Ribsejä.

Tuli sitten savusteltua 1,5kg ribsisiivu. Pyyhin pinnoille oliiviöljyä ja sitten pikkuisen juoksevaa hunajaa, paprikajauhetta, suolaa, mustapippuria ja runsaasti sumacia.

Ripustin uuniin, lämpötilarajan säädin +80 astetta ja savustusajaksi tuli viitisen tuntia. Kääräisin alumiinifolioon vetäytymään.

Vaimo kun tuli Tammelan iltatorilta (teki muuten niin komean tilin, ettei aikoihin ole tehnyt). Ottipa sitten maistelupalan ribsistä, hetken päästä toisenkin ja siitä arvasin, että saattoi olla hyvää.

Meillä on sellainen määrittelemätön työnjako, että se laittaa ruokaa ken ehtii muilta töiltä ja kun vaimolla olivat leipomiset ja iltatori, ei liene vaikeata arvata, kuka teki päivän ruuat.

Tuota sumacia en jaksa lakata kehumasta, niin hienon sitruunaisen maun se vaan tuo ruokaan.

                             

Pitäisikö alivaltiosihteereiltä vaatia sisälukutaidon koe ennen nimittämistä?

Alivaltiosihteeri Lankinen ei ilmeisesti osaa riittävää sisälukutaitoa, koska laki on täysin selvä.

Laissa on tarkkaan määritelty, mitkä asiat kuuluvat ministerin korvattaviin plveluihin ja kaikki muut ovat siis korvauksen ulopuolella.

Laissa ei mitään aterioita määritelty korvattavaksi, joten kaikki ateriat kuuluvat ministerin itsensä maksettavaksi.

Se, että alivaltiosihteeri Lankinen on itse määritellyt ateriat ilmaiseksi, on selvä lainrikkomus ja virkavirhe.

Ilmeisesti on oletettava, ettei Lankisen sisälukutaito ja luetun ymmärrys ole viran vaatimalla tasolla…

Juhannuskokkoa kasailin hyvissä ajoin.

Kuusi paukkuu kokoissamme, varotaan siis vaatteitamme.

Haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla.

Savu nousis katajasta, sitten rungot syttyis vasta.

Kostea on raita puuna, käytän jos en löydä muuta.

Koivusta saan hyvää tuhkaa, suopa loppumaan jos uhkaa.

Leppä kuluu nopeasti, käytän sitä varovasti.

Honka parhain kokkopuista, rakovalkeata muista.

Ja pari puuveneen ”raatoa” kyytipojaksi.

Mutta saunanpesään kelpaa vain koivu ja vihdalla vihdomme veren kiertämään ja sitten pulahdamme Karjalan Pyhäjärveen uimaan käsipohjaa äkkisyvään.

 

 

Miten on mahdollista, että laissa määritellään, kuka virkamiehen tehtäväänsä nimittää, mutta siitä, kuka virkamiehen sanoo irti, ei ole selvää määräystä?

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000008028555.html

”Vehviläisen mukaan perustuslakivaliokunnan lausunnon yhteydessä annetut asiantuntijalausunnot osoittavat, että kysymys VTV:n pääjohtajan mahdollisesta irtisanomisprosessista on oikeudellisesti tulkinnanvarainen.”

Laki on siis tulkinnanvarainen?

Yleensä asia on niin, että se, joka virkamiehen tehtäväänsä nimittää, on myös se, joka virkamiehen sanoo irti.

Jos laissa ei tästä ole erikseen määrätty, tuo edellä oleva pätee.

Onhan se ihmeellistä, että ”asiantuntijat” eivät kykene lakia ymmärtämään.

Eihän voi olla tilannetta, että virkamies voidaan nimittää tehtävään, mutta kukaan ei häntä voi sanoa irti.

Jos eduskunta on nimittänyr virkamiehen virkaansa, eduskunta voi sanoa hänet irti.

Eduskuntaa johtaa puhemies, joten puhemies sitten käynnistää irtisanomisprosessin.

Ilmainen elokuva

Tässä jo toista tuntia katsonut kun iso kalaparvi on erämökin rannassa,hauki nappailee kaloja. Aika mahtavaa.

 

Pakkotyötä vai normaalia elämää?

https://www.hs.fi/talous/art-2000008026937.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox

””Minä teen koko ajan yli 80-tuntista viikkoa, ja minulla ei ole neljään vuoteen ollut kesälomaa”, sanoo Huawein tietoturvajohtaja Mika Lauhde Kauppalehden haastattelussa.”

Jos jonkun elämä on pelkkää työntekoa ihan omasta halusta, se on hänen asiansa.

Muille elämä on muutakin kuin työtä eikä työhullujen mallia voi pakottaa kaikille.

 

Paskanjauhantaa Marinin sapuskoista

Ministeripalkkiolaki

1 §:n 1. momentti: ”Valtioneuvoston jäsenille maksetaan tehtävän asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio.”

Palkka on vaatimusten mukainen. niin myös pääministerillä.

6 § : ”Pääministerillä on asunto valtion talossa, jonka kunnossapito, lämmitys ja valaistus sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista.”

Tämä laki on yksikäsitteinen eikä salli ateriakorvauksia.

Marinin sapukoissa on siis rikottu lakia, vaikka eräs kaiken tietävä muuta räksyttää.

Se, kuinka paljon lakia on rikottu aikaisemmin muiden pääministerien aikana, ei ole selvillä, mutta Marin levitti ”etuuksiaan” reippasti aiempaa laajemmalle.

On myös avoin kysymys, kuka on asiassa se syyllinen, koska päätökset maksattaa pääministerin aterioita lienee tehnyt virkamies vaivautumatta edes tarkistamaan, onko asia verotuksellisesti selvä.

Asiassa kuvaavaa on, että VNK koitti salata sinänsä julkiset tiedot kaikin keinoin.

Marin muni asian omalta osaltaan vetkuttelemalla päivätolkulla ennen kuin ilmoitti, että tiedot julkistetaan.

Koko tapahtumaketju on tyypillista marinin halllituksen puuhastelua, missä asioita koitetaan salata lain vastaisesti ja lopuksi vedotaan ”saatuihin ohjeisiin”.