Olen syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella.
Suomi oli kohtuullisen köyhä maa vielä tuolloin. Neuvostoliitto oli ihanne, vaikka porvarit kuinka propagoi sen huonoutta. Tottakai propagoi, koska eihän porvarit sosialismia Suomeen halunneet, eivätkä halua edelleenkään.
Neuvostoliitto oli vauras maa. Suomeen verrattuan ainakin.
Neuvostoliitto olisi ostanut Suomen tyhjäksi kaikesta, mitä vain Suomi olisi myynyt. Ja Neuvostoliiton ansiota on ollutkin Suomen vaurastuminen.
Sotakorvausten loputtua, Neuvostoliitto osti Suomen tuotantoa, vaikka mitä, ja ylihintaan…
Synnyin köyhään perheeseen, jossa leipä oli niukassa.
Sota oli jättänyt syvät arvet Suomen kansaan, ja ne vaurot näkyivät myös meidän perheessä. Vaikka Isäni sodassa ei ollutkaan. Syntyi sodan alla kylläkin.
1930 luku oli kovaa aikaa Suomessa, jonka porvaristo oli kiinnittäytynyt Hitlerin Saksan kylkeen.
Sotien jälkeen, jossa Suomi oli Saksan rinnalla ja liittolainen, oli opittava elämään Neuvostoliiton naapurissa, rauhanomaisesti, liittoutumattomana ja riippumattomana.
Porvareille se oli traumaattista aikaa. Aatelkaas nyt! Elää rauhassa Neuvostoliiton naapurina!
Ei porvarit ole koskaan ajatelleet, miten helvetillistä sota on, koska porvareiden eliitti ei sodi, vaan eturintamaan pistetään työläiset. No onhan sinne työntyneet sotahulluimmat porvarit ampumaan ryssää silimien välliin juu…
Minä näin ja koin sodan seuraukset, psyykkiset ongelmat, niin pienenä kuin ihan edelleenkin, isona.
Sota rampauttaa ihmisen sielun syvältä. Ja pitkäksi aikaa, monien sukupolvien ajaksi.
Sota on raakaa peliä, eikä ihan oikeasti ole minkäänlaisia sääntöjä, paitsi tappaa vihollisia mahdollisimman tehokkaasti.
Ihmisen psyyke ei kestä. Ei vain yksinkertaisesti kestä.
Se sairastuttaa ihmisen ja monia tulevia sukupolvia.
Sota on aina, ihan aina politiikan tekoa toisin keinoin.
Sodassa on ollut ja on edelleenkin kyse politiikasta. Niin se vain on.
Sodalla on tietty luonne, on ollut ja on edelleenkin.
Sota on omaisuuden jakamista, sen väkivaltainen muoto.
Kun sotaa ei voida käydä avoimesti, tai sitä ei voida käydä, käytetään sijaistoimintaa tai keinoja.
Joskus sotaa käydään rajoitetusti jossain kolmannessa maassa, kuten nyt on tehty.
Toinen maailmansota, jota käytiin ihan Neuvostoliiton tuhoamiseksi, sosialismin tuhoamiseksi, työväenvallan tuhoamiseksi, lopetti siirtomaajärjestelmän. Ei olisi loppunut, ellei Neuvostoliitto olisi voittanut sotaa.
Toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi otti ihan toisenlaisen taktiikan käyttöön, koska Neuvostoliittoa ei saatukaan tuhottua.
Pelko oli, että sosialismi leviää Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se pelko oli aiheellinen.
Toisenlaisen taktiikan ansiosta lopulta sosialismi saatiin pysäytettyä ja peräti lähes tuhottua.
Yksityinen omistusmuoto (kapitalismi) sai yliotteen yhteiskunnallisesta omistuksesta (sosialismi).
Neuvostoliitto teki kestäviä tavaroita, ei ehkä niin esteettisiä, mutta käytännöllisiä ja hyvin edullisia.
Suomi oli haluton ostamaan Neuvostoliiton tuotteita. Ei siksi, että olisivat olleet kalliita tai huonoja, vaan millä selittää porvareiden propagandaa surkeasta Neuvostoliitosta joka ei osaa mitään…
Paitsi öljyä ostettiin, ja jalostettiin Suomessa, josta Neste nousi suureksi yhtiöksi.
No niin, tullaas taas tähän päivään…Suomen sotaporvarit luovat uhkaa vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta on kapitalistinen Venäjä, se nyt uhkaa Suomea hirveästi, ja sotaporvarit haluaa taas kerran rautaa rajalle, ja USA:sta otetiin yhtiökumppani, kun Saksa on liian pieni.
Sotaorganisaatio Natoon halutaan, mutta Suomen kansa ei halua. Porvaripropaganda Suomessa takoo Suomen tyhmän kansan päähän, että Venäjä hyökkää, täytyy aseistaa, Suomen uhkaa vastaan.
Onko mitään opittu?
Toivottavasti on. En haluaisi ajatella, että jos Suomi selviää edes sodasta, että Suomen hieno kansa kärsii psyykksiä vauroita vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen niistä sodan traumoista, jälleen kerran.
Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.
On vain häviäjiä.
Olen Syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella, ja olen elämäni aikana nähnyt, mitä kaikkea vauroita sota on jättänyt Suomen kansaan.
On vain pakko katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.
”Elämä on kivaa, kun sen oikein oivaltaa.”
Markku Huhtala. Lempäälä
