Kyllä minun kelpaa, kun kaverina on pieni Vilma – kisu. Illalla nukkumaan mennessä työntyy kaulaan kiinni, nuolee ja kehrää. Makeasti pääsee uneen. Aamulla sama homma, herättelee taas nuolemalla kovaäänisin kehräyksin. Yhdessä lähdemme sitten huussireissulle. Minä reijälle ja Vilma hangelle. Naurattaa kuinka kiire hänelle tulee tarpeensa peitellä, että pääsee samalla oven avauksella takaisin lämpimään torppaan.
Huvitti eilen kun kaupassa katsoin toisen iltapäivälehden lööppiä. Siinä kerrottiin kesämökkejä vietävän ihan käsistä. Pirut mielessä ajattelin heti, miltä järvien rannat näyttävätkään kun mökit on raijattu pois rannoilta.
Tällä iällä alkaa elämän rajallisuus tulla usein mieleen, varsinkin kun lähes päivittäin saamme lukea meidän ikäisten poistuneen keskuudestamme. Aikomukseni on kuitenkin elää niin kauan, että näen tuleeko Paavo Väyrysestä koskaan presidenttiä. Hänen isä eli yli satavuotiaaksi, joten vaatii sinnittelyä elää siihen asti, ellei Paavo yllätä jo seuraavissa vaaleissa.
Rapakon takana presidentti vaihtuu tänään. Jokohan oma pressamme Sauli on jättänyt Bidenille soittopyynnön, jotta hän pääsee latelemaan suoria sanoja ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteista, samoin kuin tekee naapurimaamme ykkösmiehelle Putinille?
Korona osio:
– vielä lykättiin kuukaudella vesijumpan ja muiden harrastusten aloittamista. Ihan hyvä päätös, vaikka olisi jo mukava päästä altaaseen polskimaan ja tapaamaan kavereita.
-toissapäivänä rikoin korona sääntöjä, tunnustan sen. Halattiin erään ystävän kanssa, jolla oli todella vaikea vaihe, murheita ja vastoinkäymisiä vaikka muille jakaa. Murheiden ja vaikeuksien jakaminen ystävän kanssa ei vaan tunne koronoita eikä viruksia, niin se on.
-oletteko miettineet kuinka riehaanumme kun pääsemme eroon koronasta? Mökötämmekö bussissa kengänkärkiä tuijottaen, kuten ennenkin. Vai tuumaammeko kuten edesmennyt kirjailija Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo. Aika näyttää kuinka suomalaiset villiintyvät.
Huomiselle lupasivat lumisateita. Helsinkiläiset ne vaan kippaa lumet saasteineen päivineen mereen. Mitäs pienistä, kun vain pidetään huoli, ettei yhtään koirankakkaa näy polkujen varsilla. Meille maalaisille myös sataa neuvoja tuon tuosta kuinka meidän kuuluisi elää ja olla. Älä tee kuten me teemme, vaan tehkää kuten me sanomme, on viesti pääkaupungista maaseudulla eläville.
Kevennys:
Katselin tässä eräänä päivänä päälakeani ja muistin lapsuudenaikaisen toiveeni. Kun isä tukisti minua, toivoin olevani kalju ja vihdoin viimein se on toteutumassa.
