?
Kuinka tällainen voi olla mahdollista Suomessa?
Eikö vastuuhenkilöiden tulisi joutua oikeuteen?
– Selitykseksi ei kelpaa hoitajapula sillä heitä saa jos maksetaan kohtuupalkka.
– Selityksesksi ei kelpaa määrärahan puute sillä vastuuhenkilöiden tulee huolehtia rahoitus.