Suomen kansa ja Suomalaiset työläiset ovat aina olleet sydämessäni etusijalla.
Olen Suomen ja Suomalaisuuden kannalla.
Myös niiden, jotka Suomeen saapuvat jostain muualta.
Suomi on aina ensin minun sydämessäni.
Suomalainen työ on ollut laadukasta. Siihen on voinut luottaa. Osaamiseen ja laatuun.
Rakennuksilla, metalliteollisuudessa, teknisellä alalla, elektroniikassa, jo robotiikassa ja avaruustekniikassa ja paljon muussa. Kuten elintarvikealalla.
Olemme voineet olla luotettavia ja osaavia.
Suomen koulutustaso on maailman huippua.
Niin ei aina ole ollut.
Tuo kaikki osaaminen on ollut taistelun takana.
Emme enää ole takapajula, jonkun toisen maan alistama, kuten Ruotsin tai Tsaarin ajan Venäjän.
Olemme itsenäinen kansa, ylpeä itsenäinen kansa, osaava, ammattitaitoinen itsenäinen kansa.
Vai olemmeko?
Kun olin 14 vuotias, oli minulla mopo. Pyrkijä.
Suomalainen hieno kestävä mopo. Enhän saanut ajaa sillä virallisesti, kun en ollut 15 v. Mutta ajoin silti.
Ostin sen vaihtamalla tavaraa, kuten tuohon aikaan oli tapana, -70 luvun alussa.
Olin utelias nuori muutenkin, kuin mopojen suhteen. Vaikka niitä rassailin. Elektroniika kiinnosti.
Korjailin mankkoja ja ratioita. En silti päässyt ammattikouluun alalle.
Tein kaikenlaista, mutta en pahaa.
90 luvulla kapakoitsijasta ryhdyin tietotekniselle alalle. Tosin välissä opettelin korjaamaan autoja.
Aloin myydä sekä korjata ja asentaa tietokoneita.
Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, kuten kyllä rahaa tuli samoin kapakoitsijana 90 luvun alussa.
Osasin lukea kapitalismia. Osasin tehdä oikeita siirtoja oikeaan aikaan.
Miksiköhän?
Olin siis kouluttautunut tietotekniselle alalle 1995-97. Korkeakolussa olin töissä ja jopa opettajana.
Kansakoulupohjalta.
Elektroniikka ja oikeastaan kaikesta uteliaana uskalsin kurkata vaikka minne…
Hameenkin alle….
Osasin myydä…markalla….ja saada takaisin se ei vain kahdella, vaan useammalla markalla.
En osaa edelleenkään ajatella, että se on moraalitonta. Tässä yhteiskuntamallissa. Kapitalismissa.
En siltikään, vaikka olen kommunisti sielultani.
En käytä hyväkseni toista, en riistä hänen työnsä tulosta. Moraali on osin kapitalistinen, koska elämme kapitalismissa, osin sosialismissa, tai jopa kommunismissa, jossa voin ainakin ajatuksissani jakaa kaiken tasan, saamatta liika tai liian vähän.
Sen aika kuitenkaan ei ole nyt.
Vein ikäihmisen kauppaan. Nostin tavarat hihnalta hänen pyörillä olevaan kassiinsa. Hän itse halusi valinnat pistää itse hihnalle. Vein pyöräkassinsa autoon. Vein hänet Elisan myymälään, josta ostimme älypuhelimen. Tarjouksesta 99 eurolla.
Vein kotiin, luullen, että vähänen sanat, että helppo käyttää riittää.
Ei riittänyt. Minä luulin kaiken olevan ok. Mutta niin ei ollut. Hän ei ollut muistisairas, vaikka yli 85 olikin.
Soitin ja soitin…ei vastannut. Laitoin viestin, että soita minulle. Hän soitti. Ja kertoi, että ei ole onnistunut vastaamaan puhelimeen.
Päätin mennä tänään hänelle kotiin vaikka matkaa olikin aika paljon. Näytin hänelle kaiken kuinka älypuhelin toimii, ajan kanssa ja juttelimme paljon muutakin. Hän oli iloinen ja helpottunut.
Tein tänään siis hyvän työn.
Jos joku miettii, miten tämä kaikki liittyy toisiinsa, niin siten, että meidän kolulutustaso oli joskus aikoinaan todella hyvä, josta sain nauttia….
Toisaalta Suomessa ennen osattiin yhtä ja toista, nyt vain toista…
Onko ollut liittyminen EU:hun hyväksi ja onko EMU:un eli rahaliittoon ollut sen perään hyväksi.
Jos vieläkin tuntuu tuskaa ymmärtää mistä puhun…menkää museoon!
